Yleiskirje 11/80/2009, Oiva Myllyntaus/eg, 20.4.2009

Rahalaitosluoton koron tai korkomarginaalin yksipuolinen tarkistaminen

Nordea Pankki Suomi Oy on ilmoittanut varainhankintansa kallistumiseen vedoten korottavansa kuntien sekä kuntien takaamien vaihtuvakorkoisten lainojen marginaaleja. Kuntien, kuntayhtymien ja niiden tytäryhteisöjen tulisi ennen korontarkistuksen hyväksymistä tai lainan irtisanomista osaltaan arvioida onko pankilla velkakirjaehtojen ja annettujen tarjousten perusteella oikeus yksipuolisesti vaatia korkomarginaalin tai koron korottamista. Jos korotusvaatimusta ei voida pitää oikeutettuna, on perusteltua esittää reklamaatio korotusvaatimuksesta. Yleiskirjeessä käsitellään reklamaation perusteita.

Kuntaliitto kehottaa saattamaan tämän yleiskirjeen tiedoksi viipymättä myös kuntien ja kuntayhtymien tytäryhteisöjen hallituksille tai vastaaville toimielimille niiden mahdollisia toimenpiteitä varten tässä asiassa.

Rahalaitosluoton koron tai korkomarginaalin yksipuolinen tarkistaminen

Nordea Pankki Suomi Oy on kuluvan kevään aikana ilmoittanut korottavansa kuntien sekä kuntien takaamien vaihtuvakorkoisten lainojen marginaaleja. Korotusta pankki perustelee varainhankintansa kustannusten pysymistä korkealla tasolla johtuen raha- ja pääomamarkkinoiden vaikeasta tilanteesta. Pankin ilmoittama korotus on pääsääntöisesti ollut 0,75 %.

Pankki perustelee korotuksen yksipuolista päättämistä velan yleisiin ehtoihin sisältyvällä sopimuskohdalla, jonka mukaan sillä on oikeus korottaa velasta perittävää marginaalia tai kiinteäkorkoisen luoton korkoa , kun korotus on perusteltua pankin lisääntyneiden varainhankinnan tai muiden kustannusten takia, joita pankki ei kohtuudella voinut ennakoida velkakirjakokonaisuutta allekirjoitettaessa.

Mainitun ehdon lisäksi velkakirjoissa saattaa olla erityinen lisäehto, jonka mukaan pankilla on marginaalin tarkistusoikeus kymmenen vuoden jälkeen velan nostamisesta. Tähän perusteeseen pankki ei ole kuitenkaan käsillä olevissa korotusilmoituksissaan vedonnut.

Pääsääntöisesti korotusilmoituksen kohteena olevat lainat on kilpailutettu. Kilpailutuksen perusteena on yleensä  ollut kirjallinen tarjouspyyntö ja siihen annetut kirjalliset tarjoukset. Mainituissa asiakirjoissa saattaa olla korkomarginaalin tai koron määrään taikka niiden tarkistamiseen liittyviä ehtoja, joiden voidaan katsoa sitovan tarjouksen antajaa laina-ajan.

Kuntien, kuntayhtymien ja niiden tytäryhteisöjen tulisi ennen korontarkistuksen hyväksymistä tai lainan irtisanomista osaltaan arvioida onko pankilla velkakirjaehtojen ja annettujen tarjousten perusteella oikeus yksipuolisesti vaatia korkomarginaalin tai koron korottamista. Jos korotusvaatimusta ei voida pitää oikeutettuna, on perusteltua esittää reklamaatio korotusvaatimuksesta.

Kuntaliitto suosittaa kuitenkin, että reklamaatiosta huolimatta kunta, kuntayhtymä tai  niiden tytäryhteisö suostuu suorittamaan korotettua korkoa siihen saakka kunnes asiasta on sovittu tai siihen on saatu oikeuden päätös. Lisäksi tulee pidättää oikeus koron korotuksen palautukseen tuottokorkoineen.

Kuntaliiton käsityksen mukaan korkomarginaalin tai koron korottamista saattaa olla mahdollista reklamoida seuraavin perustein:

Korotusperusteen täyttymisen osoittamatta jättäminen

Reklamaatiota voidaan perustella sillä, ettei pankki ole objektiivisin perustein, yleisesti todennettavalla tavalla osoittanut varainhankintansa kustannusten kohonneen olennaisesti siitä, mitä se arvioi lainaa myöntäessään. Tavanomaista markkinakorkojen vaihtelua ei voida pitää perusteena kustannusten nousulle. Korotusperustetta ei voida myöskään perustaa yksittäiseen korkojaksoon, jonka aikana korkotaso on ollut merkittävästi poikkeava. 

Lähtökohtaisesti voidaan olettaa, että pankki sitoo varainhankintansa erääntymisen antolainojensa laina-aikoihin. Jos pankki on menetellyt toisin ja ottanut tietoisen korkoriskin, ei tästä johtuvan varainhankinnan kustannusten nousun voida katsoa täyttävän velkakirjaehdon mukaista varausta siitä, ettei pankki kohtuudella voinut ennakoida koron nousun mahdollisuutta.

Velkakirjaehtojen ristiriitaisuus

Reklamaatio voi perustua velkakirjaehtojen ristiriitaisuuteen tai tulkinnanvaraisuuteen erityisesti silloin, kun velkakirja sisältää sekä yleisiin ehtoihin otetun koron tarkistusmahdollisuuden että erityisen lisäehdon korkomarginaalin tarkistusoikeudesta kesken laina-ajan. Reklamaatiossa voidaan vedota siihen, että yleisesti lainsäädännössä ja sopimuskäytännössä erityissäännös tai -ehto rajoittaa yleislain tai –ehdon soveltamista.

Lainansaaja voi perustellusti tulkita sopimusta siten, että korko tai korkomarginaali pysyy muuttumattomana eritysehdossa määritellyn osuuden (esim. 10 vuotta) kokonaislaina-ajasta. Näkemystä tukee rahoitustarkastuksen luottolaitoksen ja muun asiakkaan kuin yrityksen välisiä luottoasiakirjoja ja niiden ehtoja koskeva ohje (Dnro/50/520/96), jonka mukaan kiinteäkorkoisen luoton korkoa ja viitekorkosidonnaisen luoton marginaalia voidaan tarkistaa tietyllä suhteellisen pitkällä aikavälillä edellyttäen, että velkakirjassa on selvät ehdot tarkistamisesta, sen edellytyksistä ja korotuksen määrästä. Ohjetta sovelletaan ennen 1.6.2006 tehtyihin luottosopimuksiin. Nordean velkakirjan yleisiä ehtoja koron tarkistamisesta edellytyksistä ei voida pitää yksiselitteisinä eikä korotuksen määrää ole velkakirjoissa yleensä määrätty.

Korotusvaatimuksen poikkeaminen lainatarjouksesta ja siihen perustuvasta takauspäätöksestä

Reklamaatio saattaa olla mahdollista perustaa siihen, että korotusvaatimus poikkeaa lainatarjouksessa ilmoitetusta laina-ajan mukaisesta korosta ja sen tarkistamismahdollisuudesta. Pankin tarjouksessa ilmoittaman korkomarginaalin tai lainakoron voidaan olettaa sitovan pankkia koko laina-ajan, ellei se ole erikseen ilmoittanut tästä poikkeamisesta. 

Jos tarjouksessa on kuitenkin viitattu siihen, että pankki soveltaa luottoon yleisiä velan ehtojaan, jotka sisältävät ehdon korontarkistamisesta, ja mainitut ehdot esitetään tarjouksessa tai sen liitteessä, ei reklamaatiota voida perustaa tarjouksessa ilmoitetusta korosta tai marginaalista poikkeamiseen.

Reklamaatio saattaa olla mahdollista perustaa myös siihen, että kunnan takauspäätöksessä tytäryhteisön lainalle on tietty korkomarginaali tai korko määritelty koko laina-ajalle eikä takauspäätöksessä ole mainintaa takaajan sitoutumisesta pankin yleisten lainaehtojen noudattamiseen. Hyväksyessään mainitun sisältöisen kunnan takauksen lainalle, pankin voidaan perustellusti olettaa sitoutuneen takauspäätöksen mukaisten korkoehtojen noudattamiseen koko laina-ajan.

Yhteenveto

Kuntaliitto suosittaa, että kunnat, kuntayhtymät ja niiden tytäryhteisöt arvioivat velkakirjakohtaisesti reklamaation menestymisen mahdollisuuden. Jos reklamaatio on perusteltavissa, Kuntaliitto suosittaa sen tekemistä. Reklamaatiosta huolimatta on kuitenkin perusteltua ilmoittaa  pankille suostumisesta suorittamaan korotettua korkoa tai korkomarginaalia siihen saakka kunnes korotusasiasta on sovittu tai siihen on saatu oikeuden päätös. Lisäksi tulee pidättää oikeus koron korotuksen palautukseen tuottokorkoineen.

Jos reklamaatioperusteita ei ole, on Kuntaliiton käsityksen mukaan vaihtoehtoina korotetun koron suorittaminen tai lainan irtisanominen.

Pankin ilmoituksen mukaan lainan irtisanominen heti takaisinmaksettavaksi on tehtävä kirjallisesti ennen korotuksen voimaantuloa, jotta vältytään velan ennenaikaisesta takaisinmaksusta perittävistä maksuista ja palkkioista.

Kuntaliitto pyytää kuntia ja kuntayhtymiä ilmoittamaan valitsemastaan menettelytavasta koron korotusasiassa mahdollisia oikeudellisia jatkotoimenpiteitä silmälläpitäen. Ilmoitus pyydetään lähettämään osoitteeseen: oiva.myllyntaus@kuntaliitto.fi.

SUOMEN KUNTALIITTO

Risto Parjanne    
toimitusjohtaja

Oiva Myllyntaus
kehityspäällikkö

tags