Kaija Majoinen: Erilaiset olot huomioon

Koen kuntakentän kanssa työskentelyn niin omak­seni. Vaikka jäin viime vuonna eläkkeelle, teen edelleen osa-aikaisesti töitä tutkijana ja koulutta­jana. Katsoin juuri läpi Arto Kosken Kunnallisalan suuret aallot -diaa ja löysin työtäni rytmittäneitä asioita. 1990-luvun lopulle saakka oli kunnallisen itsehallin­non nousukautta ja kivaa kehittämisen aikaa. Tuli uusi kuntalaki, oli vapaakuntakokeilua ja osallisuushanketta. Meillä oli tiivis verkostoyhteistyö kokeilukuntien kanssa.

Esimerkiksi Järvenpäässä kehitettiin Jampan asuinaluetta ja Kempeleessä valtuuston tiimityötä.

Valtion tiukkeneva ohjaus alkoi näkyä 2000-luvulla. Oli kunta- ja palvelurakenteen uudistusta, kuntauudistuksia – ja nyt maakuntasote. Mitä enemmän valtion puolelta tuli isoja kansallisia projekteja, sitä enemmän yhteistyö Kuntaliiton sisällä yli yksikkörajojen tiivistyi.

Kuntapuolella on myös tabuja. Olin 2000-luvun alussa tekemässä professori Arto Haverin kanssa tutkimusta kuntaliitosten johtamisesta. Kun esittelin tuloksia kuntien tulevaisuusfoorumissa laivalla, muu­tama kunnanjohtaja sanoi erittäin vihaisena minulle, että olen lähtenyt tutkimaan vaarallisia aiheita. Tuli henkisesti sellainen tunne, että jos olisin ollut laivan kannella, olisiko minut heitetty laidan yli.

Ymmärrän, että valtion tiukkaakin ohjausta uu­distuksissa tarvitaan, mutta Kuntaliitto on koko ajan tehnyt työtä sen eteen, että ymmärrettäisiin erilai­set olosuhteet eri puolilla Suomea. Kuntaliitolla on tärkeä rooli, mutta haastaisin roolin miettimiseen. Entistä enemmän voisi olla ennakoivaa edunval­vontaa, jossa korostuisi verkostojen ja tutkimuksen merkitys.

Jos maakunnat tulevat Kuntaliiton jäseniksi, yhdyspinta- ja yhteistyökysymykset pitää nostaa keskiöön. Perinteinen edunvalvonta voi olla vai­keaa, koska tuskinpa valtio lähtee rahoittamaan itseään vastaan tapahtuvaa edunvalvontaa.

Sekä kunnissa että maakunnissa pitää ajatella, että töitä tehdään yhteisten asukkaiden eteen. Tämä varmaan puoltaa yhteistä liittoa.”

Kaija Majoinen, 64, Joensuu
Kunnallispolitiikan dosentti
Kunnallisopistossa koulutuspäällikkö 1986–1992, Kuntaliitossa tutkimuspäällikkö, kehityspäällikkö sekä tutkimus- ja kehitysjohtaja 1993–2017.