Uusi laki omaishoidon tuesta

Laki omaishoidon tuesta tulee voimaan 1.1.2006. Omaishoidon tuki säilyy sosiaalipalveluna, jonka järjestämisestä vastaa kunta. Omaishoidolla tarkoitetaan vanhuksen, vammaisen tai sairaan henkilön hoidon ja huolenpidon järjestämistä kotioloissa omaisen tai muun hoidettavalle läheisen henkilön avulla.

Omaishoidon tuen kokonaisuus laajenee hoitopalkkion ja hoidettavalle annettavien palvelujen lisäksi myös omaishoitajalle annettaviin sosiaalipalveluihin. Alin hoitopalkkio nousee vähintään 300 euroon kuukaudessa. Jos omaishoitaja on hoidollisesti raskaan siirtymävaiheen aikana lyhytaikaisesti estynyt tekemästä omaa tai toisen työtä, hoitopalkkio on vähintään 600 euroa kuukaudessa. Hoitopalkkioiden indeksisuoja vahvistuu.

Omaishoitajalla tarkoitetaan omaista tai muuta hoidettavalle läheistä henkilöä, joka on tehnyt kunnan kanssa omaishoitosopimuksen. Sopimus omaishoidon tuesta laaditaan toistaiseksi ja vain erityisestä syystä määräaikaisena. Omaishoidon tuki on edelleen määrärahasidonnainen palvelu.

Sosiaali- ja terveydenhuollon asiakasmaksulain 6 b §:n 1 momentti muuttuu 1.1.2006 lukien. Palveluista, jotka kunta järjestää omaishoitajan lakisääteisen vapaapäivän ajaksi ja jotka korvaavat omaishoitajan antamaa hoitoa ja huolenpitoa, voi hoidettavan maksettavaksi tulla enintään 9 euroa.

Asiasisällöltään asiakasmaksulain muutos tarkoittaa, että myös palvelusetelillä järjestettävät kotipalvelut tulevat pykälän soveltamisalan piiriin. Jos kunta järjestää palvelusetelillä lakisääteisen vapaapäivän ajaksi kotipalveluja tai tukipalveluja, hoidettavan omavastuuosuus on enintään 9 euroa vapaapäivältä.

Lisätiedot:
Eevaliisa Virnes, puh. (09) 771 2364
Sami Uotinen, puh. (09) 771 2623
Marja-Leena Kiivanen, Kunnallinen työmarkkinalaitos, puh. (09) 771 2116
Tarja Tuominen, Kunnallinen työmarkkinalaitos, puh. (09) 771 2118

Liitteet
Laki omaishoidon tuesta (937/2005)
Laki sosiaali- ja terveydenhuollon asiakasmaksuista annetun lain 6 b §:n muuttamisesta (939/2005)

Lähteet
Laki sosiaalihuoltolain muuttamisesta (938/2005)
Hallituksen esitys 131/2005

Uusi laki omaishoidon tuesta

Yleistä

Eduskunta on hyväksynyt lain omaishoidon tuesta sekä eräät siihen liittyvät lainmuutokset (937–939/2005). Omaishoitolaki korvaa sosiaalihuoltolain omaishoidon tukea koskevat säännökset (SHL 22 a–27 c §) sekä asetuksen omaishoidon tuesta (318/1993).

Omaishoitolain tarkoituksena on lain 1 §:n mukaan edistää hoidettavan edun mukaisen omaishoidon toteuttamista turvaamalla riittävät sosiaali- ja terveydenhuollon palvelut sekä hoidon jatkuvuus ja omaishoitajan työn tukeminen.

Omaishoidon tuki sosiaalipalveluna

Sosiaalihuoltolain 17 §:n 2 momentin perusteella omaishoidon tuki säilyy sosiaalipalveluna, jonka järjestämisestä vastaa kunta.

Omaishoitolaissa omaishoidolla tarkoitetaan vanhuksen, vammaisen tai sairaan henkilön hoidon ja huolenpidon järjestämistä kotioloissa omaisen tai muun hoidettavalle läheisen henkilön avulla.

Omaishoidon tuella tarkoitetaan laissa kokonaisuutta, joka muodostuu hoidettavalle annettavista tarvittavista palveluista sekä omaishoitajalle annettavasta hoitopalkkiosta, vapaasta ja omaishoitoa tukevista palveluista. Omaishoidon tuen kokonaisuus laajenee siten myös omaishoitajalle annettaviin sosiaalipalveluihin.

Omaishoitajalla tarkoitetaan omaishoitolaissa omaista tai muuta hoidettavalle läheistä henkilöä, joka on tehnyt kunnan kanssa omaishoitosopimuksen. Uuden lain mukaan kunta voi tehdä omaishoitosopimuksen ainoastaan omaisen tai muun hoidettavalle läheisen henkilön kanssa.

Omaishoidon tuen hoitopalkkio nousee vuoden 2006 alusta vähintään 300 euroon kuukaudessa. Jos omaishoitaja on hoidollisesti raskaan siirtymävaiheen aikana lyhytaikaisesti estynyt tekemästä omaa tai toisen työtä, hoitopalkkio on vähintään 600 euroa kuukaudessa.

Hoitopalkkioiden indeksisuoja vahvistuu. Palkkioiden indeksitarkistus on 1.1.2006 lukien 3,4 %.

Sopimus omaishoidon tuesta laaditaan toistaiseksi ja vain erityisestä syystä määräaikaisena. Jos omaishoito keskeytyy tilapäisesti, hoitopalkkion maksaminen keskeytyy kuukauden kuluttua.

Omaishoidon tuen myöntämisperusteet ja strategiat kunnassa

Kunta päättää omaishoidon tuen laajuuden ja muut strategiset linjaukset esimerkiksi vanhuspoliittisessa strategiassa, vammaispoliittisessa ohjelmassa ja sosiaali- ja terveydenhuollon palvelurakenteen kehittämisohjelmassa.

Sosiaali- ja terveydenhuollon suunnittelusta ja valtionosuudesta annetun lain 3 §:n perusteella kunnan on osoitettava voimavaroja valtionosuuden perusteena olevaan sosiaali- ja terveydenhuoltoon. Kunnan on arvioitava omaishoidon tuen tarve kunnassa. Sen perusteella kunta päättää talousarviossa ja -suunnitelmassa, kuinka paljon se osoittaa voimavaroja omaishoidon tuen hoitopalkkioihin, palveluihin sekä omaishoitajien tukemiseen kunnassa. Omaishoidon tuki on edelleen määrärahasidonnainen palvelu. Kunnan toimielin vahvistaa omaishoidon tuen myöntämisperusteet kunnassa säännösten sallimissa rajoissa. Omaishoidon tuen tarve kunnassa voi muuttua. Toimielin joutuu myöntämisperusteissa ottamaan huomioon omaishoitolain vaatimukset ja talousarviossa osoitetut määrärahat. Myös omaishoitopäätöksessä ja -sopimuksessa on otettava huomioon omaishoitolain vaatimusten lisäksi se, että niitä saatetaan joutua tarkistamaan hoidettavan olosuhteissa tapahtuneiden muutosten ja talousarvioratkaisujen johdosta.

Omaishoidon tuen myöntämisedellytykset

Tuen myöntämisedellytykset säädetään omaishoitolain 3 §:ssä. Kunta voi myöntää omaishoidon tukea, jos

1. henkilö alentuneen toimintakyvyn, sairauden, vamman tai muun vastaavanlaisen syyn vuoksi tarvitsee kotioloissa hoitoa tai muuta huolenpitoa

2. hoidettavan omainen tai muu hoidettavalle läheinen henkilö on valmis vastaamaan hoidosta ja huolenpidosta tarpeellisten palveluiden avulla

3. hoitajan terveys ja toimintakyky vastaavat omaishoidon asettamia vaatimuksia

4. omaishoito yhdessä muiden tarvittavien sosiaali- ja terveydenhuollon palveluiden kanssa on hoidettavan hyvinvoinnin, terveyden ja turvallisuuden kannalta riittävää

5. hoidettavan koti on terveydellisiltä ja muilta olosuhteiltaan siellä annettavalle hoidolle sopiva ja

6. tuen myöntämisen arvioidaan olevan hoidettavan edun mukaista.

Myöntämisedellytyksistä kohdat 3, 4 ja 6 ovat uusia. Kohdat 1, 2 ja 5 vastaavat sisällöltään vuoden 2005 loppuun voimassa olevia säännöksiä.

Pääsääntöisesti hoito tapahtuu hoidettavan omassa kodissa. Hoito voidaan erityisistä syistä toteuttaa myös hoitajan kotona. Hoitajan kotiin järjestettyyn ympärivuorokautiseen hoitoon sovelletaan kuitenkin edelleen perhehoitajalain mukaisia säännöksiä silloin, kun muut perhehoidolle asetetut edellytykset täyttyvät.

Omaishoidon tukea ei lain perustelujen mukaan voida myöntää, jos hoidettava asuu sosiaali- ja terveydenhuollon toimintayksikössä. Omaishoidon tukea ei ole tarkoitettu korvaamaan palveluun sisältyvää henkilöstön antamaa hoitoa ja huolenpitoa esimerkiksi vanhainkodissa tai asumispalveluyksikössä.

Kunta voi myöntää omaishoidon tukea, jos hoidettavaan liittyvien tekijöiden lisäksi hoitajan terveys ja toimintakyky vastaavat omaishoidon asettamia vaatimuksia. Joissakin tapauksissa hoitaja itsekin saattaa olla niin heikkokuntoinen, että hoitajan rooli on hänelle kohtuuton. Tällöin riski omaishoitajan uupumiseen ja kykenemättömyyteen vastata hoidettavan tarvitsemasta hoidosta ja huolenpidosta on suuri. Tällaisissa tapauksissa omaishoitajan ja hoidettavan hyvinvointi voidaan turvata järjestämällä heille omaishoidon tuen sijasta muulla tavoin tarpeenmukaiset ja riittävät sosiaali- ja terveyspalvelut.

Omaishoitolain perusteluissa katsotaan, että kaikkien edellä mainittujen myöntämisedellytysten tulisi täyttyä, jotta omaishoidon tukea voidaan myöntää. Hoitajan antaman hoidon ja huolenpidon yhdessä muiden tarvittavien sosiaali- ja terveyspalvelujen kanssa tulisi kokonaisuutena olla hoidettavan hyvinvoinnin, terveyden ja turvallisuuden kannalta riittävää. Lähtökohta on, että omaishoidon tuen myöntämisen arvioidaan olevan hoidettavan edun mukaista.

Hoitopalkkio

Hoitopalkkio on korvausta omaishoitajan antamasta hoidosta ja huolenpidosta. Sosiaali- ja terveysministeriön mukaan omaishoidon tuki sisältää aina rahana suoritettavan hoitopalkkion. Hoitopalkkiosta säädetään omaishoitolain 5 §:ssä.

Hoitopalkkion taso määräytyy hoidon sitovuuden ja vaativuuden perusteella. Hoitopalkkio on 1.1.2006 lukien vähintään 300 euroa kuukaudessa.

Hoitopalkkio on 5 §:n 2 momentin mukaan kuitenkin vähintään 600 euroa kuukaudessa (jäljempänä korotettu hoitopalkkio), jos omaishoitaja on hoidollisesti raskaan siirtymävaiheen aikana lyhytaikaisesti estynyt tekemästä omaa tai toisen työtä. Edellytyksenä on, että hoitajalla ei ole tältä ajalta;

1. vähäistä suurempia työtuloja,

2. oikeutta sairausvakuutuslain 10 luvun mukaiseen erityishoitorahaan eikä

3. oikeutta vuorotteluvapaalain 13 §:n mukaiseen vuorottelukorvaukseen.

Korotetun hoitopalkkion tarkoituksena on mahdollistaa omaishoitajan töistä pois jääminen esimerkiksi omaisen tai läheisen saattohoidon tai muun hoidollisesti raskaan siirtymävaiheen ajaksi. Kyse on lyhytaikaisesta hoidosta tai huolenpidosta, jonka kesto määräytyy tapauskohtaisesti. Hoitoajan arvioidaan olevan noin puoli vuotta, useissa tapauksissa tätä lyhyempi.

Korotetun hoitopalkkion edellytyksenä on, että hoitaja on estynyt tekemästä omaa tai toisen työtä. Omalla työllä tarkoitetaan omaishoitolain 2 §:n mukaan omassa tai perheen yrityksessä, liikkeessä tai ammatissa taikka maa-, metsä-, koti- tai muussa taloudessa suoritettua työtä ja itsenäistä tieteellistä tai taiteellista työtä sekä päätoimista opiskelua. Määrittely vastaa sairausvakuutuslain 1 luvun 4 §:n 4-kohdan mukaista määrittelyä.

Korotettuun hoitopalkkioon ei ole oikeutta, jos hoitajalla on samalta ajalta vähäistä suurempia työtuloja. Oikeutta korotettuun palkkioon ei myöskään ole, jos hoitaja on samalta ajalta oikeutettu saamaan tukea, jonka tarkoituksena on korvata menetettyä ansiotuloa. Tällaisia etuuksia ovat vuorotteluvapaalain mukainen vuorottelukorvaus sekä sairausvakuutuslain mukainen erityishoitoraha alle 16-vuotiaan lapsen vanhemmalle.

Omaishoitolain mukaan kunnalla tulee olla vähintään edellä mainitut kaksi palkkioluokkaa, joiden palkkiot ja kriteerit kunta voi päättää lain sallimissa rajoissa. Kunnalla voi edelleenkin olla käytössä useampia palkkioluokkia, joiden palkkiot ja kriteerit ovat kunnan päätettävissä.

Kunnalla säilyy edelleen mahdollisuus sopia alinta määrää pienemmän hoitopalkkion maksamisesta. Tämä on mahdollista omaishoitajan pyynnöstä. Lisäksi määrä voidaan alittaa kahden edellytyksen täyttyessä yhtä aikaa. Ensinnä hoidon sitovuuden tulee olla vähäisempää kuin mikä oikeuttaa lakisääteisen vapaan (4 § 1 mom.) pitämiseen. Lisäksi hoidon ja huolenpidon tarpeen tulee olla vähäistä.

Hoitopalkkio maksetaan omaishoitajalle. Hoitopalkkio on veronalaista tuloa, josta suoritetaan ennakonpidätys. Hoitopalkkiot tarkistetaan kalenterivuosittain palkkakertoimella, joka vuosittain vahvistetaan työntekijäin eläkelain 7 b §:n soveltamista varten. Indeksitarkistus on 1.1.2006 lukien 3,4 % (STM kuntatiedote 16/2005).

Hoitopalkkion maksaminen vapaiden ja keskeytysten ajalta

Sitovaa hoitotyötä tekevien lakisääteiset vapaat eivät vähennä hoitopalkkion määrää. Alle vuorokauden pituiset virkistysvapaat eivät vähennä sitovaa hoitotyötä tekevien eivätkä muidenkaan omaishoitajien hoitopalkkion määrää. Hoitopalkkion maksaminen muiden vapaapäivien kuin lakisääteisten ja virkistysvapaiden ajalta on kunnan päätettävissä.

Jos omaishoito hoidettavan terveydentilasta johtuvasta syystä keskeytyy tilapäisesti, hoitopalkkion maksaminen keskeytyy omaishoitolain mukaan kuukauden kuluttua. Jos hoidettava otetaan esimerkiksi lyhytaikaiseen laitoshoitoon 15. lokakuuta, keskeytyy hoitopalkkion maksaminen 15. marraskuuta.

Hoitopalkkion maksamisesta hoidon keskeytyessä hoitajasta johtuvasta syystä tai hoidettavasta johtuvasta muusta kuin terveydellisestä syystä päättää kunta. Hoitajasta johtuva syy voi olla esimerkiksi hoitajan sairausloma tai hoitajan osallistuminen kuntoutukseen.

Palvelut hoidettavalle

Omaishoidon tuki on kokonaisuus, joka sisältää omaishoitajan antaman hoidon ja huolenpidon sekä sitä täydentävät palvelut, jotka määritellään hoidettavan hoito- ja palvelusuunnitelmassa. Omaishoidon tuki sisältää hoitopalkkion rinnalla tarvittavat palvelut hoidettavalle. Siten omaishoidon tukea ei voida myöntää yksinomaan palveluina. Omaishoidon tukeen sisältyviä tai sitä täydentäviä palveluja voivat olla esimerkiksi apuvälinepalvelut, kotipalvelut ja kotisairaanhoito, tukipalvelut tai lyhytaikainen laitoshoito.

Omaishoidon tuki voi olla esimerkiksi kokonaisuus, jossa etukäteen suunnitellut lyhytaikaishoidon jaksot laitoksessa ja omaishoitajan kotona antama hoito ja huolenpito vuorottelevat. Jos hoidettavalle järjestetään palveluja siinä määrin, että hoitajan antaman hoidon sitovuus ja vaativuus vähenevät, tämä voidaan ottaa huomioon hoitopalkkion tasoa määriteltäessä.

Omaishoitajan tukeminen

Omaishoidon tuen palvelukokonaisuus sisältää myös omaishoitajan tukemisen. Omaishoitajan tuen tarve ja tukimuodot kartoitetaan hoidettavan hoito- ja palvelusuunnitelman laatimisen yhteydessä. Hoito- ja palvelusuunnitelmaan kirjataan omaishoitajan hoitotehtävää tukevien sosiaalihuollon palvelujen määrä ja sisältö. Hoidettavan omaishoidon tuen järjestämisestä vastaava kunta järjestää myös omaishoitajan hoitotehtävää tukevat sosiaalihuollon palvelut. Jos omaishoitajan tuen tarve on vähäistä, riittää että kunta nimeää omaishoitajalle yhteyshenkilön.

Omaishoitajalle järjestettävä vapaa

Hoitajalla on omaishoitolain 4 §:n 1 momentin mukaan oikeus pitää vapaata vähintään kaksi vuorokautta sellaista kalenterikuukautta kohti, jonka aikana hän on yhtäjaksoisesti tai vähäisin keskeytyksin sidottu hoitoon ympärivuorokautisesti tai jatkuvasti päivittäin.

Sidonnaisuus katsotaan ympärivuorokautiseksi ja hoitajalla säilyy oikeus vapaaseen siitä huolimatta, että hoidettava viettää säännöllisesti vähäisen osan vuorokaudesta käyttäen kotinsa ulkopuolella järjestettyjä sosiaali- ja terveyspalveluja taikka saaden kuntoutusta tai opetusta. Hoidettavan voidaan katsoa viettävän vähäisen osan vuorokaudesta kotinsa ulkopuolella, jos hänen säännöllinen poissaolonsa kestää keskimäärin enintään 5–7 tuntia arkipäivää kohti (HE 153/2001).

Omaishoitolain 4 §:n 1 momentin mukaisesta vapaasta käytetään jäljempänä käsitettä lakisääteinen vapaa ja mainitun momentin tarkoittamasta omaishoitajasta käytetään käsitettä sitovaa hoitotyötä tekevä omaishoitaja.

Sitovaa hoitotyötä tekevällä omaishoitajalla on oikeus lakisääteiseen vapaaseen. Kunta voi tehdä omaishoitosopimuksen myös hoitajan kanssa, jolla hoidon sitovuus on vähäisempää ja jolla ei ole oikeutta lakisääteiseen vapaaseen.

Vähäiset keskeytykset omaishoidossa eivät poista sitovaa hoitotyötä tekevän omaishoitajan oikeutta lakisääteiseen vapaaseen. Toisaalta, jos keskeytyksiä on kalenterikuukauden aikana vähäistä enemmän, hoitajalle ei kerry vapaata siltä kuukaudelta. Kunnan määriteltäväksi jää, mitä tarkoitetaan vähäisillä keskeytyksillä kalenterikuukaudessa.

Omaishoitajan yhden lakisääteisen vapaapäivän katsotaan tarkoittavan yhtä vuorokautta. Omaishoitaja voi pitää kertyneet vapaapäivät säännöllisesti kuukausittain. Hoitaja voi myös säästää vapaapäiviä ja pitää vapaata pidemmän jakson kerralla. Kunnan on tarpeen seurata lakisääteisten vapaapäivien kertymistä sekä niiden käyttämistä jo senkin vuoksi, että lakisääteisen vapaan ajaksi järjestettävien palvelujen maksuista säädetään erikseen asiakasmaksulaissa.

Kunta voi harkintansa mukaan järjestää sitovaa hoitotyötä tekeville omaishoitajille vapaapäiviä enemmän kuin kaksi vapaapäivää kuukaudessa sekä alle vuorokauden pituisia virkistysvapaita. Kunta voi järjestää vapaapäiviä ja virkistysvapaita myös muille kuin sitovaa hoitotyötä tekeville omaishoitajille. (4 § 2–3 mom.).

Hoidon järjestäminen omaishoitajan vapaan aikana

Kunnan on omaishoitolain mukaan huolehdittava hoidettavan hoidon järjestämisestä omaishoitajan vapaan aikana. Vapaalla tarkoitetaan laissa omaishoitajan lakisääteisiä vapaita, kunnan järjestämiä muita vapaapäiviä sekä virkistysvapaita.

Vapaiden aikana hoidettavalle järjestettävän palvelun muodon ja järjestämistavan päättää kunta. Hoidosta sairaansijalla päättää kansanterveyslain 17 §:n mukaan terveyskeskuksen lääkäri. Vapaan aikainen hoito on järjestettävä tarkoituksenmukaisesti ja hoidettavan kanssa on neuvoteltava. Hoidettavalla tai omaishoitajalla ei ole ehdotonta oikeutta valita vapaan aikaista hoito- tai palvelumuotoa.

Omaishoitajalla on oikeus pitää lakisääteiset vapaat kokonaisina vuorokausina, jolloin kunnan on vastaavasti huolehdittava ympärivuorokautisen hoidon järjestämisestä hoidettavalle. Kunta voi järjestää hoidon esimerkiksi lyhytaikaishoitona vanhainkodissa. Omaishoitaja voi halutessaan vaihtaa vapaavuorokauden esimerkiksi päiväsaikaan pidettävään vapaaseen, jolloin kunta voi järjestää vapaan aikaisen hoidon esimerkiksi kotipalveluna. Kunnalla ei ole velvollisuutta järjestää lakisääteistä vapaapäivää useampana yhtä vuorokautta pienempänä osana.

Hoito- ja palvelusuunnitelma

Sosiaalihuollon asiakaslaki edellyttää, että asiakkaalle laaditaan hoito- ja palvelusuunnitelma. Suunnitelma on laadittava mahdollisuuksien mukaan yhteisymmärryksessä asiakkaan ja hänen laillisen edustajansa taikka asiakkaan ja hänen omaisensa tai muun läheisen henkilön kanssa.

Jos asiakas ei esimerkiksi sairauden tai alentuneen toimintakyvyn vuoksi pysty osallistumaan palvelujensa suunnitteluun tai ymmärtämään eri vaihtoehtoja ja niiden vaikutuksia, laaditaan suunnitelma selvittämällä asiakkaan tahtoa yhteistyössä laillisen edustajan (edunvalvoja), omaisen tai muun läheisen kanssa.

Omaishoidon tuesta hoidettavalle laadittavan hoito- ja palvelusuunnitelman sisällöstä säädetään omaishoitolain 7 §:ssä. Suunnitelma on laadittava yhdessä hoidettavan ja omaishoitajan kanssa ja siihen tulee kirjata ainakin:

1. omaishoitajan antaman hoidon määrä ja sisältö

2. muiden hoidettavalle tarpeellisten sosiaali- ja terveydenhuollon palvelujen määrä ja sisältö

3. omaishoitajan hoitotehtävää tukevien sosiaalihuollon palvelujen määrä ja sisältö sekä

4. miten hoidettavan hoito järjestetään hoitajan vapaan, terveydenhoitoon liittyvien käyntien tai muun poissaolon aikana.

Hoito- ja palvelusuunnitelmaan tulee liittää tiedot omaishoitajalain mukaisista hoidettavan ja hoitajan oikeuksia koskevista säännöksistä ja niiden soveltamisesta. Suunnitelmaan voidaan liittää esimerkiksi omaishoitolain säännökset sekä tiedote kunnan vahvistamista omaishoidon tuen myöntämisperusteista ja soveltamisohjeista.

Hoito- ja palvelusuunnitelma pidetään ajan tasalla. Suunnitelma voidaan tarkistaa säännöllisin väliajoin, esimerkiksi kerran vuodessa. Suunnitelma tarkistetaan aina, kun hoidettavan palvelujen tarpeessa tai hoidon ja huolenpidon olosuhteissa tapahtuu muutoksia.

Hoidettavan hoito- ja palvelusuunnitelma sisältää tiedot omaishoitajan hoitotehtävää tukevista sosiaalipalveluista. Jos omaishoitajalle järjestetään myös muita sosiaali- ja terveyspalveluja, hänelle laaditaan niiltä osin oma hoito- ja palvelusuunnitelma.

Luonteeltaan asiakkaalle laadittava hoito- ja palvelusuunnitelma ei ole sellainen asiakirja, jonka perusteella asiakkaalle syntyy oikeus vaatia hoito- ja palvelusuunnitelmaan sisältyviä palveluja tai tukitoimia. Palvelujen antaminen asiakkaalle perustuu päätökseen.

Päätös omaishoidon tuesta

Sosiaalihuollon asiakaslain 6 §:n mukaan sosiaalihuollon järjestämisen tulee perustua viranomaisen päätökseen tai yksityistä sosiaalihuoltoa järjestettäessä sosiaalihuollon toteuttajan ja asiakkaan väliseen sopimukseen.

Omaishoidon tuen järjestämisestä vastaa se kunta, joka sosiaalihuoltolain mukaan on velvollinen järjestämään hoidettavalle sosiaalipalveluja. Sosiaalihuoltolain 13 §:n mukaan kunnan on huolehdittava sosiaalipalvelujen järjestämisestä asukkailleen. Sosiaalihuoltolain 14 §:n mukaan kunnan asukkaalla tarkoitetaan henkilöä, jolla on kunnassa kotipaikka. Kotikunnan määräytymisestä säädetään kotikuntalaissa.

Omaishoidon tukea haetaan kirjallisesti hoidettavan kotikunnan sosiaalitoimistosta tai omaishoidon tukiasioita hoitavasta yksiköstä. Viranomaisen suostumuksella tukea voidaan hakea suullisesti. Ellei suulliseen hakemukseen suostuta, on asiakasta neuvottava, miten kirjallinen hakemus tehdään.

Hakemus on hallintolain mukaan käsiteltävä ilman aiheetonta viivytystä. Omaishoidon tuen tarpeen ja myöntämisedellytysten selvittäminen on osa hakemuksen käsittelyä. Omaishoidon tuen tarpeen selvittämiseen sisältyy yleensä sosiaalityöntekijän tai muun ammattihenkilön kotikäynti hoidettavan kotona, hoito- ja palvelusuunnitelman valmistelu sekä hoidettavan toimintakyvyn arviointi. Myös hoitajan terveys ja toimintakyky on selvitettävä.

Omaishoidon tuen hakijana on hoidettava, jolle annetaan tuesta kirjallinen päätös. Päätöksestä käy ilmi mitä tukea (hoitopalkkio, palvelut) hänelle on myönnetty, mistä lukien ja mihin saakka (toistaiseksi, määräajaksi). Jos päätös on osittain tai kokonaan kielteinen, hylkäämisen perusteet ilmoitetaan päätöksessä. Omaishoidon tuen hakemukset on käsiteltävä ja hakijoiden omaishoidon tuen tarve on aina tutkittava yksilöllisesti.

Jos omaishoitajalle järjestetään omaishoitoa tukevia sosiaalipalveluja, myös hänelle annetaan palveluista päätös.

Yksittäisen asiakkaan palveluista päättää yleensä sosiaalitoimen viranhaltija. Päätökseen tyytymättömällä asiakkaalla on mahdollisuus vaatia viranhaltijan päätös sosiaalihuollosta vastaavan toimielimen käsiteltäväksi 14 päivän kuluessa päätöksen tiedoksi saatuaan. Muutosta toimielimen päätökseen haetaan valittamalla hallinto-oikeuteen 30 päivän kuluessa tiedoksi saamisesta. Muutoksenhausta säädetään sosiaalihuoltolain 7 luvussa.

Omaishoitosopimus

Omaishoidon tuesta laaditaan omaishoitajan ja kunnan välillä sopimus, jonka liitteenä on oltava hoito- ja palvelusuunnitelma. Omaishoitosopimuksen sisällöstä säädetään omaishoitolain 8 §:ssä. Sopimuksen tulee sisältää tiedot hoitopalkkion määrästä ja maksutavasta, hoitajan oikeudesta lakisääteiseen vapaaseen sekä hoitajan muiden vapaapäivien ja virkistysvapaiden järjestämisestä sekä hoitopalkkion maksamisesta hoidon keskeytyessä hoitajasta johtuvasta syystä tai hoidettavasta johtuvasta muusta kuin terveydellisestä syystä.

Omaishoitosopimus on voimassa toistaiseksi. Erityisestä syystä sopimus voidaan tehdä määräaikaisena, jolloin sopimuksen kesto on mainittava sopimuksessa. Sopimus voidaan tehdä määräaikaisena, jos hoidon tarpeen kesto on etukäteen tarkasti määriteltävissä. Esimerkiksi tiedossa on, että leikkauksesta toipuminen vie tietyn ajan, jonka jälkeen hoidettava ei ole enää omaishoidon tarpeessa. Sopimus voidaan tehdä määräaikaisena myös, jos hoitaja jää hoidollisesti raskaan siirtymävaiheen aikana lyhytaikaisesti pois töistä hoitamaan omaistaan tai läheistään. Pelkkä hoitajan tai hoidettavan huonokuntoisuus ei ole riittävä peruste määräaikaisen sopimuksen tekemiselle. Omaishoitosopimus voidaan tarkistaa tarvittaessa.

Omaishoitosopimuksen irtisanominen ja purkaminen

Kunta voi irtisanoa omaishoitosopimuksen päättymään aikaisintaan irtisanomista seuraavan kahden ja omaishoitaja irtisanomista seuraavan yhden kuukauden kuluttua. Laissa ei ole säädetty sopimuksen irtisanomisperusteita. Sopimuksen irtisanominen perustuu kunnan ja omaishoitajan harkintaan. Hoidettavalla ei ole subjektiivista oikeutta omaishoidon tuen saamiseen eikä tällaista oikeutta synny sillä, että hoidettavalle on aiemmin myönnetty omaishoidon tukea. Tämä on syytä ottaa huomioon tuen myöntämisperusteissa, omaishoitopäätöksessä ja omaishoitosopimuksessa. Irtisanomisen yhteydessä hoidettavan tarvitsemat palvelut järjestetään muulla tavoin.

Jos sopimuksen jatkaminen vaarantaa hoidettavan tai omaishoitajan terveyden tai turvallisuuden, sopijapuolet voivat purkaa sopimuksen välittömästi.

Irtisanomisajasta riippumatta sopimus päättyy sen kuukauden lopussa, jonka aikana hoito hoidettavan terveydentilan muutoksista johtuen käy tarpeettomaksi. Jos hoidettava kuolee, sopimus päättyy sen kuukauden lopussa, jonka aikana kuolemantapaus sattui. Jos hoidettava siirtyy esimerkiksi pitkäaikaiseen laitoshoitoon, sopimus päättyy sen kuukauden lopussa, jonka aikana hän siirtyi laitoshoitoon.

Omaishoitosopimusta koskeva riita käsitellään hallintoriita-asiana hallinto-oikeudessa siten kuin hallintolainkäyttölaissa (586/1996) säädetään.

Omaishoitajan eläke- ja tapaturmavakuutusturva

Sopimus omaishoidon tuesta on toimeksiantosopimus. Omaishoitaja ei ole työsopimuslain tarkoittamassa työsuhteessa sopimuksen tehneeseen kuntaan, hoidettavaan tai hoidettavan huoltajaan.

Omaishoitajien eläketurvasta säädetään kunnallisessa eläkelaissa. Kunnan on järjestettävä omaishoitajille tapaturmavakuutuslain 57 §:n 1 momentissa tarkoitettu niin kutsuttu vapaaehtoinen vakuutus omaishoitotyössä sattuvan tapaturman varalta. Omaishoitajien tapaturmasuoja on yhtä kattava kuin pakolliseen tapaturmavakuutukseen perustuva tapaturmasuoja, jollainen on työ- ja virkasuhteessa olevien lisäksi esimerkiksi perhehoitajilla. Tiedot omaishoidon tuen työnantaja- ja työntekijämaksuista ovat saatavilla Kuntaliiton verkkosivuilta, osoitteesta www.kunnat.net/vanhukset > omaishoidon tuki.

Omaishoidon tuen maksut ja palvelusetelin käyttäjän omavastuu

Lakisääteisen vapaan aikana annettavien palvelujen maksut ja omavastuu

Omaishoitajan lakisääteisen vapaan aikana annettavien palvelujen maksuista säädetään sosiaali- ja terveydenhuollon asiakasmaksulain 6 b §:ssä. Säännös rajoittaa kunnan mahdollisuutta periä maksuja niistä palveluista, jotka kunta järjestää omaishoitajan lakisääteisen vapaan ajaksi ja jotka korvaavat omaishoitajan antamaa hoitoa ja huolenpitoa. Lakisääteisen vapaan ajaksi annettavien palvelujen maksuja on käsitelty Kuntaliiton yleiskirjeessä 22/80/2004, 27.9.2004.

Asiakasmaksulain 6 b §:n 1 momentti muuttuu 1.1.2006 lukien seuraavasti: Niistä palveluista, jotka kunta järjestää omaishoidon tuesta annetun lain 4 §:n 1 momentissa tarkoitetun omaishoitajan (lakisääteisen) vapaapäivän ajaksi ja jotka korvaavat omaishoitajan antamaa hoitoa ja huolenpitoa, voi hoidettavan maksettavaksi tulla enintään 9 euroa sen estämättä, mitä muualla laissa tai asetuksessa säädetään.

Asiasisällöltään asiakasmaksulain 6 b §:n muutos tarkoittaa, että myös palvelusetelillä järjestettävät kotipalvelut tulevat pykälän soveltamisalan piiriin. Jos kunta järjestää hoidettavalle palvelusetelillä lakisääteisen vapaapäivän ajaksi kotipalveluja tai tukipalveluja, hoidettavan omavastuuosuus on enintään 9 euroa vapaapäivältä.

Kunta hyväksyy palvelusetelillä järjestettävien palvelujen palveluntuottajat. Palveluntuottajan hyväksymisestä sosiaalipalveluja koskien säädetään sosiaalihuoltolaissa. Kunta voi asettaa em. laissa ja sen perusteluissa mainittujen hyväksymiskriteerien lisäksi muitakin toiminnan järjestämisen kannalta asianmukaisia ehtoja. Lainsäädännön asettaessa asiakkaan omavastuuosuudelle ylärajan voidaan tätä koskeva ehto ottaa hyväksymisen edellytykseksi. Ottaen huomioon, että kunta on etukäteen määritellyt palvelusetelin arvon, tarkoittaa tämä käytännössä myös palvelusetelillä ostettavien palvelujen enimmäishinnan määrittelyä. Kunnan ja palveluntuottajan on sovittava asiakkaan omavastuun määrästä, jotta asiakkaan omavastuuosuus ei myöhemmässäkään vaiheessa ylitä lainsäädännössä määriteltyjä enimmäisehtoja.

Lakisääteisen vapaan aikana omaishoitajan hoitoa korvaavien palvelujen maksut ovat kokonaan maksukaton ulkopuolella.

Muut omaishoidon tukeen sisältyvien palvelujen maksut ja omavastuu

Omaishoidon tukena annetusta hoitopalkkiosta ja palveluista tai omaishoitajan vapaan toteuttamiseksi järjestettävistä palveluista perittävistä maksuista ei ole erikseen säädetty sosiaali- ja terveydenhuollon asiakasmaksulaissa tai -asetuksessa, lukuun ottamatta asiakasmaksulain 6 b §:ää. Siten omaishoidon tukena annettavien palvelujen maksut ovat kunnan päätettävissä maksuja koskevien yleissäännösten ja enimmäismäärien rajoissa, lukuun ottamatta asiakasmaksulain 6 b §:n rajoituksia.

Kunnat voivat periä omaishoidon tukeen sisältyvistä palveluista samat maksut kuin vastaavista muista sosiaali- ja terveyspalveluista. Myös omaishoitajan virkistysvapaiden ja muiden kuin lakisääteisten vapaapäivien ajaksi annettavista sosiaali- ja terveyspalveluista voidaan periä samat maksut kuin vastaavista palveluista muutoinkin.

Kunta voi järjestää palvelusetelillä esimerkiksi kotipalveluja omaishoidon tukeen sisältyvänä palveluna, hoitajan virkistysvapaiden ajaksi tai hoitajan muiden kuin lakisääteisten vapaapäivien ajaksi. Tällöin palvelun käyttäjä suorittaa yksityiselle palvelun tuottajalle omavastuuosuutena kotipalvelun hinnan ja palvelusetelin arvon erotuksen. Säännöllisessä kotipalvelussa palvelusetelin arvon määräytymisestä säädetään sosiaalihuoltolaissa. Tilapäiseen kotipalveluun ja tukipalveluihin annettavan palvelusetelin arvon päättää kunta. Asiakas voi sosiaalihuoltolain 29 a §:n perusteella kieltäytyä hänelle myönnetystä palvelusetelistä, jolloin kunnan tulee ohjata hänet muilla tavoin järjestettävien palvelujen piiriin. Palveluseteliä on käsitelty Kuntaliiton yleiskirjeessä 18/80/2004, 27.5.2004 sekä sosiaali- ja terveysministeriön oppaassa Palveluseteli – käyttöopas kotipalveluun, STM oppaita 2005:1.

Maksun alentaminen tai perimättä jättäminen

Kunta voi palvelumaksuja koskevissa maksuperusteissa päättää, että omaishoidon tuen piirissä olevilta peritään joistakin palveluista, esimerkiksi kotipalvelusta alempi maksu kuin vastaavasta palvelusta kunnassa muutoin peritään tai palvelu järjestetään kyseiselle asiakasryhmälle kokonaan maksutta.

Yksittäistapauksessa maksu voidaan asiakasmaksulain 11 §:n mukaan tapauskohtaisen harkinnan perusteella alentaa tai jättää perimättä.

Voimaantulo

Laki omaishoidon tuesta tulee voimaan 1.1.2006. Ennen lain voimaantuloa voidaan ryhtyä sen täytäntöönpanon edellyttämiin toimenpiteisiin. Lain voimaantuloa koskevan 13 §:n mukaan kunnan on huolehdittava siitä, että omaishoitosopimukset ja niiden liitteenä olevat hoito- ja palvelusuunnitelmat saatetaan vastaamaan tämän lain säännöksiä 1 päivästä tammikuuta 2006.

Käytännössä edellä selostetut lakimuutokset edellyttävät, että kunnat laativat uutta lakia vastaavat omaishoidon tuen myöntämisperusteet, arvioivat kunnassa esiintyvän omaishoidon tuen tarpeen ja varaavat määrärahat. Sen ohella, että omaishoitosopimukset ja hoito- ja palvelusuunnitelmat saatetaan vastaamaan uuden lain säännöksiä, myös asiakkaille on tehtävä uudet päätökset.

Omaishoitajalla tarkoitetaan omaishoitolain 2 §:n mukaan omaista tai muuta hoidettavalle läheistä henkilöä. Siten kunta voi tehdä omaishoitosopimuksen ainoastaan hoidettavan omaisen tai muun hoidettavalle läheisen henkilön kanssa. Uusia sopimuksia, joissa hoitajana on niin sanottu vierashoitaja, ei voida enää lain mukaan tehdä. Nykyisten vierashoitajien kanssa tehdyt voimassa olevat sopimukset eivät muutu lain voimaan tullessa työsopimuksiksi eikä kunnalla ole velvollisuutta ottaa vierashoitajia työsuhteeseen. Nykyiset vierashoitajien kanssa tehdyt omaishoitosopimukset joudutaan irtisanomaan uuden lain johdosta. Sopimukset jatkuvat toimeksiantosopimuksina entisten perusteiden mukaan irtisanomisajan. Sen jälkeen asiakkaan palvelutarpeeseen vastataan muiden palvelujen avulla.

Mikäli uusia, uuden lain mukaisia omaishoitosopimuksia ei aikataulusyistä ehditä solmimaan heti vuodenvaihteessa, on vanhoja sopimuksia sovellettaessa otettava huomioon, että lain ja sopimuksen ollessa ristiriidassa keskenään noudatetaan lain säännöksiä.

SUOMEN KUNTALIITTO

Kari-Pekka Mäki-Lohiluoma, varatoimitusjohtaja

Rolf Eriksson, johtaja, sosiaali- ja terveysasiat