Yleiskirje 25/80/2007, Sami Uotinen/eg, 14.12.2007

Uusi lastensuojelulaki

Uusi lastensuojelulaki (417/2007) ja siihen liittyvät kansanterveyslain, erikoissairaanhoitolain, nimilain ja hallinto-oikeuslain muutokset tulevat voimaan 1.1.2008. Tähän kokonaisuuteen liittyvä opetus- ja kulttuuritoimen rahoituksesta annetun lain 50 §:n muutos tulee voimaan 1.8.2008.

Kyseessä on lastensuojelulain kokonaisuudistus, joka rakentuu aikaisemman lain pohjalle. Uutena käsitteenä on laissa mainittu ehkäisevä lastensuojelu, jolla edistetään ja turvataan lasten kasvua, kehitystä ja hyvinvointia sekä tuetaan vanhemmuutta. Ehkäisevää lastensuojelua on myös kunnan muiden palvelujen piirissä annettava erityinen tuki, silloin kun lapsi ei ole lastensuojelun asiakkaana. Koulupsykologi- ja koulukuraattoripalveluista on säädetty aiempaa velvoittavammin.

Uuden lastensuojelulain mukaan kunnan on laadittava suunnitelma lasten ja nuorten hyvinvoinnin edistämiseksi ja lastensuojelun järjestämiseksi ja kehittämiseksi. Laissa on kiinnitetty huomiota moniammatillisen asiantuntemuksen turvaamiseen mm. velvoittamalla kunnat perustamaan lastensuojeluasioissa tarvittavista asiantuntijoista koostuva lastensuojelun asiantuntijaryhmä.

Lastensuojelulaissa on myös useita terveydenhuollon kannalta merkityksellisiä säännöksiä. Mm. lapsen tarvitsemat seksuaalisen hyväksikäytön tai pahoinpitelyn epäilyn selvittämiseen liittyvät palvelut on järjestettävä kiireellisinä.

Uudessa laissa on säädetty nykyistä tarkemmin menettelystä lastensuojeluasioissa. Lastensuojelun asiakkuuden alkaminen ja asian vireille tulo on laissa määritelty. Lastensuojelutarpeen selvittämiselle on säädetty määräaika. Lapsen osallisuutta on pyritty vahvistamaan säännöksiä selkeyttämällä.

Kuntien kannalta erityisen merkityksellisiä muutoksia ovat päätöksentekojärjestelmän uudistukset. Päätöksentekoa on siirretty monijäseniseltä toimielimeltä kunnan viranhaltijoille ja hallinto-oikeudelle. Hallinto-oikeus toimii ensiasteen päätöksentekijänä mm. tahdonvastaista huostaanottoa koskevassa asiassa. Eräisiin viranhaltijapäätöksiin haetaan muutosta suoraan hallinto-oikeudelta. Myös lastensuojelun laitoshuollon ryhmäkokoja ja henkilöstömitoituksia on muutettu. Jälkihuoltoon oikeutettujen piiriä on laajennettu ja ajallista ulottuvuutta täsmennetty

Lisätiedot:
Sami Uotinen, puh. (09) 771 2623
Sirkka Rousu, puh. (09) 771 2610
Sinikka Huhtala, puh. (09) 771 2644 (terveydenhuollon korvauskysymykset)

Asiakirjalähteet:
Hallituksen esitys lastensuojelulaiksi ja eräiksi siihen liittyviksi laeiksi (HE 252/2006)
Hallituksen esitys lastensuojelulain 49 §:n muuttamisesta (HE 151/2007)Sosiaali- ja terveysvaliokunnan mietintö 59/2007 vp
Perustuslakivaliokunnan lausunto 58/2006 vp
Lakivaliokunnan lausunto 22/2006 vp
Sivistysvaliokunnan lausunto 22/2006 vp
Lastensuojelulaki (417/2007)
Laki kansanterveyslain muuttamisesta (418/2007)
Laki erikoissairaanhoitolain muuttamisesta (419/2007)
Laki opetus- ja kulttuuritoimen rahoituksesta (420/2007)
Laki nimilain muuttamisesta (421/2007)
Laki hallinto-oikeus 7 ja 12 b §:n muuttamisesta (422/2007)

Yleistä

Tässä yleiskirjeessä käsitellään uutta lastensuojelulakia ja siihen liittyviä muita säädösmuutoksia yleisesti. Terveydenhuollon osalta on tarkoitus antaa oma yleiskirjeensä. Lastensuojelulain vaikutuksista opetustoimeen annetaan myös erikseen tarkempaa informaatiota.

Aikaisempaan lastensuojelulakiin sisällytettiin 1.11.2006 voimaan tulleet säännökset rajoituksista sijaishuollossa. Kyseisiä säännöksiä on käsitelty Kuntaliiton 22.1.2007 antamassa yleiskirjeessä 3/80/2007, joten tässä yhteydessä ei niitä enää käsitellä. Uuteen lastensuojelulakiin nuo säännökset sisällytettiin pääosin sellaisenaan – lähinnä päätöksentekijätahoja koskevia säännöksiä muutettiin uuden lastensuojelulain linjausten mukaisiksi.

Lastensuojelun käsikirjassa (www.sosiaaliportti.fi/lastensuojelunkasikirja) on myös tietoa uudesta lastensuojelulaista ja sen soveltamisesta. Käsikirja on työväline sosiaalialan ammattilaisille. Sen ensimmäinen versio on avattu 1.10.2007.

Uutta lastensuojelulakia on muutettu (HE 151/2007 - EV 93/2007) ennen sen voimaantuloa siten, että lain 83 §:ssä tarkoitetun väliaikaismääräyksen nojalla tehty sijoitus kodin ulkopuolelle määritellään sijaishuolloksi.

Lastensuojelun käsitteet ja keskeiset periaatteet

Lastensuojelulain tarkoituksena on turvata lapsen oikeus turvalliseen kasvuympäristöön, tasapainoiseen ja monipuoliseen kehitykseen sekä erityiseen suojeluun. Ensisijainen vastuu lapsen hyvinvoinnista on lapsen vanhemmilla ja muilla huoltajilla. Lasten ja perheiden kanssa toimivien viranomaisten on tuettava vanhempia ja huoltajia heidän kasvatustehtävässään ja pyrittävä tarjoamaan perheelle tarpeellista apua riittävän varhain sekä ohjattava lapsi ja perhe tarvittaessa lastensuojelun piiriin.

Lastensuojelua on lapsi- ja perhekohtainen lastensuojelu sekä lastensuojelulain 2 luvussa tarkoitettu ehkäisevä lastensuojelua.

Lapsi- ja perhekohtaista lastensuojelua ovat lastensuojelutarpeen selvitys, avohuollon tukitoimet, lapsen kiireellinen sijoitus ja huostaanotto sekä niihin liittyvä sijaishuolto ja jälkihuolto.

Uuden lastensuojelulain 4 §:ään on kirjattu lastensuojelun keskeisimmät periaatteet. Tarkoituksena on edistää lapsen suotuisaa kehitystä ja hyvinvointia sekä tukea lapsen hoidosta ja kasvatuksesta vastaavia henkilöitä lapsen kasvatuksessa ja huolenpidossa. Lastensuojelulla on pyrittävä ehkäisemään lasten ja perheiden ongelmia ja puuttumaan ongelmiin riittävän varhain. Ensisijaisena periaatteena lastensuojelua toteutettaessa on lapsen etu.

Lapsen etua arvioitaessa on kiinnitettävä huomiota siihen, miten eri toimenpidevaihtoehdot ja ratkaisut turvaavat lapselle

tasapainoisen kehityksen ja hyvinvoinnin sekä läheiset ja jatkuvat ihmissuhteet
mahdollisuuden saada ymmärtämystä hellyyttä sekä iän ja kehitystason mukaisen valvonnan ja huolenpidon
taipumuksia ja toivomuksia vastaavan koulutuksen
turvallisen kasvuympäristön ja ruumiillisen ja henkisen koskemattomuuden
itsenäistymisen ja kasvamisen vastuullisuuteen
mahdollisuuden osallistumiseen ja vaikuttamiseen omissa asioissaan
kielellisen, kulttuurillisen ja uskollisen taustan huomioimisen

Lastensuojelussa on toimittava mahdollisimman hienovaraisesti ja käytettävä ensisijaisesti avohuollon tukitoimia. Silloin kun sijaishuolto on lapsen edun kannalta tarpeellinen, se on järjestettävä viivytyksettä. Sijaishuoltoa toteutettaessa on otettava huomioon lapsen edun mukaisella tavalla tavoite perheen jälleenyhdistämisestä.

Ehkäisevä lastensuojelu

Uutena käsitteenä laissa on määritelty ehkäisevä lastensuojelu. Sitä koskevat säännökset sisältyvät lain 2 lukuun. Sinällään säännökset vastaavat pääosin vanhan lastensuojelulain säännöksiä.

Lastensuojelulain 3 §:n 4 momentin mukaan ehkäisevällä lastensuojelulla edistetään ja turvataan lasten kasvua, kehitystä ja hyvinvointia sekä tuetaan vanhemmuutta. Ehkäisevää lastensuojelua on myös kunnan muiden palvelujen piirissä annettavana erityinen tuki silloin kun lapsi ei ole lastensuojelun asiakkaana. Kunnan muina palveluina on mainittu muun muassa äitiys- ja lastenneuvolat, muu terveydenhuolto, päivähoito, opetus ja nuorisotyö.

Lastensuojelulain 8 §:n mukaan kunnan on muutoinkin tuettava lasten kasvatusta järjestäessään ja kehittäessään lapsille, nuorille ja lapsiperheille suunnattuja palveluja. Kunnan on myös huolehdittava siitä, että näiden palvelujen avulla saadaan selville lasten, nuorten ja lapsiperheiden erityisen tuen tarve.

Lain 10 §:n mukaan lapsen tarpeet tulee entistä paremmin ottaa huomioon myös aikuisille suunnatuissa palveluissa sekä silloin kun aikuinen on suorittamassa vapausrangaistusta. Palvelujen osalta tämä tarkoittaa erityisesti päihdehuolto- ja mielenterveyspalveluja. Kun aikuiselle annetaan sosiaali- ja terveyspalveluja ja hänen kykynsä täysipainoisesti huolehtia lapsen hoidosta ja kasvatuksesta arvioidaan heikentyneen, on hänen hoidossaan ja kasvatuksessaan olevan lapsen hoidon ja tuen tarve selvitettävä ja turvattava. Raskaana olevien naisten ja syntyvien lasten suojelemiseksi on tarvittaessa järjestettävä välttämättömiä terveydenhuollon ja sosiaalihuollon palveluja.

Ehkäisevään lastensuojeluun katsotaan kuuluvaksi myös tuki koulunkäyntiin. Kunnan tulee järjestää koulupsykologi- ja koulukuraattoripalveluita, jotka antavat esi-, perus- ja lisäopetuksen sekä valmistavan opetuksen oppilaille riittävän tuen ja ohjauksen koulunkäyntiin ja oppilaan kehitykseen liittyvien sosiaalisten ja psyykkisten vaikeuksien ehkäisemiseksi ja poistamiseksi. Palveluilla tulee edistää myös koulun ja kodin välisen yhteistyön kehittämistä.

Myös muut opetuksen järjestäjät kuin kunnat (esim. valtio ja yksityiset opetuksen järjestäjät) ovat asiaa koskevan nimenomaisen säännöksen perusteella vastuussa koulupsykologi- ja koulukuraattoripalveluiden järjestämisestä oppilailleen

Koulunkäynnin tukea koskeva 9 § on siis muuttunut aiempaa velvoittavammaksi. Enää siinä ei myöskään säädetä koulupsykologin ja –kuraattorin viroista vaan vastaavista palveluista.

Lastensuojelun järjestäminen ja kehittäminen on kunnan tehtävä

Kunnan on lastensuojelulain 11 §:n mukaan huolehdittava siitä, että ehkäisevä lastensuojelu sekä lapsi- ja perhekohtainen lastensuojelu järjestetään sisällöltään ja laajuudeltaan sellaiseksi kuin kunnassa esiintyvä tarve edellyttää.

Kunnassa lastensuojelun toimeenpanoon liittyvistä tehtävistä huolehtii sosiaalihuoltolain 6 §;n 1 momentissa tarkoitettu toimielin. Kyseisen toimielimen on palvelujen järjestämiseksi tai asiantuntemuksen turvaamiseksi oltava tarvittaessa yhteistyössä kunnan eri hallintokuntien, muiden viranomaisten, toisten kuntien ja kuntayhtymien ja muiden palveluja järjestävien tahojen kanssa.

Lapsi ja perhekohtaista lastensuojelua on järjestettävä tarvittavassa laajuudessa niinä vuorokauden aikoina, joina sitä tarvitaan. Säännös vastaa asiallisesti aikaisemman lastensuojeluasetuksessa säädettyä. Säännöksen perusteella kunnan on arvioitava missä laajuudessa ja millä tavoin toteutettuja lastensuojelun ns. päivystyspalveluja kunnassa tarvitaan.

Lastensuojelun laatua ja vaikuttavuutta koskeva säännös on uusi. Säännöksen mukaan lastensuojelun on oltava laadultaan sellaista, että se takaa lastensuojelun tarpeessa oleville lapsille ja nuorille sekä heidän perheilleen heidän tarvitsemansa avun ja tuen.

Lastensuojelussa korostuu yhteistyö kuntien ja muiden toimijoiden kesken. Lastensuojelupalvelujen sekä lastensuojelutyön edellyttämään erityisosaamisen saatavuus edellyttää monissa tapauksissa kuntien välistä yhteistyötä ja kunta- ja palvelurakenneuudistuksen tarjoamien mahdollisuuksien hyödyntämistä.

Suunnitelma lastensuojelun järjestämisestä ja kehittämisestä

Uuden lastensuojelulain 12 §:n mukaan kuntien on laadittava suunnitelma lasten ja nuorten hyvinvoinnin edistämiseksi sekä lastensuojelun järjestämiseksi ja kehittämiseksi. Kunta voi tehdä suunnitelman yksin koko kunnan tasoisena suunnitelmana tai yhdessä useamman kunnan kanssa seudullisena suunnitelmana. Suunnitelman hyväksyy kunnanvaltuusto ja se tulee tarkistaa vähintään kerran neljässä vuodessa. Suunnitelma on otettava huomioon talousarvioita ja -suunnitelmaa laadittaessa.

Suunnitelman tulisi sisältää tiedot lasten ja nuorten kasvuoloista ja hyvinvoinnin tilasta, lasten ja nuorten hyvinvointia edistävistä sekä ongelmia ehkäisevistä toimista ja palveluista, lastensuojelun tarpeesta kunnassa, lastensuojeluun varattavista voimavaroista, käytettävissä olevasta lastensuojelun palvelujärjestelmästä, yhteistyön järjestämisestä eri viranomaisten sekä palveluja tuottavien yhteisöjen ja laitosten välillä sekä suunnitelman toteuttamisesta ja seurannasta.

Päätöksentekojärjestelmän muutokset

Kuntien sosiaalihuollosta vastaavien toimielinten lastensuojelun tehtävät liittyvät jatkossa entistä enemmän lastensuojelun toimintaedellytysten varmistamiseen ja toiminnan kehittämiseen. Aiemmin monijäsenisen toimielimen päätettävänä olleista tahdonvastaisista huostaanotoista ja niihin liittyvästä sijaishuoltoon sijoittamisesta päättää jatkossa hakemuksesta hallinto-oikeus. Hakemuksen voi tehdä kunnan sosiaalihuollon johtava viranhaltija tai hänen määräämänsä viranhaltija. Suostumukseen perustuvan huostaanoton ja sijaishuollon osalta päätösvaltaa käyttää johtava viranhaltija tai hänen määräämänsä viranhaltija. Päätöksentekovalta määräytyy vastaavasti myös huostassa pidon lopettamista sekä erityisen huolenpidon aloittamista ja jatkamista koskevissa asioissa.

Sosiaalihuollon johtava viranhaltija määräytyy kunnan johtosäännön mukaan ja hänellä on oltava kelpoisuuslain 10 § 1 momentin mukainen pääasiassa hallinnollisiin johtotehtäviin vaadittava kelpoisuus. Johtavan viranhaltijan tehtävään määräämällä viranhaltijalla tulee puolestaan olla joko kelpoisuuslain 10 § 1 tai 2 (sosiaalityön ammatilliset johtotehtävät) momentin taikka 3 §:n (sosiaalityöntekijä) mukainen kelpoisuus. Hän ei voi olla ns. lapsen asioista vastaava sosiaalityöntekijä.

Uuden lastensuojelulain mukaan hallinto-oikeus voi antaa luvan lasta koskevaan lääkärin tai muun asiantuntijan suorittamaan tutkimukseen, jos tutkimus on välttämätön lastensuojelun tarpeen selvittämiseksi, mutta huoltaja kieltää tutkimuksen tekemisen. Hakemuksen hallinto-oikeudelle voi tällaisessa asiassa tehdä em. sosiaalihuollon johtava viranhaltija tai hänen määräämänsä viranhaltija.

Lastensuojelulain 13 §:n 2 momentissa säädetään päätöksenteosta kiireellisissä tilanteissa. Kiireellistä sijoitusta koskevaa päätöksentekovaltaa käyttää toimielimen määräämä kelpoisuuslain 3 §:n mukaisen sosiaalityöntekijän kelpoisuuden omaava viranhaltija. Yhtälailla sosiaalityöntekijän kelpoisuutta edellytetään siltä viranhaltijalta, joka toimielimen määräämänä päättää lastensuojelulain 63 §:n 2 momentissa tarkoitetusta yhteydenpidon rajoittamisesta kiireellisissä tilanteissa.

Todettakoon, että sosiaalihuollon ammatillisen henkilöstön kelpoisuusehdoista annetun lain 12 §:n 2 momentin mukaan oikeutta poiketa sosiaalihuollon tehtävistä vaadittavista kelpoisuuksista, ei sovelleta sosiaalityöntekijään, jolla on sosiaalihuoltolain 12 §:n 2 momentissa tarkoitettu oikeus päättää kiireellisissä tapauksissa tahdosta riippumattoman huollon antamisesta ja siihen liittyvistä toimenpiteistä. Oikeus poiketa sosiaalihuollon tehtävissä vaadittavista kelpoisuuksista liittyy tilanteeseen, jossa tehtävään ei saada henkilöä, jolla on säädetty kelpoisuus. Tällöin tehtävään voidaan ottaa enintään vuodeksi henkilö, jolla suoritettujen opintojen perusteella on riittävät edellytykset tehtävän hoitamiseen (kelpoisuuslaki 12 § 1 momentti).

Avohuollon tukitoimien ja jälkihuollon osalta ei lastensuojelulaissa ole nimenomaisesti määritelty päätöksentekijää. Päätöksenteko-oikeus on niiden osalta riippuvainen kunnassa tehdyistä delegointiratkaisuista. Lapsen asioista vastaavan sosiaalityöntekijän rooli myös tämän päätösvallan suhteen on syytä arvioida.

Lapsen asioista vastaava sosiaalityöntekijä

Uusi lastensuojelulaki edellyttää, että lastensuojelun asiakkaana olevalle lapselle on nimettävä hänen asioistaan vastaava sosiaalityöntekijä. Hänellä tulee olla kelpoisuuslain 3 §:n mukainen sosiaalityöntekijän kelpoisuus. Kelpoisuuden määrittelyyn vaikuttavat myös kelpoisuuslain siirtymäsäännökset ja säännös kelpoisuusvaatimuksista tilapäisesti poikkeamisesta (12 § - kts. edellä). Sosiaali- ja terveysministeriö on 10.12.2007 antanut kuntatiedotteen 18/2007 lastensuojelun sosiaalityöntekijän kelpoisuudesta ja tehtävistä, jonka myötä aiemmat epäselvyydet esim. kelpoisuuslain 12 §:n soveltamisen osalta ovat poistuneet.

Sosiaali- ja terveysministeriön julkaiseman Sosiaalihuollon ammatillisen henkilöstön kelpoisuusvaatimukset valtio-, kunta- ja yksityissektorilla – oppaassa (STM julkaisuja 2007:18) on tilapäisen poikkeamisen osalta lastensuojelussa suositeltu, että tehtävää tilapäisesti hoitava henkilö olisi suorittanut vähintään sosiaalityön aineopinnot sekä ohjatun käytännön harjoittelujakson. Asiakkaan oikeusturvan toteutumisen kannalta olisi erityisen tärkeää, että sosiaalityöntekijän tehtäviä hoitavalla henkilöllä, joka osallistuu huostaanoton valmisteluun, olisi suoritettuina mainitut opinnot. Suositeltavaa on, että myös muissa sosiaalityöntekijän tehtävissä tilapäisesti toimivilta henkilöiltä edellytettäisiin vähintään suoritettua käytännön harjoittelua.

Lapsen asioista vastaavalle sosiaalityöntekijälle on uudessa laissa annettu yhteydenpidon rajoittamiseen ja rajoitustoimenpiteisiin liittyvää päätösvaltaa, joka 1.11.2006 voimaan tulleiden lastensuojelulain säännösten perusteella oli uskottu monijäseniselle toimielimelle. Lapsen asioista vastaavalla sosiaalityöntekijällä on oikeus päättää yhteydenpidon rajoittamisesta (63 §), viestin tai lähetyksen toimittamatta/luovuttamatta jättämisestä (67 §), pidempikestoisesta liikkumisvapauden rajoittamisesta (69 §) sekä erityisen huolenpidon lopettamisesta. Lisäksi eräistä rajoitustoimenpiteistä on (mm. eristäminen ja laitoksen johtajan suorittama kiinnipitäminen) ilmoitettava lapsen asioista vastaavalle sosiaalityöntekijälle.

Lapsen asioista vastaavan sosiaalityöntekijän muista tehtävistä säädetään useissa lastensuojelulain säännöksissä. Lapsen asioista vastaava sosiaalityöntekijä mm.:

Valvoo lapsen edun toteutumista ja avustaa virkansa puolesta lasta tai nuorta puhevallan käytössä sekä tarvittaessa ohjaa lapsen tai nuoren oikeusavun piiriin taikka huolehtii siitä, että lapselle haetaan 22 §:ssä tarkoitetuissa tilanteissa edunvalvojaa.
Lastensuojelua toteutettaessa lapsen asioista vastaavan sosiaalityöntekijän tai muun lastensuojelun työntekijän tulee tavata lapsi riittävän usein henkilökohtaisesti.
Tekee selvityksen lapsen tilanteesta (lastensuojelutarpeen selvitys).
Hakee hallinto-oikeudelta kiireellisen sijoituksen jatkamista ajaksi, joka on tarpeen huostaanottoasian valmistelemiseksi. Hallinto-oikeus voi jatkaa kiireellistä sijoitusta kuitenkin enintään 60 päivää 39 §:n 2 ja 3 momentissa mainittujen määräaikojen päättymisestä.
Valmistelee huostaanottoa ja sijaishuoltoa koskevat asiat yhdessä toisen sosiaalityöntekijän tai muun lastensuojeluun perehtyneen työntekijän kanssa.
Lapsen asioista vastaava sosiaalityöntekijä tai muun lastensuojelun työntekijän sekä lapsen hoidosta ja kasvatuksesta sijaishuollossa vastaavan työntekijän tulee olla yhteistyössä sijaishuoltoon sijoitetun lapsen ja hänen vanhempansa ja huoltajansa sekä sijaishuoltopaikan edustajan kanssa lapsen huollon jatkuvuuden turvaamiseksi.
Huolehtii siitä, että sijaishuollossa olevalle lapselle selvitetään hänen ikänsä ja kehitystasonsa mukaisella tavalla, miksi hänet on otettu huostaan sekä selostettava niitä toimia, joihin hänen asiassaan on ryhdytty tai joihin aiotaan ryhtyä.
Lapselle on järjestettävä asiakassuunnitelmaan tarkemmin kirjattavalla tavalla riittävä mahdollisuus tavata henkilökohtaisesti hänen asioistaan vastaavaa sosiaalityöntekijää tai muuta lastensuojelun työntekijää muiden läsnä olematta ja keskustella häntä itseään ja sijaishuollon toteuttamista koskevista asioista.
Valmistelee erityisen huolenpidon aloittamista tai jatkamista koskevan asian.
On arvioitava huostassapidon jatkamisen edellytykset asiakassuunnitelman tarkistamisen yhteydessä, lapsen tai huoltajan hakiessa huostassapidon lopettamista tai kun se muutoin osoittautuu tarpeelliseksi.
Valmistelee huostassapidon lopettamisesta koskevan asian.

Moniammatillisen asiantuntemuksen turvaaminen

Uudella lailla on pyritty lisäämään moniammatillista yhteistyötä lastensuojeluasioissa. Lastensuojelussa tarvitaan sosiaalityön ohella muidenkin ammattiryhmien edustajien asiantuntemusta. Lain 14 §:n 1 momentin mukaan kunnan on huolehdittava siitä, että lapsen asioista vastaavalla sosiaalityöntekijällä on käytettävissään lapsen kasvun ja kehityksen, terveydenhuollon, oikeudellista sekä muuta lastensuojelutyössä tarvittavaa asiantuntemusta. Kunta voi huolehtia säännöksessä tarkoitetun asiantuntemuksen turvaamisesta monin eri tavoin. Lapsen kasvun ja kehityksen sekä terveydenhuollon asiantuntemusta on usein mahdollista saada kunnan omasta organisaatiosta. Oikeudellista asiantuntemusta voidaan hankkia esimerkiksi kunnan omasta organisaatiosta, toisilta kunnilta tai kuntayhtymiltä, erilaisten koulutustilaisuuksien avulla, lääninhallituksilta, Suomen Kuntaliitolta tai sopimuksin yksityisiltä palveluntuottajilta.

Moniammatillisen yhteistyön toteuttamiseksi kuntien on perustettava lastensuojelun asiantuntijaryhmä. Lastensuojelulain 14 §:n 2 momentissa velvoitetaan kunta yksin tai useampi kunta yhdessä asettamaan lastensuojelutyössä tarvittavista asiantuntijoista koostuva asiantuntijaryhmä. Ryhmä avustaa sosiaalityöntekijöitä lapsen sijaishuoltoa ja huostaanottoa koskevien asioiden valmistelussa ja muussa lastensuojelun toteuttamisessa sekä antaa lausuntoja lastensuojelutoimenpiteitä koskevan päätöksenteon tueksi.

Terveydenhuollon erityiset velvollisuudet

Terveyskeskuksen ja sairaanhoitopiirin on annettava lapsi- ja perhekohtaisessa lastensuojelussa asiantuntija-apua ja tarvittaessa järjestettävä lapsen tutkimus ja hoito- ja terapiapalveluja lapselle. Samassa lastensuojelulain 15 §:ssä on vielä todettu, että lasten tarvitsemat seksuaalisen hyväksikäytön tai pahoinpitelyn epäilyn selvittämiseen liittyvät palvelut on järjestettävä kiireellisinä.

Kuntien välinen vastuunjako

Uudella lastensuojelulailla on pyritty selkiyttämään kuntien välistä vastuunjakoa lastensuojeluasioissa. Lastensuojelun järjestämisestä vastuussa olevasta kunnasta on säädetty lain 16 §:ssä. Säännös vastaa pääosin aiemman lastensuojelulain 45 §:n 1 ja 5 momentissa säädettyä. Lain 17 §:ssä säädetään vanhan lastensuojelulain 45 §:n 2-4 momentteja vastaavasti siitä, mikä kunta on vastuussa lastensuojelun järjestämisestä erityisesti eräissä tilanteissa, joilla on kansainvälisiä liittymiä.

Lastensuojelua järjestää se kunta, jonka asukas lapsi tai nuori on. Kunnan velvollisuudesta järjestää lastensuojelua on voimassa, mitä sosiaalihuoltolain 14 §:ssä ja 15 §:n 1 momentissa säädetään. Sosiaalihuoltolain 14 §:n mukaan kunnan asukkaalla tarkoitetaan henkilöä, jolla on kunnassa kotipaikka. Jollei henkilöllä ole 1 momentissa tarkoitettua kotipaikkaa, pidetään häntä sen kunnan asukkaana missä hän oleskelee. SHL:n 15 §:n 1 momentin mukaan kiireellisissä tapauksissa tai olosuhteiden muutoin niin vaatiessa kunnan on huolehdittava laitoshuollon ja muiden sosiaalipalveluiden järjestämisestä muullekin kunnassa oleskelevalle henkilölle kuin kunnan asukkaalle.

SHL:n 15 §:2 momentin mukaan milloin laitoshoidon tarpeen arvioidaan kestävän yli 14 vuorokautta, sosiaalihuollosta vastaavan toimielimen on viipymättä ilmoitettava laitoshuollon järjestämisestä sen kunnan toimielimelle, jolle huollon järjestäminen olisi 13 §:n mukaan kuulunut. SHL:n 42 §:n 1 momentin mukaan milloin kunta on 15 §:ssä tarkoitetuissa tapauksissa antanut laitoshuoltoa muulle kuin omalle asukkaalleen, on kunnalla oikeus saada hakemuksesta korvaus siltä kunnalta, jolle laitoshuollon järjestäminen olisi SHL:n 13 §:n mukaan kuulunut. Korvausasiat ratkaisee se hallinto-oikeus, jonka toimialueella laitoshuoltoa antanut kunta on (SHL 42 § 3 momentti). Lastensuojelulain viittaussäännöksen nojalla ko. säännöksiä sovelletaan myös lastensuojelulain nojalla järjestettävään perhehoitoon ja laitoshoitoon. Huomioitava on, että uudessa lastensuojelulaissa ei ole viittausta SHL:n 42 §:n 2 momenttiin, jossa säädetään korvaushakemuksen vireillepanoajasta. Aika hakemuksen esittämiselle ei kuitenkaan ole rajoittamaton, vaan sitä rajoittavat yleiset vanhentumista koskevat säännökset. Velan vanhentumisesta annetun lain (728/2003) 7 §:n 1 momentin 4 kohdan mukaan perusteettoman edun palautuksessa kolmen vuoden vanhentumisaika alkaa siitä, kun vaatimuksen esittäjä on saanut tietää tai hänen olisi pitänyt tietää erehdyksessä tehdystä maksusta, sopimuksen pätemättömyydestä tai muusta edun palautuksen perusteena olevasta tapahtumasta ja perusteettoman edun saajasta.

Sijaishuollon järjestämisestä ja siitä aiheutuvista kustannuksista vastaa se kunta, jossa lapsen huostaanottamisen ja sijaishuollon järjestämisen tarve on syntynyt. Jälkihuollon on myös velvollinen järjestämään se kunta, joka on ollut vastuussa sijaishuollon järjestämisestä.

Kunnan, jossa lapsi tai nuori on avohuollon tukitoimena tai sijaishuoltoon sijoitettuna (sijoituskunta) tai jälkihuollossa, on järjestettävä yhteistyössä 1 momentin tai 17 §:n mukaan vastuussa olevan kunnan (sijoittajakunta) kanssa lapselle tai nuorelle hänen huollon tai hoidon tarpeensa edellyttämät palvelut ja tukitoimet. Niistä aiheutuneet kustannukset sijoituskunta on oikeutettu perimään sijoittajakunnalta.

Terveydenhuollon järjestämis- ja kustannusvastuun osalta lastensuojelulain säätämisen yhteydessä on kansanterveyslakiin ja erikoissairaanhoitolakiin lisätty erityissäännökset. Kansanterveyslakiin on lisätty 14 b §, jonka mukaan sijoituskunnan, jossa lapsi tai nuori on avohuollon tukitoimena tai sijaishuoltoon sijoitettuna taikka jälkihuollossa on järjestettävä lapselle hänen tarvitsemansa kansanterveystyöhön kuuluvat palvelut. Palvelut on järjestettävä yhteistyössä LSL 16 §:n 1 momentin tai 17 §:n mukaan vastuussa olevan kunnan (sijoittajakunta) kanssa. Palveluilla tarkoitetaan samoja terveyspalveluita, jotka olisivat lapsen tai nuoren käytettävissä, mikäli hän olisi sijoituskunnan asukas. Kansanterveyslain 24 §:n uuden 2 momentin mukaan kun sijoituskunta on järjestänyt 14 §:ssä tarkoitettuja palveluja, on sijoittajakunnan suoritettava sijoituskunnalle aiheutuneita kustannuksia vastaava korvaus. Korvauksen määrää laskettaessa noudatetaan, mitä kansanterveyslain 22 §:n 2 momentissa säädetään.

Samankaltaiset säännökset erikoissairaanhoidosta on lisätty erikoissairaanhoitolakiin. Erikoissairaanhoitolain 30 a §:n mukaan sen sairaanhoitopiirin, johon sijoituskunta kuuluu, on järjestettävä lastensuojelullisten toimenpiteiden kohteena olevalle lapselle tai nuorelle tämän tarvitsemat erikoissairaanhoidon palvelut. Palvelut on järjestettävä yhteistyössä sen sairaanhoitopiirin kanssa, johon sijoittajakunta kuuluu. Erikoissairaanhoitolain 42 §:n 3 momentin mukaan kyseessä olevia palveluita järjestäneellä sairaanhoitopiirillä on oikeus saada korvausta palveluiden aiheuttamista kustannuksista siltä sairaanhoitopiiriltä, johon sijoittajakunta kuuluu.

Lastensuojelulain säätämisen yhteydessä lisättiin lakiin opetus- ja kulttuuritoimen rahoituksesta uusi säännös sijoitetun lapsen kotikunnan velvollisuudesta maksaa sijoituskunnalle maksuosuus oppilaan perusopetuksen järjestämisestä. Opetus- ja kulttuuritoimen rahoituksesta annetun lain 50 §:n 3 momentin mukaan myös tilanteissa, joissa oppilas on sijoitettu lastensuojelulain nojalla muuhun paikkaan kuin koulukotiin, tulee kotikunnan maksaa sijoituskunnalle maksuosuus, joka määräytyy samoin perustein kuin kotikunnan maksuosuus sairaalaopetusta ja koulukotiopetusta koskien.

Lapsen osallisuus

Uudella lastensuojelulailla on pyritty selkeyttämään ja täsmentämään lapsen osallisuutta koskevia säännöksiä. Lastensuojelua toteutettaessa on selvitettävä lapsen toivomukset ja mielipide sekä otettava ne huomioon lapsen iän ja kehitystason edellyttämällä tavalla (lastensuojelulain 20 §). Mielipiteen selvittäminen on tehtävä hienovaraisesti. Siitä ei myöskään saa aiheutua tarpeettomasti haittaa lapsen ja hänen vanhempiensa tai muiden läheisten ihmisten välisille suhteille. Selvittämisen tapa ja pääasiallinen sisältö on kirjattava lasta koskeviin asiakasasiakirjoihin.

Kaksitoista vuotta täyttäneelle lapselle on myös varattava tilaisuus tulla kuulluksi hallintolain 34 §:n mukaisesti häntä itseään koskevassa lastensuojeluasiassa.

Lapsen mielipide voidaan jättää selvittämättä vain, jos selvittäminen vaarantaisi lapsen terveyttä tai kehitystä tai jos se muutoin on ilmeisen tarpeetonta. Tilanteet, joissa hallintolain 34 §:n mukainen kuuleminen voidaan jättää suorittamatta ilmenevät ko. hallintolain säännöksestä. Mielipiteen selvittämisen ja kuulemisen yhteydessä lapselle ei saa antaa sellaisia tietoja, jotka vaarantavat hänen kehitystään tai ovat vastoin lapsen muuta erittäin tärkeää yksityistä etua.

Lain 21 §:n mukaan 12-vuotiaalla lapsella on oikeus käyttää huoltajan tai muun laillisen edustajan ohella erikseen puhevaltaa itseään koskevissa lastensuojeluasioissa. Puhevalta sisältää oikeuden tehdä hakemuksia, tulla kuulluksi ennen päätöksentekoa ja hakea itsenäisesti muutosta viranomaisen tekemään päätökseen.

Lapsen osallistumismahdollisuuksia on pyritty myös parantamaan säätämällä (29 §) lapsen asioista vastaavalle sosiaalityöntekijälle tai muulle lastensuojelun työntekijälle velvollisuus tavata lapsi riittävän usein henkilökohtaisesti. Tapaamisten järjestämisessä on pyrittävä yhteistoimintaan huoltajan tai muun lapsen hoidosta ja kasvatuksesta vastaavan henkilön kanssa.

Lastensuojelulain 29 §:n 3 momentin mukaan lastensuojelun työntekijällä on tarvittaessa oikeus tavata lapsi ilman huoltajan suostumustakin, jos se on lapsen edun mukaista. Syyt lapsen tapaamiseen vastoin huoltajan suostumusta on kirjattava lastensuojeluasiakirjoihin. Lain 54 §:ssä korostetaan, että sijaishuollossa olevalle lapselle on järjestettävä riittävä mahdollisuus tavata henkilökohtaisesti hänen asioistaan vastaavaa työntekijää muiden läsnä olematta ja keskustella häntä itseään ja sijaishuollon toteuttamista koskevista asioista. Tapaamismahdollisuus on otettava huomioon lapsen asiakassuunnitelmassa.

Edunvalvojan määrääminen lastensuojeluasioissa

Lapsen edun toteuttamiseksi lakiin on otettu säännös edunvalvojan määräämisestä lastensuojeluasiassa. Lastensuojelulain 22 §:n mukaan lapselle voidaan määrätä edunvalvoja käyttämään huoltaja sijasta lapsen puhevaltaa kun on perusteltua syytä olettaa, ettei huoltaja voi puolueettomasti valvoa lapsen etua ja edunvalvojan määrääminen on tarpeen asian selvittämiseksi tai muutoin lapsen edun turvaamiseksi.

Säännöksen tarkoittama eturistiriita ei voi syntyä pelkästään sillä perusteella, että lapsi ja huoltaja ovat eri mieltä jostakin kysymyksestä. Eturistiriitaa ei myöskään osoita se, että huoltajalla ja sosiaaliviranomaisella on eriäviä käsityksiä lapsen edusta. Ristiriita sinänsä ei edellyttäisi edunvalvojan määräämistä vaan sen lisäksi kyseisen säännökset mukaan olisi harkittava erikseen, onko edunvalvojan määrääminen tarpeen asian selvittämiseksi tai muutoin lapsen edun turvaamiseksi. Hallituksen esityksessä on mainittu, että ilmeinen puolueettomuuden vaarantumisen mahdollisuus voi vallita esimerkiksi silloin, kun huoltajan tai hänelle läheisen henkilön epäillään tai todetaan pahoinpidelleen tai käyttäneen seksuaalisesti hyväkseen lasta.

Hakemuksen edunvalvojan määräämiseksi voi tehdä holhousviranomaisena toimiva maistraatti, sosiaalihuollosta vastaava toimielin tai huoltaja itse. Edunvalvojan määrää tapauksesta riippuen joko maistraatti tai tuomioistuin. Lapsen asioista vastaavan sosiaalityöntekijän on 24 §:n mukaan huolehdittava siitä, että lapselle haetaan tarvittaessa edunvalvojaa. Lastensuojelulain 23 §:n mukaan lastensuojelun järjestämisestä vastuussa oleva kunta vastaa edunvalvojan palkkiosta ja kustannuksista.

Lastensuojeluilmoitus

Lastensuojelulaissa on täsmennetty lastensuojeluilmoitusta koskevaa säännöstä ja ilmoitusvelvollisten piiriä on laajennettu. Aiempaan tapaan ilmoitusvelvollisia ovat sosiaali- ja terveydenhuollon, opetustoimen, poliisitoimen tai seurakunnan palveluksessa tai luottamustoimessa olevat. Lain 25 §:n 1 momentissa ilmoitusvelvollisten piiriin on lisätty nuorisotoimen palveluksessa tai luottamustoimessa olevat henkilöt, muun sosiaali- ja terveydenhuollon palveluntuottajan tai opetuksen ja koulutuksen järjestäjän palveluksessa olevat henkilöt sekä terveydenhuollon ammattihenkilöt. Ilmoitusvelvollisia ovat seurakunnan lisäksi myös muiden uskonnollisten yhdyskuntien palveluksessa tai luottamustoimessa olevat henkilöt. Lisäksi ilmoitusvelvollisuus on ulotettu turvapaikanhakijoiden vastaanottotoimintaa tai hätäkeskustoimintaa harjoittavan yksikön palveluksessa oleviin henkilöihin. Sosiaali- ja terveysvaliokunnan ehdotuksesta pykälään on sisällytetty myös koululaisten aamu- ja iltapäivätoimintaa järjestävän yksikön palveluksessa olevat henkilöt.

Lastensuojeluilmoitus tulee tehdä kun ilmoitusvelvollinen tehtävässään saa tietää lapsesta, jonka hoidon ja huolenpidon tarve, kehitystä vaarantavat olosuhteet tai oma käyttäytyminen edellyttävät lastensuojelutarpeen selvittämistä. Myös muu kuin ilmoitusvelvollisten piiriin kuuluva henkilö voi tehdä ilmoituksen häntä mahdollisesti koskevien salassapitosäännösten estämättä.

Todettakoon, että huolimatta siitä, mitä lastensuojeluilmoituksesta on säädetty, on voimassa mitä rippiin tai muuhun sielunhoitoon liittyvästä salassapitovelvollisuudesta erikseen säädetään tai määrätään. Evankelis-luterilaista kirkkoa koskevan kirkkolain rippisalaisuutta koskevan säännöksen mukaan yksityisessä ripissä tai muuten sielunhoidossa papille uskottua asiaa ei saa ilmaista, eikä myöskään sitä henkilöä, joka papille on uskoutunut. Papin ohella tämä säännös koskee myös lehtorin virassa olevaa, mutta ei kirkon muita työntekijöitä tai luottamushenkilöitä.

Lastensuojelulain 25 §:n 4 momentin mukaan sosiaalihuollosta vastaavan toimielimen on pidettävä rekisteriä lastensuojeluilmoituksista ja niiden sisällöstä. Lain 25 §:n 5 momentissa säädetään ilmoitusvelvollisuudesta lapsen uudelle asuinkunnalle. Jos lapsi muuttaa pois kunnasta lastensuojelutarpeen selvityksen aikana tai ollessaan muutoin lastensuojelun asiakkaana, tulee sosiaalihuollosta vastaavan toimielimen ilmoittaa viipymättä muutosta lapsen uudelle asuinkunnalle. Uudelle asuinkunnalle on toimitettava viipymättä ne asiaan liittyvät asiakirjat, jotka ovat välttämättömiä lastensuojelutarpeen arvioimiseksi tai lastensuojelutoimenpiteen toteuttamiseksi.

Tietosuojavaltuutettu on 11.4.2007 ottanut kantaa uuden lastensuojelulain myötä lastensuojeluun muodostuviin henkilörekistereihin (Tietosuojavaltuutetun kannanotto 11.4.2007, 567/41/2007). Uuden lastensuojelulain mukaan lastensuojeluun muodostuu lastensuojeluilmoituksiin liittyen kaksi erillistä henkilörekisteriä; lastensuojeluilmoitusten rekisteri ja lastensuojelun asiakasrekisteri. Niissä tilanteissa, joissa ilmoitus ei johda lastensuojelun asiakkuuteen, tiedot säilyvät pelkästään ilmoitusrekisterissä eikä lapsi näy asiakkaana lastensuojelun asiakasrekisterissä. Jos sen sijaan lastensuojeluasiakkuus alkaa, merkitään nämä tiedot myös lapsen asiakasasiakirjoihin eli henkilötietolain kannalta arvioituna lastensuojelun asiakasrekisteriin.

Lakiin sisältyy uusi säännös lastensuojeluviranomaisten velvollisuudesta ilmoittaa poliisille, jos on perusteltua syytä epäillä, että lapseen on kasvuympäristössään kohdistettu seksuaalirikos tai henkeen tai terveyteen kohdistuva rikos, josta säädetty enimmäisrangaistus on vähintään kaksi vuotta vankeutta.

Lastensuojeluasian vireille tulo ja lastensuojelutarpeen selvitys

Uudessa lastensuojelulaissa on pyritty jäntevöittämään lastensuojelun asiakasprosessia ja siihen liittyviä menettelyjä. Laissa on määritelty ne ajankohdat, jolloin lastensuojeluasia tulee vireille ja milloin lastensuojelun asiakkuus alkaa. Lakiin on myös sisällytetty määräaikaan sidottu velvollisuus tehdä lastensuojelutarpeen selvitys.

Lastensuojelulain 26 §:n mukaan lastensuojeluasia tulee vireille:

lapsen tai huoltajan omasta hakemuksesta,
lastensuojeluilmoituksen johdosta taikka kun
lastensuojelun työntekijä on muutoin saanut tietää mahdollisesta lastensuojelun tarpeessa olevasta lapsesta.

Vireille tulon jälkeen on arvioitava välittömästi mahdollinen kiireellinen lastensuojelun tarve. Viimeistään seitsemäntenä arkipäivänä ilmoituksen tai muun yhteydenoton vastaanottamisesta on ratkaistava ryhdytäänkö asiassa lastensuojelutarpeen selvityksen tekemiseen. Tätä määräaikaa laskettaessa ei yhteydenottopäivää lasketa mukaan. Arkipäivinä ei myöskään pidetä pyhäpäiviä eikä arkilauantaita. Mikäli yhteydenotto tapahtuisi esimerkiksi keskiviikkona, olisi ratkaisu selvityksen tekemisestä tehtävä viimeistään seuraavan viikon perjantaina edellyttäen, että viikolla ei ole ylimääräisiä arkipyhiä.

Lastensuojeluasian vireille tulo merkitsee myös sitä, että siitä lähtien lastensuojelun työntekijän tulee lain 33 §:n mukaisesti merkitä lasta koskeviin asiakasasiakirjoihin kaikki lastensuojelutoimenpiteiden järjestämiseen vaikuttavat tiedot sekä toimenpiteiden suunnittelun, toteuttamisen ja seurannan kannalta tarpeelliset tiedot.

Lastensuojelun asiakkuus alkaa, kun ryhdytään kiireellisiin lastensuojelun toimenpiteisiin tai päätetään tehdä lastensuojelutarpeen selvitys. Asiakkuuden alkamisesta tulee tehdä merkintä lasta koskeviin asiakirjoihin. Siitä on pääsääntöisesti ilmoitettava huoltajalle ja lapselle.

Lastensuojelutarpeen selvitys tulee tehdä ilman aiheetonta viivytystä ja sen on valmistuttava viimeistään kolmen kuukauden kuluessa lastensuojeluasian vireille tulosta. Sen tekee olosuhteiden edellyttämässä laajuudessa lapsen asioista vastaava sosiaalityöntekijä, joka voi olla tarvittaessa yhteydessä lapselle läheisiin henkilöihin sekä eri yhteistyötahoihin ja asiantuntijoihin. Selvityksessä tulisi arvioida lapsen kasvuolosuhteita, lapsen hoidosta ja kasvatuksesta vastaavien henkilöiden mahdollisuuksia huolehtia lapsen hoidosta ja kasvatuksesta sekä lastensuojelutoimenpiteiden tarvetta. Jos lastensuojelutarpeen selvitys ei anna aihetta lastensuojelutoimenpiteisiin, asiakkuus päättyy. Huoltajalle ja lapselle on ilmoitettava selvityksen valmistuttua lastensuojelun asiakkuuden jatkumisesta tai päättymisestä.

Tuomioistuimen lupa lapsen tutkimiseen

Lastensuojeluasioissa on käytännössä osoittautunut ongelmalliseksi, jos huoltajat eivät ole antaneet lupaa tehdä lapselle lastensuojelun tarpeen selvittämiseen liittyen esim. lääketieteellisiä tutkimuksia, vaikka muutoin onkin nähtävissä, että lapsen etu tutkimuksia edellyttäisi.

Lastensuojelulain 28 §:n mukaan hallinto-oikeus voi antaa luvan lasta koskevaan lääkärin tai muun asiantuntijan suorittamaan tutkimukseen, jos tutkimus on lastensuojelun tarpeen selvittämiseksi välttämätön, mutta huoltaja kieltää tutkimuksen tekemisen. Hakemuksen hallinto-oikeudelle tekee kunnan sosiaalihuollon johtava viranhaltija tai tämän määräämä muu viranhaltija. Ennen hakemuksen tekemistä on selvitettävä lapsen mielipide.

Lupa annetaan määräajaksi ja ennen luvan antamista on kuultava lapsen huoltajaa ja 12 vuotta täyttänyttä lasta. Erityisen painavasta syystä lupa voidaan antaa, vaikka kuulemista ei ole voitu suorittaa.

Lastensuojelun asiakassuunnitelma

Lastensuojelun asiakkaana olevalle lapselle on tehtävä asiakassuunnitelma lastensuojelulain 30 §:n mukaisesti. Asiakassuunnitelman tarkoituksena on kokonaisvaltaisesti arvioida lapsen ja hänen perheensä tilanne sekä turvata riittävän pitkäjänteinen tuki. Se voidaan jättää tekemättä vain, jos on kyse tilapäisestä neuvonnasta ja ohjauksesta tai jos lastensuojelun asiakkuus päättyy heti lastensuojelutarpeen selvittämisen jälkeen. Asiakassuunnitelma on tarkistettava tarvittaessa, kuitenkin vähintään kerran vuodessa.

Suunnitelma tulee laatia ja tarkistaa yhteistyössä lapsen ja huoltajan kanssa ja tarvittaessa myös muun lapsen laillisen edustajan, vanhemman, muun lapsen hoidosta ja kasvatuksesta vastaavan tai lapselle läheisen henkilön sekä lapsen huoltoon keskeisesti osallistuvan tahon kanssa. Asiakassuunnitelma on tarkistettava aina tarvittaessa, kuitenkin vähintään kerran vuodessa. Suunnitelmaan kirjataan ne olosuhteet ja asiat, joihin pyritään vaikuttamaan, lapsen ja perheen tuen tarve, palvelut ja tukitoimet, joilla tuen tarpeeseen pyritään vaikuttamaan sekä arvioitu aika, jonka kuluessa tavoitteet pyritään toteuttamaan.

Laissa on lisäksi erikseen säädelty, mitä huostaan otettua lasta ja jälkihuollossa olevaa lasta tai nuorta koskevaan asiakassuunnitelmaan tulisi kirjata. Huostaan otetun lapsen vanhemmille on laadittava, jollei laatimista ole pidettävä tarpeettomana, vanhemmuuden tukemiseksi erillinen asiakassuunnitelma, joka tehdään tarvittaessa muun sosiaali- ja terveydenhuollon kanssa yhteistyönä.

Asiakassuunnitelmaa täydennetään tarvittaessa erillisellä hoito- ja kasvatussuunnitelmalla.

Asiakkaan asiassa pidettävä neuvottelu ja lapsen läheisverkoston kartoittaminen

Lastensuojelulaissa 31 §:ssä täsmennetään lastensuojeluun liittyviin neuvotteluihin osallistuvia tahoja ja sosiaaliviranomaisten oikeutta antaa tietoja neuvotteluihin osallistuville. Tietojen antamisen osalta säännöksessä viitataan sosiaalihuollon asiakaslain 16 ja 17 § sekä julkisuuslain 26 §:n 3 momenttiin.

Lastensuojelulaissa on myös uusi säännös lapsen läheisverkoston kartoittamisesta. Lain 32 §:n mukaan ennen lapsen sijoittamista kodin ulkopuolelle on selvitettävä vanhemman, jonka luona lapsi ei pääasiallisesti asu, sukulaisten tai muiden lapselle läheisten henkilöiden mahdollisuudet ottaa lapsi luokseen asumaan tai muutoin osallistua lapsen tukemiseen. Tämä voidaan jättää tekemättä, jos sitä ei asian kiireellisyyden tai muun perustellut syyn vuoksi ole tarpeen tehdä. Lapsen asumista ja sijoituspaikkaa koskeva asia on ratkaistava aina lapsen edun mukaisella tavalla.

Samaisessa säännöksessä on myös säädetty toimielimen velvollisuudeksi ryhtyä toimenpiteisiin lapsen huollon järjestämiseksi vanhempien välisellä sopimuksella tai tuomioistuimen päätöksellä, jos tätä on lapsen edun kannalta pidettävä aiheellisena.

Avohuollon tukitoimet

Avohuollon tukitoimien edellytyksiä koskeva säännös (34 § 1 mom.) on asiallisesti samanlainen kuin aikaisemminkin. Sosiaalihuollosta vastaavan toimielimen on ryhdyttävä lastensuojelulain mukaisiin avohuollon toimenpiteisiin viipymättä, jos kasvuolosuhteet vaarantavat tai eivät turvaa lapsen terveyttä tai kehitystä taikka jos lapsi käyttäytymisellään vaarantaa terveyttään ja kehitystään.

Avohuollon tukitoimien tarkoitusta kuvaava säännös on uusi. Tukitoimien tarkoituksena on edistää ja tukea lapsen myönteistä kehitystä sekä tukea ja vahvistaa vanhempien, huoltajien ja lapsen hoidosta ja kasvatuksesta vastaavien henkilöiden kasvatuskykyä ja mahdollisuuksia.

Avohuollon tukitoimia toteutetaan mahdollisuuksien mukaan yhteistyössä lapsen ja vanhempien, huoltajien tai muiden lapsen hoidosta ja kasvatuksesta vastaavien henkilöiden kanssa.

Toimeentulon ja asumisen turvaamista koskeva lain 35 § vastaa asiallisesti aikaisempaa sääntelyä. Kun lastensuojelun tarve oleellisilta osin johtuu riittämättömästä toimeentulosta, puutteellisista asumisoloista tai asunnon puuttumisesta tai kun mainitut seikat ovat oleellisena esteenä lapsen ja perheen kuntoutumiselle, kunnan on viivytyksettä järjestettävä riittävä taloudellinen tuki sekä korjattava asumisoloihin liittyvät puutteet tai järjestettävä tarpeen mukainen asunto.

Säännöksessä turvatut toimeentuloon ja asumiseen liittyvät oikeudet on tulkittu ns. subjektiivisiksi oikeuksiksi. Myös asumisten turvaamista koskevissa asioissa on aina tehtävä päätös, johon liittyy muutoksenhakumahdollisuus. Riittävä taloudellinen tuki ja asuminen on järjestettävä myös jälkihuollon piirissä olevalle lapselle tai nuorelle, jos hänen kuntoutumisensa sitä edellyttää.

Muita lastensuojelun avohuollon tukitoimia koskeva 36 § vastaa osin aikaisempaa sääntelyä. Uutena asiana säännöksessä korostetaan asiakassuunnitelman huomioon ottamista avohuollon tukitoimia järjestettäessä. Todettakoon, että säännöksen ilmaisu muuttui eduskuntakäsittelyn aikana siten, että hallituksen esityksen sanamuoto ”asiakassuunnitelman perusteella” korvattiin ilmaisulla ”asiakassuunnitelma huomioon ottaen”. Tässä yhteydessä korostettiin, että lapsen ja hänen perheensä tilanteen kokonaisvaltaisen arvioimisen sekä riittävän pitkäjänteisen tuen turvaamisen kannalta tärkeä asiakassuunnitelma ei ole luonteeltaan sitova asiakirja. Säännösten ilmaisuja koettiin aiheelliseksi tarkistaa niin, että suunnitelman luonne yhtenä päätöksenteossa huomioon otettavana seikkana käy niistä ehdotettua paremmin ilmi (PeVL 58/2006).

Lastensuojelulain 36 §:ssä viitataan toisaalta niihin sosiaalihuoltolain ja toimeentulotukilain mukaisiin palveluihin ja etuuksiin, joita myös lastensuojelun asiakkaana olevalle lapselle ja perheelle tulee ensisijaisesti järjestää. Lisäksi säännös sisältää esimerkinomaisen luettelon joistakin keskeisistä tukimuodoista. Luettelo ei ole tyhjentävä, vaan muitakin tukimuotoja voidaan käyttää.

Sijoitusta avohuollon tukitoimena koskevaa sääntelyä on täsmennetty. Ensinnäkin lapselle voidaan järjestää asiakassuunnitelmassa tarkoitetulla tavalla avohuollon tukitoimena tuen tarvetta arvioivaa tai kuntouttavaa perhehoitoa tai laitoshoitoa yhdessä hänen vanhempansa, huoltajansa tai muun hänen hoidostaan ja kasvatuksestaan vastaavan henkilön kanssa.

Lastensuojelulain 37 §:n mukaan lapsi voidaan lyhytaikaisesti sijoittaa avohuollon tukitoimena myös yksin, jos lapsen huoltajalta ja 12 vuotta täyttäneeltä lapselta saadaan suostumus. Sijoituksen edellytyksenä on, että sijoitus tarpeen lapsen tuen tarpeen arvioimiseksi tai lapsen kuntouttamiseksi taikka lapsen huolenpidon järjestämiseksi väliaikaisesti huoltajan tai muun lapsen hoidosta ja kasvatuksesta tällöin vastaavan henkilön sairauden tai muun vastaavan syyn vuoksi.

Lasta ei saa sijoittaa avohuollon tukitoimena, jos huostaanoton edellytykset täyttyvät. Avohuollon tukitoimet ovat kuitenkin 4 §:n 3 momentin mukaisesti ensisijaisia toimia, joita on käytettävä, jollei lapsen etu vaadi muuta. Lasta ei myöskään saa sijoittaa toistuvasti avohuollon tukitoimena ellei lapsen etu välttämättä vaadi uutta lyhytkaista sijoitusta. Sijoituksesta päätettäessä on määriteltävä sijoituksen tavoitteet ja arvioitu kesto, jotta avohuollon sijoitus olisi suunnitelmallista. Jos lapsi sijoitetaan yksin, tulee sijoituksen jatkamisen edellytykset arvioida kolmen kuukauden välein.

Lastensuojelulain 37 §:ssä on myös säännös siitä millä edellytyksin avohuollon sijoitus on mahdollista tehdä toisen huoltajan vastustuksesta huolimatta, jos sijoituksen katsotaan olevan lapsen edun mukaista.

Kiireellinen sijoitus

Kiireellisestä huostaanotosta käytetään uuden lain myötä nimitystä kiireellinen sijoitus. Kiireellisen sijoituksen perusteet on pääosin säilytetty ennallaan, mutta siihen liittyviä määräaikoja on muutettu. Kiireellistä sijoitusta koskevat säännökset ovat lain 8 luvussa.

Lapsi voidaan sijoittaa kiireellisesti perhehoitoon tai laitoshuoltoon taikka järjestää muulla tavalla hänen tarvitsemansa hoito tai huolto, jos lapsi on huostaanottoa koskevassa 40 §:ssä mainitussa syystä välittömässä vaarassa tai muutoin kiireellisen sijoituksen tai sijaishuollon tarpeessa. Muuna tapana järjestää lapsen tarvitsema hoito tai huolto voidaan pitää esim. lapsen sijoittamista väliaikaisesti lapselle läheisen sukulaisen luokse edellyttäen, että se on lapsen edun mukaista.

Ennen kiireellistä sijoitusta on selvitettävä lapsen, vanhemman, huoltajan ja muun lapsen hoidosta ja kasvatuksesta vastaavan henkilön mielipide, jollei selvittämisestä johtuva asian käsittelyn viivästyminen aiheuta haittaa lapsen terveydelle, kehitykselle tai turvallisuudelle.

Kiireellinen sijoitus raukeaa 30 päivän päästä sijoituksen alkamisesta, jos hakemusta sijoituksen jatkamisesta tai hakemusta huostaanotosta ei ole tehty hallinto-oikeuteen. Jos 12 vuotta täyttänyt lapsi ja huoltaja suostuvat kiireellisen sijoituksen jatkamiseen huostaanottopäätöksen valmistelemiseksi, on kyseinen määräaika hakemuksen jättämiselle joko huostaanottoa tai kiireellisen sijoituksen jatkamista koskien taikka huostaanottopäätöksen tekemiselle 45 päivää. Hallituksen esityksen mukaan 45 päivän määräaika koskee myös tilanteita, joissa huoltaja tai lapsi on suostunut huostaanottoon tai sen valmisteluun, mutta muuttaa mielipidettään kesken valmistelun.

Hallinto-oikeuden päätöksellä kiireellistä sijoitusta voidaan jatkaa enintään 60 päivää. Määräajan päätyttyä kiireellinen sijoitus raukeaa, ellei huostaanottoa koskevassa asiassa ole tehty hakemusta hallinto-oikeudelle.

Kiireellinen sijoituksen aikana sosiaalihuollosta vastaavalla toimielimellä on oikeus päättää lapsen asioista kiireellisen sijoituksen tarkoituksen edellyttämässä laajuudessa samoin kuin huostaanoton aikana.

Kiireellisestä sijoituksesta päättää lastensuojelulain 13 §:n 2 momentin tarkoittama toimielimen määräämä sosiaalityöntekijän kelpoisuuden omaava viranhaltija. Lisäaikaa kiireelliselle sijoitukselle voi hakea hallinto-oikeudelta lapsen asioista vastaava sosiaalityöntekijä.

Todettakoon vielä, että hallinto-oikeuksien käsityksen mukaan kiireellinen sijoitus ei ole mahdollinen, jos hallinto-oikeus on jo antanut väliaikaisen määräyksen lapsen olinpaikasta ja siitä, miten lapsen hoito ja kasvatus on asian tuomioistuinkäsittelyn aikana järjestettävä. Tällöin päätösvallan näissä asioissa on tarkoitus olla tuomioistuimella. Väliaikaismääräystä voidaan toki muuttaa uuden hakemuksen perusteella.

On kuitenkin mahdollista tehdä kiireellinen sijoitus, jos hallinto-oikeuden käsittelyssä on huostaanottohakemus, mutta siihen liittyvää väliaikaista määräystä ei ole haettu tai ennätetty antaa. Tällöin asiassa on lastensuojelulain 39 §:n 5 momentin mukaan kuitenkin haettava välittömästi lain 83 §:ssä tarkoitettua väliaikaista määräystä.

Huostaanotto ja sijaishuolto

Huostaanottoa ja sijaishuollon järjestämistä koskeva lastensuojelulain 40 § vastaa pääosin aikaisemman lastensuojelulain 16 §:ää.

Lapsi on otettava sosiaalihuollosta vastaavan toimielimen huostaan ja järjestettävä hänelle sijaishuolto, jos;

puutteet lapsen huolenpidossa tai muut kasvuolosuhteet (aiemmin kodin olosuhteet) uhkaavat vakavasti vaarantaa lapsen terveyttä tai kehitystä
lapsi vaarantaa vakavasti terveyttään tai kehitystään käyttämällä päihteitä, tekemällä muun kuin vähäisenä pidettävän rikollisen teon tai muulla niihin rinnastettavalla käyttäytymisellään.

Huostaanottoon ja sijaishuollon järjestämiseen voidaan kuitenkin ryhtyä vain, jos:

7 luvussa tarkoitetut toimet (avohuollon tukitoimet) eivät olisi lapsen edun mukaisen huolenpidon toteuttamiseksi sopivia tai mahdollisia taikka jos ne ovat osoittautuneet riittämättömiksi; ja
sijaishuollon arvioidaan olevan 4 §:n mukaisesti lapsen edun mukaista.

Huostaanotto on voimassa toistaiseksi. Se lakkaa viimeistään kun lapsi täyttää 18 vuotta. Lapsen asioista vastaavan sosiaalityöntekijän tulee kuitenkin 47 §:n mukaan arvioida huostassapidon jatkamisen edellytykset tarpeeksi usein. Huostaanoton jatkamisen arviointi tulee tehdä asiakassuunnitelman tarkistamisen yhteydessä, lapsen tai huoltajan hakiessa huostassapidon lopettamista tai muulloinkin kun se osoittautuu tarpeelliseksi. Huostaanoton edellytysten lakkaamisesta huolimatta huostassapitoa ei saa lopettaa, jos se on vastoin lapsen etua. Lapsen etua arvioitaessa on otettava huomioon lastensuojelulain 4 §:n 2 momentin ohella myös sijaishuollon kestoaika, lapsen ja sijaishuoltoa antavan välillä vallitsevan kiintymyssuhteen laatu, lapsen ja hänen vanhempiensa välinen kanssakäyminen ja lapsen mielipide.

Huostaanoton valmistelusta on omat säännöksensä lain 41 §:ssä. Lähtökohtana on parityöskentely. Lapsen asioista vastaava sosiaalityöntekijä valmistelee lapsen huostaanottoa ja sijaishuoltoon sijoittamista koskevat asiat yhteistyössä toisen sosiaalityöntekijän tai muun lastensuojeluun perehtyneen työntekijän kanssa. Valmistelun tukena tulee olla käytettävissä oikeudellista ja muuta lastensuojelun toteuttamisessa tarvittavaa asiantuntemusta. Sosiaalityöntekijällä on oikeus saada tietoja sosiaalihuollon asiakaslain 20 §:n mukaisesti. Sen lisäksi hänellä on oikeus saada ko. säännöksessä mainituilta tahoilta lausunnot, jos niitä tarvitaan huostaanoton valmistelussa, huostaanotosta päätettäessä tai sijaishuoltoa järjestettäessä.

Ennen päätöstä lapsen huostaanotosta, sijaishuollosta ja huostassapidon lakkaamisesta on selvitettävä lapsen oma mielipide ja varattava kaksitoista vuotta täyttäneelle lapselle tilaisuus tulla kuulluksi hallintolain 34 §:n tarkoittamalla tavalla. (LSL 42 § ja 20 §).

Ko. asioissa lapsen vanhemmalle, huoltajalle ja henkilölle, jonka hoidossa ja kasvatuksessa lapsi on tai on välittömästi ennen asian valmistelua ollut, on varattava tilaisuus tulla kuulluksi hallintolain 34 §:n mukaisesti.

Eräissä tilanteissa kuuleminen voidaan jättää suorittamatta (LSL 43.3 §). Lasta koskeviin asiakirjoihin on kirjattava syyt kuulemisen suorittamatta jättämiselle.

Kuuleminen voidaan jättää suorittamatta, jos

kuulematta jättämistä voidaan pitää perusteltuna lapsen ja kuultavan puuttuvan yhteydenpidon vuoksi, eikä kuulemisen voida olettaa olevan tarpeen asian selvittämiseksi, tai
kuultavan asuin- tai olinpaikkaa ei voida kohtuullisin toimenpitein selvittää.

Henkilölle, joka on jätetty em. syistä kuulematta, on kuitenkin annettava tiedoksi asiassa tehty päätös. Tiedoksiannossa on noudatettava mitä hallintolaissa on säädetty todisteellisesta tiedoksiannosta.

Huostaanottoa ja sijaishuoltoon sijoittamista koskevat asiat valmistelee lapsen asioista vastaava sosiaalityöntekijä, riippumatta siitä mikä taho tekee huostaanottopäätöksen. Hän valmistelee myös huostassa pidon lopettamista koskevan asian. Huostaanoton lopettamisesta päättää sosiaalihuollon johtava viranhaltija tai hänen määräämänsä.

Huostaanottoa ja sijaishuoltoon sijoittamista koskevan päätöksen tekee sosiaalihuollon johtava viranhaltija tai hänen määräämänsä viranhaltija (kts. edellä päätöksentekojärjestelmän muutokset), jos:

huoltaja tai 12 vuotta täyttynyt lapsi ei vastusta huostaanottoa ja siihen liittyvää sijaishuoltoon sijoittamista tai kuuleminen on jätetty suorittamatta lastensuojelulain 42 §:n 3 momentissa mainitusta syystä.

Hallinto-oikeus päättää ko. asioista johtavan viranhaltijan tai hänen määräämänsä viranhaltijan hakemuksesta, jos:

lapsen huoltaja tai 12 vuotta täyttänyt lapsi vastustaa huostaanottoa tai siihen liittyvää sijaishuoltoon sijoittamista tai
kuuleminen on jätetty suorittamatta muusta kuin 42 §:n 3 momentissa mainitusta syystä

Hallinto-oikeus voi antaa väliaikaisen määräyksen huostaanottoa koskevaa hakemusta käsitellessään lapsen olinpaikasta ja siitä, miten lapsen hoito ja kasvatus on asian tuomioistuinkäsittelyn aikana järjestettävä. Määräys voidaan antaa asianosaisia kuulematta, jos asiaa ei voida viivyttää. Määräys on voimassa kunnes huostaanottoasiassa on annettu päätös, jollei sitä aiemmin peruuteta tai muuteta

Huostaanottoa ja siihen liittyvää sijaishuoltoon sijoittamista koskevan hakemuksen hallinto-oikeudelle tulee sisältää:

vaatimus lapsen huostaanotosta ja sijaishuoltoon sijoittamisesta perusteluineen
tarvittaessa vaatimus 83 §:n mukaisen väliaikaisen määräyksen antamisesta sekä vaatimuksen perustelut
lasta koskeva asiakassuunnitelma
selvitys perheelle ja lapselle annetuista avohuollon tukitoimista
selvitys lapsen läheisverkoston kartoittamisesta
selvitys sijaishuoltopaikasta
suunnitelma lapsen ja hänen läheistensä yhteydenpidon toteuttamisesta
suunnitelma tai selvitys lapsen 51 §:n mukaisesta terveydentilan tutkimisesta
selvitys 42 §:n mukaisesta mielipiteen selvittämisestä ja kuulemisesta
tarvittaessa asiantuntijoiden lausunnot
mahdolliset muut päätöksentekoon vaikutta asiakirjat ja selvitykset.

Asiakirjat voidaan tarvittaessa toimittaa erikseen, jos niitä ei ole hakemuksen kiireellisyydestä johtuen vielä voitu laatia.

Huostaanottopäätös raukeaa, jollei sen täytäntöönpanoon ole ryhdytty kolmen kuukauden kuluttua päätöksen lainvoimaisuudesta.

Huostaanotetun lapsen huolto

Sosiaalihuollosta vastaavalla toimielimellä on huostaanoton tarkoituksen toteuttamiseksi oikeus päättää:

lapsen olinpaikasta
hoidosta
kasvatuksesta
valvonnasta
muusta huolenpidosta
näiden toteuttamiseksi tarpeellisesta opetuksesta ja terveydenhuollosta

Selkeyden vuoksi säännöksessä on nyt nimenomaan mainittu myös opetuksen ja terveydenhuollon järjestäminen. Sosiaalihuollosta vastaava toimielin voi esim. päättää lapsen tarvitsemasta erityisopetuksesta ja hoitotoimenpiteestä huostaanoton tarkoituksen toteuttamiseksi.

Ko. asioissa on pyrittävä yhteistoimintaan lapsen, vanhemman ja huoltajan kanssa ja ensisijaisesti otettava huomioon lapsen etu.

Tuomioistuin voi päättää myös huostassapidon aikana siitä, kenelle lapsen huolto tai edunvalvonta on uskottava. Tilanteessa, jossa huolto uskotaan perhehoitajalain mukaisen toimeksiantosopimuksen tehneille henkilöille, voi sosiaalihuollosta vastaava toimielin edelleen maksaa näille korvausta sekä tarvittaessa palkkiota ja tukea lapsen hoitoa ja kasvatusta muutoinkin. Toimielimen tulee, ennen kuin se tekee em. tapauksissa lapsen huoltoa koskevan hakemuksen tai antaa tuomioistuimelle selvityksen, sopia tukitoimista sekä palkkiosta ja korvauksesta. Tässä yhteydessä tulee myös arvioida lapselle määrättävän edunvalvojan tarpeellisuus.

Sijaishuolto

Sijaishuollolla tarkoitetaan huostaan otetun tai kiireellisesti sijoitetun lapsen hoidon ja kasvatuksen järjestämistä kodin ulkopuolella. Hallituksen esityksellä 151/2007 on tarkoitus muuttaa sijaishuollon määrittelyä siten, että se kattaa lain 83 §:ssä tarkoitetun väliaikaismääräyksen nojalla sijoitetun lapsen hoidon ja kasvatuksen järjestämisen kodin ulkopuolella. Sijaishuolto voidaan järjestää perhehoitona, laitoshuoltona tai muulla lapsen tarpeiden edellyttämällä tavalla.

Uuden lain 50 §:ssä säädetään sijaishuoltopaikan valinnasta. Sijaishuoltopaikan valinnassa tulee kiinnittää huomiota huostaanoton perusteisiin ja lapsen tarpeisiin, lapsen sisarussuhteiden ja muiden läheisten ihmissuhteiden ylläpitämiseen ja hoidon jatkuvuuteen. Myös lapsen kielellinen, kulttuurinen ja uskonnollinen tausta tulee ottaa huomioon mahdollisuuksien mukaan. Ennen lapsen sijoittamista kodin ulkopuolelle tulee tutkia lapsen terveydentila, ellei se ole tarpeetonta (51 §).

Lapsen sijoittamiselle väliaikaisesti vanhempiensa luokse on asetettu kuuden kuukauden enimmäisaika. Vanhempien luokse sijoittaminen on mahdollista kotiin palaamisen valmistelemiseksi kodin ulkopuolisen sijoituksen jälkeen sekä myös silloin kun se on lapsen edun kannalta muusta syystä perusteltua.

Sijaishuollon aikaisesta yhteistyöstä on säädetty lain 52 §:ssä. Lapsen asioista vastaavan sosiaalityöntekijän tai muun lastensuojelun työntekijän sekä lapsen hoidosta ja kasvatuksesta sijaishuollossa vastaavan työntekijän tulee olla yhteistyössä sijaishuoltoon sijoitetun lapsen ja hänen vanhempansa ja huoltajansa sekä sijaishuoltopaikan edustajan kanssa lapsen huollon jatkuvuuden turvaamiseksi.

Lapselle järjestettävä riittävä mahdollisuus tavata henkilökohtaisesti hänen asioistaan vastaavaa sosiaalityöntekijää tai muuta lastensuojelun työntekijää muiden läsnä olematta ja keskustella häntä itseään ja sijaishuollon toteuttamista koskevista asioista. Asiakassuunnitelmaan on kirjattava millä tavalla tämä mahdollisuus järjestetään.

Lapsen asioista vastaavan sosiaalityöntekijän on huolehdittava myös siitä, että sijaishuollossa olevalle lapselle selvitetään hänen ikänsä ja kehitystasonsa mukaisella tavalla, miksi hänet on otettu huostaan sekä selostettava niitä toimia, joihin hänen asiassaan on ryhdytty tai joihin aiotaan ryhtyä.

Sijaishuollossa olevalle lapselle on turvattava hänen kehityksensä kannalta tärkeät, jatkuvat ja turvalliset ihmissuhteet. Lapsella on oikeus tavata vanhempiaan, sisaruksiaan ja muita hänelle läheisiä henkilöitä vastaanottamalla vieraita tai vierailemalla sijaishuoltopaikan ulkopuolella sekä pitää heihin muuten yhteyttä käyttämällä puhelinta tai lähettämällä tai vastaanottamalla kirjeitä tai niihin rinnastettavia muita luottamuksellisia viestejä taikka muita lähetyksiä. Sosiaalihuollosta vastaavan toi, mielimen ja lapsen sijaishuoltopaikan on tuettava ja edistettävä lapsen ja hänen vanhempiensa sekä lapsen ja muiden hänelle läheisten, henkilöide, n yhteydenpitoa.

Lapsen sijaishuoltopaikka on järjestettävä niin, että sijoituspaikan etäisyys ei ole este yhteydenpidolle lapselle läheisiin henkilöihin.

Lapsen käyttövaroja koskeva lastensuojelulain 55 § vastaa sisällöllisesti pääosin aikaisempaa lainsäädäntöä. Todettakoon, että lapsen sijaishuoltopaikan tulee pitää kirjaa lapselle annettavien käyttövarojen maksamisesta.

Laitoshuollon asuinyksiköt

Lastensuojelulaitoksia, joissa voidaan järjestää lapsen sijaishuoltoa sekä sijoitusta avohuollon tukitoimena, ovat lastenkodit ja koulukodit sekä muut näihin rinnastettavat lastensuojelulaitokset.

Kasvuoloja ja toimitiloja koskeva 58 § vastaa sisällöltään aiemmassa lastensuojelulaissa ja -asetuksessa säädettyä.

Kunnille aiheutuu huomattavia kustannusvaikutuksia erityisesti laitoshuollon asuinyksikköjen henkilöstö- ja paikkamitoitusten muutoksista (59 §). Asuinyksikkökohtainen lasten tai nuorten enimmäismäärä on laskettu seitsemään lapseen tai nuoreen ja asuinyksikkökohtainen henkilöstön vähimmäismäärä hoito- ja kasvatustehtävissä on nostettu seitsemään henkilöön. Jos samassa rakennuksessa on useampi asuinyksikkö, tulee asuinyksikköä kohden olla vähintään kuusi työntekijää. Samaan rakennukseen voi olla sijoitettuna enintään 24 lasta tai nuorta. Mikäli hoito- ja kasvatustehtävässä toimiva työntekijä asuu yhdessä hoidettavien lasten tai nuorten kanssa, voidaan mainitusta henkilöstön määrästä poiketa.

Lain 60 §:n mukaan laitoksen johto- ja kasvatustehtävissä vastaavalla johtajalla tulee olla sosiaalihuollon ammatillisen henkilöstön kelpoisuuksista annetun lain 10 §:n 4 momentin mukainen kelpoisuus. Muutoinkin lastensuojelulaitoksessa on oltava lasten ja nuorten tarvitsemaan hoitoon ja kasvatukseen nähden riittävä määrä sosiaalihuollon ammatillisen koulutuksen omaavia henkilöitä. Hoito- ja kasvatustehtävissä olevan henkilöstön kelpoisuusvaatimuksissa on otettava huomioon toimintayksikön asiakaskunnan erityistarpeet ja toiminnan luonne.

Säännöksiä hoidettavien lasten enimmäismäärästä, henkilöstön vähimmäismäärästä ja johtajan ammatillisesta kelpoisuudesta sovelletaan kaikissa lastensuojelulaitoksissa viimeistään kolmen vuoden kuluttua lain voimaantulosta.

Jälkihuolto ja itsenäistymisvarat

Kuten aiemminkin jälkihuolto on järjestettävä lastensuojelulain 75 §:n mukaan sijaishuollon päättymisen jälkeen. Lisäksi jälkihuoltovelvollisuutta on laajennettu koskemaan myös avohuollon tukitoimena sijoitettuja lapsia, jos sijoitus on kestänyt vähintään puoli vuotta ja kohdistunut lapseen yksin. Jälkihuoltoa voidaan järjestää tarvittaessa myös muille lastensuojelun asiakkaina olleille nuorille.

Velvollisuus jälkihuollon järjestämiseen päättyy viiden vuoden kuluttua siitä, kun lapsi on ollut kodin ulkopuolisen sijoituksen päättymisen jälkeen viimeksi lastensuojelun asiakkaana. Velvollisuus päättyy kuitenkin viimeistään kun nuori täyttää 21 vuotta.

Jälkihuolto järjestetään asiakassuunnitelma huomioon ottaen tukemalla lasta tai nuorta sekä hänen vanhempiaan ja huoltajiaan sekä henkilöä, jonka hoidossa ja kasvatuksessa lapsi tai nuori on, siten kuin avohuollon tukitoimia koskevassa lastensuojelulain 7 luvussa, perhehoitajien tukemista huollon siirron jälkeen koskevassa 46 §:n 2 momentissa, ihmissuhteita ja yhteydenpitoa koskevassa 54 §:ssä sekä jälkihuoltoa koskevassa 12 luvussa säädetään.

Tarvittaessa jälkihuollon päättyessä sosiaalityöntekijän on yhdessä nuoren kanssa laadittava suunnitelma, johon kirjataan jälkihuollon päättymisen jälkeen nuoren käytettävissä olevat palvelut ja tukitoimet.

Itsenäistymisvarojen vähimmäismäärä on nostettu 40 prosenttiin lapsen tulosta, korvauksista tai saamisista, jotka määräytyvät sosiaali- ja terveydenhuollon asiakasmaksuista annetun lain 14 §:n mukaan. Lapsen muita kuin asiakasmaksulain 14 §:ssä tarkoitettuja hänestä maksettavia kertakaikkisia tuloja, kuten perintöä tai muuta vastaavaa tuloa tai saamista ei voida käyttää annetun hoidon korvaamiseen. Myöskään itsenäistymisvarat eivät näistä tuloista kartu.

Jos lapsella tai nuorella ei ole ko. tuloja, korvauksia tai saamisia taikka jos ne ovat riittämättömät, itsenäistymässä olevaa nuorta on tuettava sijoituksen päättyessä asumiseen, koulutukseen ja muuhun itsenäistymiseen liittyvissä menoissa tarpeellisilla itsenäistymisvaroilla Lastensuojelulaissa ei ole enää määritelty aiempaan tapaan itsenäistymisvarojen enimmäismäärää.

Sosiaalihuollosta vastaavalla toimielimellä on oikeus päättää itsenäistymisvarojen maksamisen ajankohdasta. Lähtökohtaisesti itsenäistymisvarat on annettava lapselle tai itsenäistymässä olevalle nuorelle jälkihuollon päättyessä taikka lapsen tai nuoren itsenäistymisen tukemiseen ja turvaamiseen liittyvästä erityisestä syystä viimeistään hänen täyttäessä 21 vuotta. Toimielimen on annettava selvitys itsenäistymisvarojen kertymisestä ja maksamisesta sijoituksen päätyttyä. Selvitys on annettava myös sijoituksen aikana, jos huoltaja, edunvalvoja tai 15 vuotta täyttänyt lapsi sitä pyytää.

Valvonta

Lastensuojelulain 78 §:n mukaan tapauksissa, joissa lapsi on sijoitettu muun kuin sijoituksen tehneen kunnan alueelle, tulee sijoittajakunnan ilmoittaa lapsen sijoituksesta ja sen päättymisestä sijoituskunnan sosiaalihuollosta vastaavalle toimielimelle. Sijoituskunnan sosiaalihuollosta vastaavan toimielimen on pidettävä rekisteriä alueelleen sijoitetuista lapsista.

Sijoituskunnan sosiaalihuollosta vastaavan toimielimen tulisi ilmoittaa kunnan alueelle sijoitetuista perusopetusikäisistä lapsista myös kunnan opetustoimelle. Tämä on tarpeen, jotta lasten perusopetus tulee turvattua ja että opetuksesta aiheutuneet valtionosuuden ylittävät kustannukset pystytään laskuttamaan lapsen kotikunnalta opetus- ja kulttuuritoimen rahoituksesta annetun lain 50 §:n mukaisesti. Vastaavasti tulee varmistaa tiedonkulku sosiaalitoimelta terveystoimelle.

Lain 79 §:n mukaan sijoittajakunta valvoo lapsen sijaishuollon toteutumista yhteistyössä sijoituskunnan ja lääninhallituksen kanssa. Sijoittajakunnalla on myös ilmoitusvelvollisuus sijoituskunnalle ja lääninhallitukselle sekä muille samaan paikkaan lapsia sijoittaneelle kunnille sellaisista epäkohdista, jotka voivat vaikuttaa sijoitettujen lasten hoitoon tai huolenpitoon.

Yksityisesti sijoitettujen lasten hoidon valvonnasta on säädetty lain 81 §:ssä. Yksityisesti sijoitetusta lapsesta on ilmoitettava sosiaalihuollosta vastaavalle toimielimelle. Ilmoituksen on velvoitettu tekemään sekä lapsen huoltaja että henkilö, jonka hoitoon lapsi on sijoitettu.

Ilmoituksen saatuaan toimielimen on selvitettävä sopiiko yksityiskoti olosuhteiltaan lapsen hoitoon ja kasvatukseen, kykeneekö lapsen luokseen ottanut henkilö huolehtimaan lapsesta sekä onko sijoitus lapsen edun mukainen. Sijoituksen hyväksymisestä on tehtävä päätös.

Lapsen hoitoonsa ottaneelle henkilölle on selvitettävä hänen oikeutensa ja velvollisuutensa. Tarvittaessa häntä on tuettava avohuollon tukitoimin. Sijoituksen jatkamisen edellytyksiä ja tukitoimien tarvetta on tarpeen mukaan seurattava. Myös yksityisesti sijoitetuista lapsista on toimielimen pidettävä rekisteriä.

Jos yksityiskoti tai siinä annettu hoito ja kasvatus todetaan sopimattomaksi tai puutteelliseksi, sosiaalihuollosta vastaavan toimielimen on yritettävä saada aikaan korjaus. Jollei tämä onnistu, toimielin voi kieltää lapsen pitämisen tässä yksityiskodissa. Toimielimen on tällöin huolehdittava, että lapsen hoito ja kasvatus järjestetään hänen etunsa ja tarpeidensa mukaan.

Asian käsittely hallintotuomioistuimissa

Lastensuojelulain 14 luvussa on säännöksiä liittyen lastensuojeluasioiden hallintotuomioistuinkäsittelyyn. Aiemmin tässä yleiskirjeessä on käsitelty väliaikaista määräystä koskevaa 83 §:ää. Tässä yhteydessä ei 14 luvun säännöksiä enemmälti käsitellä.

Muutoksenhaku

Muutoksenhausta on säädetty lastensuojelulain 15 luvussa. Kiireellistä sijoitusta, huostaanottoa ja sijaishuoltoa, huostassapidon lakkaamista muutosta saa hakea erikseen 12 vuotta täyttänyt lapsi, lapsen vanhempi ja huoltaja sekä henkilö jonka hoidossa tai kasvatuksessa lapsi on tai on ollut välittömästi ennen asian valmistelua.

Muutoksenhakuoikeus avohuollon tukitoimena tehtyä sijoitusta koskevassa asiassa on lapsen huoltajalla sekä 12 vuotta täyttäneellä lapsella.

Yhteydenpidon rajoittamista koskevassa asiassa muutosta saa hakea erikseen 12 vuotta täyttänyt lapsi, lapsen vanhempi ja huoltaja sekä henkilö, jonka yhteydenpitoa lapseen päätöksellä on rajoitettu.

Aineiden ja esineiden haltuunottoa, lähetysten luovuttamatta jättämistä, liikkumisvapauden rajoittamista, eristämistä ja erityisen huolenpidon järjestämistä koskevissa asioissa muutosta saa hakea erikseen 12 vuotta täyttänyt lapsi ja lapsen huoltaja (lastensuojelulaki 89 § 4 mom.).

Muilta osin lastensuojelulaissa on viitattu muutoksenhakuoikeuden ja puhevallan käyttämisen osalta hallintolainkäyttölakiin.

Muutoksenhaku toimielimen alaisen viranhaltijan tekemään päätökseen kiireellistä sijoitusta, huostaanottoa ja sijaishuoltoa, huostassapidon lakkaamista, yhteydenpidon rajoittamista sekä eräitä rajoitustoimenpiteitä koskevissa asioissa ohjautuu suoraan hallinto-oikeuteen.

Rajoitustoimenpiteiden osalta on lastensuojelulain 11 luvussa annettu päätösvaltaa myös muille henkilöille kuin toimielimen alaisille viranhaltijoille kuten esimerkiksi lastensuojelulaitoksen johtajalle. Muutosta ko. henkilön tekemään päätökseen haetaan valittamalla hallinto-oikeuteen 30 päivän kuluessa päätöksen tiedoksi saannista.

Muutoksenhakuun muissa lastensuojeluasioissa noudatetaan sosiaalihuoltolain 7 luvun säännöksiä, joten viranhaltijoiden päätöksistä tulee tehdä oikaisuvaatimus sosiaalihuollosta vastaavalle toimielimelle ennen kuin valitus voidaan saattaa hallinto-oikeuden käsiteltäväksi. Tällaisia päätöksiä ovat muun muassa avohuollon tukitoimia ja jälkihuoltoa koskevat päätökset.

Jatkovalitusmahdollisuutta korkeimpaan hallinto-oikeuteen on laajennettu lastensuojelulain 92 §:ssä. Jatkovalituksen voi uuden lain mukaan tehdä myös toimeentulon turvaamista koskevista asioista, hallinto-oikeuden antamasta luvasta lapsen tutkimiseen ja subjektiivisena oikeutena pidettävää jälkihuoltoa koskevissa asioissa. Myös kiireellistä sijoitusta koskevassa asiassa valitus korkeimpaan hallinto-oikeuteen on mahdollinen.

Kuntien välistä järjestämis- ja kustannusvastuuta koskevista asioista saa valittaa korkeimpaan hallinto-oikeuteen, jos korkein hallinto-oikeus myöntää valitusluvan.

Huostaanottoa, huostassapidon lakkaamista, sijaishuoltoa, kiireellistä sijoitusta, yhteydenpidon rajoittamista 89 §:n 4 momentissa tarkoitettuja rajoitustoimenpiteitä koskevat päätökset voidaan muutoksenhausta huolimatta panna heti täytäntöön, jos:

täytäntöönpanoa ei voida lapsen terveyttä tai kehitystä vaarantamatta siirtää ja
viranomainen tai tuomioistuin on määrännyt päätöksen heti täytäntöönpantavaksi.

Muutoksenhakuviranomainen voi kieltää päätöksen täytäntöönpanon tai määrätä sen keskeytettäväksi.

Nimilain muutos

Nimilain muutoksen tarkoituksena on varmistaa, että lapsen mielipide ja lapsen tilanne välittyy nimiviranomaisena toimivalle maistraatille. Kun maistraatille on tehty hakemus huostaan otetun lapsen sukunimen muuttamisesta, on sukunimen muuttamisen edellytyksistä pyydettävä lausunto sen kunnan sosiaalihuollon toimielimeltä, jonka huostassa lapsi on. Vastaavasti on meneteltävä myös etunimen muuttamista koskevan hakemuksen osalta.

Vaikutukset henkilöstöön ja talouteen

Lastensuojelulain uudistusten arvioidaan aiheuttavan kunnille lisääntyviä kustannuksia. Koko lakiuudistuksen kokonaiskustannuksiksi kunnissa on arvioitu yhteensä 18,8 – 20,2 miljoonaa euroa, joka on 3,9 – 4,2 % arvioiduista lastensuojelun kokonaismenoista.

Lastensuojelulain voimaan tullessa oletetaan ainakin alkuvaiheessa syntyvän lisäkustannuksia erityisesti määräaikaan sidotusta lastensuojelutarpeen selvittämisestä. Uudesta laista aiheutuviksi kustannuksiksi voidaan arvioida se henkilöstön lisäystarve, joka aiheutuu lastensuojelutarpeen selvittämisestä kolmen kuukauden kuluessa lastensuojeluilmoituksesta. Valtakunnan tasolla on arvioitu, että uudesta lastensuojelulaista aiheutuu 155 lastensuojelun avohuollon sosiaalityöntekijän lisätarve, josta aiheutuu kunnille 6,2 miljoonan euron vuosittaiset kustannukset.

Toisen suuren kustannusvaikutuksen arvioidaan seuraavan laitoshuollon asuinyksikköjen henkilöstö- ja paikkamitoitusten muutoksista. Muutettuja määriä koskevia säännöksiä sovelletaan kaikissa lastensuojelulaitoksissa viimeistään kolmen vuoden kuluttua lain voimaantulosta. Arvioitu henkilön lisäyksen tarve kunnallisissa laitoksissa on 240 työntekijää koko valtakunnan tasolla.

Lisäksi kustannusten kasvua aiheuttanevat jälkihuoltovelvoitteen laajentaminen, itsenäistymisvarojen määrän korottaminen 40 prosenttiin ja kunnan velvollisuus vastata lapselle lastensuojelulain perusteella määrättävästä edunvalvojasta aiheutuvista kustannuksista.

Opetus- ja kulttuuritoimen rahoituksesta annetun lain muutoksella on vaikutuksia kuntien väliseen kustannustenjakoon niissä tapauksissa, kun lapsia on sijoitettu kotikunnan ulkopuolelle ja kunnat eivät ole sopineet kustannustenjaosta.

SUOMEN KUNTALIITTO

Kari-Pekka Mäki-Lohiluoma
varatoimitusjohtaja

Jussi Merikallio
johtaja, sosiaali- ja terveysasiat

Löydä lisää sisältöä samoista teemoista

Sosiaali- ja terveysasiat