Terveydenhuoltolain mukainen järjestämissuunnitelma

Terveydenhuoltolain painotuksia ovat asiakaskeskeisyys, terveyden ja hyvinvoinnin edistäminen, perusterveydenhuollon vahvistaminen, eri toimijoiden yhteistyön lisääminen sekä kustannusten kasvun hillitseminen. 

Lain mukaan samaan sairaanhoitopiiriin kuuluvien kuntien on laadittava yhteinen terveydenhuollon järjestämissuunnitelma. Suunnitelma laaditaan valtuustokausittain ja sen toteutumista seurataan ja sitä päivitetään tarvittaessa vuosittain. Järjestämissuunnitelma on hyväksyttävä määräenemmistöllä sairaanhoitopiirin kuntayhtymässä. 
 

​Järjestämissuunnitelman tavoitteena on edistää alueellista yhteistoimintaa terveyspalvelujen järjestämisessä ja tuottamisessa sekä palvelujen yhteensovittamisessa. Yhteisen suunnitelman avulla voidaan purkaa päällekkäisyyksiä ja porrastaa palvelutoimintaa alueellisesti tarkoituksenmukaisella tavalla.

Lisätietoja:
Päivi Koivuranta-Vaara, puh. 09 771 2774
Heikki Punnonen, puh. 09 771 2615
Mika Paavilainen, puh. 050 521 0187 (lakiasiat)
Sami Uotinen, puh. 09 771 2623 (lakiasiat)

Järjestämissuunnitelman tavoitteet

Terveydenhuoltolain painotuksia ovat asiakaskeskeisyys, terveyden ja hyvinvoinnin edistäminen, perusterveydenhuollon vahvistaminen, eri toimijoiden yhteistyön lisääminen sekä kustannusten kasvun hillitseminen. Lain mukaan samaan sairaanhoitopiiriin kuuluvien kuntien on laadittava yhteinen terveydenhuollon järjestämissuunnitelma. Suunnitelma laaditaan valtuustokausittain ja sen toteutumista seurataan ja sitä päivitetään tarvittaessa vuosittain.

Terveyskeskuksia on yhteensä 161, joista 98 on kuntien, 35 kuntayhtymien ja 28 isäntäkuntien terveyskeskuksia. Alle 20 000 asukkaan terveyskeskuksia on 85 ja yli 20 000 asukkaan terveyskeskuksia on 76. Manner-Suomen 320 kunnasta sosiaali- ja terveydenhuollon palvelut järjestää itse 98 kuntaa. Yhteistoiminta-alueita on yhteensä 63 ja niissä 222 kuntaa. Perusterveydenhuollosta ja sosiaalipalveluista vastaa 35 kuntayhtymää, joissa on yhteensä 142 jäsenkuntaa. Isäntäkuntamallin mukaisia yhteistoiminta-alueita on 28, ja niissä on mukana yhteensä 80 kuntaa.

Erikoissairaanhoidon hallinto-organisaatiot ovat vähentyneet 1970-luvun vajaasta sadasta sairaalakuntainliitosta 20 sairaanhoitopiiriin. Muutos toteutettiin jo kaksi vuosikymmentä sitten.  Suurin sairaanhoitopiiri on väestöltään suurempi kuin 12 pienintä yhteensä. Neljä suurinta sairaanhoitopiiriä kattaa väestöstä yli puolet – 11 pienintä sairaanhoitopiiriä yhteensä vajaan neljänneksen. Sairaanhoitopiireissä on jäsenkuntia vuonna 2011 mm. seuraavasti: Pohjois-Pohjanmaalla 35, Varsinais-Suomessa 29, HUSissa 26, Keski-Suomessa 23, Pirkanmaalla 22 – sekä Itä-Savossa, Kymenlaaksossa ja Länsi-Pohjassa 6.

Terveydenhuoltolaissa annetaan terveydenhuollon järjestämissuunnitelman laadinnassa aloite kunnille, jotka ovat velvollisia laatimaan suunnitelman itse ja/tai yhteistoimintaorganisaatioidensa puitteissa. Yhdistämällä asiantuntemuksensa ja voimansa kunnilla on tilaisuus vaikuttaa terveydenhuollon kokonaisuuden kehittämiseen. Nelivuotinen suunnitelma antaa mahdollisuuden todellisten muutosten aikaansaamiseen, kun kehittämisen päämääristä sovitaan yhdessä.

Järjestämissuunnitelman tavoitteena on edistää alueellista yhteistoimintaa terveyspalvelujen järjestämisessä ja tuottamisessa sekä palvelujen yhteensovittamisessa. Yhteisen suunnitelman avulla voidaan purkaa päällekkäisyyksiä ja porrastaa palvelutoimintaa alueellisesti tarkoituksenmukaisella tavalla.

Terveydenhuoltolain mukaan järjestämissuunnitelman on perustuttava alueen väestön terveysseurantatietoihin ja palvelutarpeeseen. Suunnittelussa aloite on kunnilla ja yhteistoiminta-alueilla sekä muilla kuntien puolesta perusterveyden-huollosta vastaavilla kuntien yhteistoimintaorganisaatioilla, mutta niiden on neuvoteltava sairaanhoitopiirin kanssa. Järjestämissuunnitelma koskettaa terveydenhuollon lisäksi sosiaalihuoltoa ja muitakin kunnallishallinnon toimialoja. Laki edellyttää kunnilta ja niiden yhteistoimintaorganisaatioilta laaja-alaista yhteistyötä väestön hyvinvoinnin ja terveyden edistämiseksi.

Sairaanhoitopiirin tehtävänä on sovittaa yhteen erikoissairaanhoidon palvelut väestön ja perusterveydenhuollon tarpeiden mukaisesti. Sen tulee yhteistyössä perusterveydenhuollosta vastaavien kuntien ja niiden yhteistoimintaorganisaatioiden kanssa suunnitella ja kehittää erikoissairaanhoitoa niin, että koko terveydenhuolto muodostaa toimivan kokonaisuuden.

Sairaanhoitopiirin tulee järjestää ja tuottaa sellaisia erikoissairaanhoidon palveluja, joita kunnan tai yhteistoiminta-alueen ei ole tarkoituksenmukaista hoitaa itse.  Sairaanhoitopiiri voi tarjota erikoissairaanhoidon palveluja myös perusterveydenhuollon yhteydessä. Sairaanhoitopiiri vastaa laboratorio- ja kuvantamispalvelujen, lääkinnällisen kuntoutuksen sekä muiden vastaavien erityispalvelujen kehittämisen ohjauksesta sekä laadun valvonnasta.

Osassa sairaanhoitopiireistä on suuri määrä jäsenkuntia ja terveyskeskuksia. Järjestämissuunnitelman valmisteluun lain mukaan osallistuvia tahoja on hyvin paljon. Mikäli terveyskeskusta ylläpitää kuntayhtymä, terveyskeskuskuntayhtymien asiantuntijoiden on oltava mukana valmistelussa, koska jäsenkunnan keskushallinnossa ei ole omia terveydenhuollon asiantuntijoita.

Johtavat viranhaltijat ja luottamushenkilöjohto huolehtivat järjestämissuunnitelmissa erityisesti siitä, että kunnan asukkaiden terveys- ja sairaanhoitopalvelujen saatavuus turvataan myös tulevaisuudessa ja että palveluja saadaan myös vastedes kohtuullisten matkojen päästä tai liikkuvina palveluina – väestölle ja kunnalle kohtuullisin kustannuksin.

Terveydenhuoltolain 35 §:n mukaan ”Sairaanhoitopiirin kuntayhtymässä on oltava

• perusterveydenhuollon yksikkö,

  • jossa on moniammatillinen terveysalan asiantuntemus ja

  • joka tukee alueen terveydenhuollon järjestämissuunnitelman laatimista 34 §:n mukaisesti.

Perusterveydenhuollon yksikkö

• antaa asiantuntemusta ja

• sovittaa yhteen alueellaan perusterveydenhuollossa

  • tehtävää tutkimusta

  • kehittämistä

  • hoito- ja kuntoutusketjujen laatimista

  • täydennyskoulutusta

• ja huolehtii

  • henkilöstötarpeen ennakoinnista sekä

  • erikoissairaanhoidon, perusterveydenhuollon ja soveltuvin osin sosiaalitoimen yhteensovittamisesta.”

Vaikka sairaanhoitopiiri perustaa perusterveydenhuollon yksikön ja organisoi sen toiminnan, kuntien tulee itse tai yhteistoiminnassa omalta osaltaan pitää huolta siitä, että perusterveydenhuollon yksikkö kykenee tukemaan perusterveydenhuollon ja erikoissairaanhoidon yhteistyötä ja huolehtimaan siitä, että perusterveydenhuollon näkemykset otetaan erikoissairaanhoidossa huomioon. Sairaanhoitopiiri palvelee koko aluetta. Perusterveydenhuollon yksikön tehtävänä on osaltaan valmistella ja työstää terveydenhuollon järjestämissuunnitelmaa.

Saman erityisvastuualueen sairaanhoitopiirien perusterveydenhuollon yksiköiden on syytä olla yhteistoiminnassa keskenään ja tuottaa tai jakaa yhteiseen käyttöön esimerkiksi tutkimus- ja kehittämistietoja sekä koulutusohjelmia.

Yhteistyön kehittäminen erityisesti organisaatioiden rajapinnoilla on tärkeää. Työnjaoista sopiminen terveyskeskusten ja sairaaloiden kesken samoin kuin perusterveydenhuollon ja erikoissairaanhoidon välillä tehostaa toimintaa ja tukee resurssien tarkoituksenmukaista käyttöä. Päivystystoiminnan osalta työnjakoja tulisi kehittää asiakaslähtöisesti siten, että hoitoon hakeutuminen olisi väestön kannalta helppoa. Tärkeää on myös varmistaa asianmukainen työnjako lähipalveluiden ja osaamisvaateiden takia keskitettävien palvelujen välillä.

Alueellisten hoitoketjujen kehittämisellä voidaan parantaa tiedon kulkua ja sopia hoitokokonaisuuden saumattomasta toteuttamisesta hoidon eri portailla. Samalla tuetaan Käypä hoito -suositusten toteutumista ja yhtenäisten kiireettömän hoidon perusteiden noudattamista. Hoitoketjujen kehittäminen edistää parhaimmillaan myös terveydenhuoltolain asiakaskeskeisyystavoitteen toteutumista, parantaa toiminnan laatua ja potilasturvallisuutta sekä vaikuttavuutta ja kustannustehokkuutta.

Järjestämissuunnitelman laatiminen

Terveydenhuoltolakia säädettäessä on tarkoitettu, että järjestämissuunnitelma laaditaan ensimmäisen kerran vuoden 2013 alusta lukien alkavalle valtuustokaudelle.

Samaan sairaanhoitopiirin kuntayhtymään kuuluvien kuntien on terveydenhuoltolain 34 §:n mukaan laadittava terveydenhuollon järjestämissuunnitelma, joka perustuu alueen väestön terveysseurantatietoihin ja palvelutarpeeseen. Terveydenhuollon järjestämissuunnitelmaa ei pidä sekoittaa terveydenhuoltolain 43 §:n mukaiseen erikoissairaanhoidon järjestämissopimukseen, joka liittyy sairaanhoitopiirien väliseen yhteistyöhön erityisvastuualueella.

Järjestämissuunnitelman laatiminen kuuluu siis nimenomaan sairaanhoitopiirin jäsenkunnille. Kansanterveyslain edelleen voimassa oleva 5 § huomioon ottaen on mahdollista, että kunnat järjestävät perusterveydenhuoltoon (kansanterveystyöhön) kuuluvat palvelut yhdessä kuntayhtymän muodossa. Terveydenhuoltolain 1 §:ssä todetulla tavalla lain kuntia koskevia säännöksiä sovelletaan vastaavasti kunta- ja palvelurakenneuudistuksesta annetussa laissa (ns. PARAS-laissa tai puitelaissa) tarkoitettuihin yhteistoiminta-alueisiin. Yhteistoiminta-alueisiin viitataan nimenomaisesti myös terveydenhuoltolakia koskevan hallituksen esityksen (HE 90/2010) perusteluissa (34 §:n yksityiskohtaiset perustelut). Kaikilta osin järjestämissuunnitelmaa koskevat säännökset eivät kuitenkaan ota huomioon kuntien yhteistoimintaan liittyviä erityispiirteitä.

Järjestämissuunnitelman laatimiseen osallistuvat aina sairaanhoitopiirin jäsenkunnat ja terveyskeskusta ylläpitävät kuntayhtymät. Vaikka kunnat olisivat siirtäneet perusterveydenhuollon ja sosiaalihuollon palveluiden (pl. lasten päivähoito) järjestämisvastuun yhteistoiminta-alueelle, kunnilla itsellään on tästä huolimatta edelleen eräitä suunnitteluvelvoitteen piiriin kuuluvia tehtäviä, kuten terveyden ja hyvinvoinnin edistäminen kunnassa. Yhteistoiminta-alueet ovat mukana suunnitteluprosessissa niille siirrettyjen tehtävien osalta. Mikäli yhteistoiminta-alue tai terveyskeskus toimii isäntäkuntamallilla, isäntäkunta on suunnitteluprosessissa eräänlaisessa kaksoisroolissa – sekä omana kuntanaan että kuntien yhteistoimintaorganisaationa.

Koska laissa säädettyyn suunnitteluvelvoitteeseen sisältyy myös tarvittava yhteistyö perusterveydenhuollon, erikoissairaanhoidon, sosiaalihuollon, lääkehuollon ja muiden toimijoiden kesken, näidenkin tahojen ottaminen mukaan suunnitteluun on perusteltua riippumatta siitä, onko kyseessä kunnan tai yhteistoiminta-alueen oma toiminta vai ei. Suunnitelman laatimiseen osallistuu siis hyvin laaja joukko erilaisia sosiaali- ja terveydenhuollon toimijoita. Terveydenhuoltolaki jättää yksityisten terveydenhuollon palveluntuottajien roolin tässä yhteydessä avoimeksi - nämä sisältyvät lain käsitteistössä ”muihin toimijoihin”.

Sairaanhoitopiirin alueen kuntien, terveyskeskuskuntayhtymien ja yhteistoiminta-alueiden tulee neuvotella järjestämissuunnitelmasta sairaanhoitopiirin kanssa jo sitä laadittaessa. Ottaen huomioon, että kuntien ja yhteistoiminta-alueiden laatiman järjestämissuunnitelman hyväksyminen kuitenkin lain mukaan kuuluu sairaanhoitopiirille, on suositeltavaa huolehtia siitä, että sairaanhoitopiiri on riittävällä tavalla mukana jo suunnitelman laatimisvaiheessa.

Terveydenhuoltolaissa ei säädetä siitä, mikä toimielin käsittelee järjestämissuunnitelmaa kunnassa tai kuntayhtymässä. Toimivaltasuhteet ratkeavat kuntalain ja erityislainsäädännön sekä johtosääntöjen mukaisella tavalla. Käytännössä se, missä toimielimissä asiaa käsitellään, ratkeaa siis suuressa määrin kunnan tai kuntayhtymän omien johtosääntöjen mukaisesti.

Terveydenhuoltolaissa ei oteta kantaa siihen, tuleeko järjestämissuunnitelman sisällöstä olla sen laatijoiden yksimielinen kanta ennen kuin suunnitelma toimitetaan sairaanhoitopiiriin hyväksyttäväksi. Kuntien ja yhteistoiminta-alueiden on kuitenkin perusteltua kaikin tavoin pyrkiä mahdollisimman suureen yksimielisyyteen erityisesti kuntien itse tai yhteistoiminnassa järjestämän perusterveydenhuollon ja sairaanhoitopiirin välisissä työnjakokysymyksissä.

Organisaatioiden strategiset suunnitelmat, toiminta- ja taloussuunnitelmat sekä talousarviot, hankesuunnitelmat, laadun kehittämissuunnitelmat, turvallisuussuunnitelmat, sopeutussuunnitelmat kiristyvään julkiseen talouteen, ja niin edelleen ovat kuntien ja kuntayhtymien normaaliin vaalikausittaiseen ja vuosittaiseen rytmiin liittyen tehtäviä päätöksiä ja johtamisen perusteita. Terveydenhuollon järjestämissuunnitelma ja erikoissairaanhoidon järjestämissopimus eivät korvaa niitä tai tee niitä tarpeettomiksi.

Järjestämissuunnitelmasta ja järjestämissopimuksesta saadaan puitteita, aineksia ja sisältöjä em. muihin suunnitelmiin ja talousarvioihin. Terveydenhuollon järjestämissuunnitelma ei ole hierarkkisesti kuntalain tai muun lain nojalla laadittavien suunnitelmien ja talousarvioiden yläpuolella.

Järjestämissuunnitelman hyväksyminen ja muuttaminen

Järjestämissuunnitelma on laadittava valtuustokausittain ja hyväksyttävä sairaanhoitopiirin kuntayhtymässä. Järjestämissuunnitelman hyväksymisen edellytyksenä on, että kuntayhtymään kuuluvista jäsenkunnista vähintään kaksi kolmannesta sitä kannattaa ja niiden asukasluku on vähintään puolet kaikkien jäsenkuntien yhteenlasketusta asukasluvusta. Määräenemmistö on sama kuin mitä vaaditaan kuntayhtymän perussopimuksen muuttamiseen – tosin perussopimuksen muuttamisesta päättävät nimenomaan jäsenkuntien valtuustot, eikä sairaanhoitopiiri itse. Voidaan pitää suositeltavana, että suunnitelma hyväksyttäisiin sairaanhoitopiirin ylimmässä toimielimessä. Muuten esimerkiksi edellä mainitun määräenemmistön täyttymistä on hyvin vaikea arvioida. Valtuuston tai yhtymäkokouksen hyväksyminen myös antaa suunnitelmalle poliittista painoarvoa.

Terveydenhuoltolaki ei ota kantaa siihen, voidaanko järjestämissuunnitelmaa muuttaa, kun asiaa käsitellään sairaanhoitopiirissä. Käytännössä saattaa käydä esimerkiksi niin, että sairaanhoitopiirin toimielimen kokouksessa tehdään vastaehdotus, joka merkitsee puuttumista suunnitelman sisältöön. Näin olisi mahdollista, että lopulta hyväksytty suunnitelma poikkeaisi siitä suunnitelman versiosta, jonka kunnat, terveyskeskuskuntayhtymät ja yhteistoiminta-alueet ovat yhdessä valmistelleet.

Suunnitelman laatijoiden on yhdessä sairaanhoitopiirin kanssa arvioitava suunnitelman toteutumista vuosittain sekä tehtävä siihen tarvittaessa muutokset. Suunnitelman muuttamisesta päättää sama viranomainen, joka on hyväksynyt järjestämissuunnitelman.

Yhteistoiminta-alue ei voi olla sairaanhoitopiirin jäsenenä, vaan kaikki sairaanhoitopiirin jäsenet ovat nimenomaan kuntia. Tästä seuraa, että yhteistoiminta-alue ei voi ottaa osaa päätöksentekoon sairaanhoitopiirin toimielimissä. Sama koskee terveyskeskuskuntayhtymiä. Järjestämissuunnitelman laatimiseen ja hyväksymiseen osallistuvat siis osittain eri tahot.

Perustuslakivaliokunta katsoi (PeVL 41/2010), että terveydenhuoltolaki jättää järjestämissuunnitelman oikeusvaikutukset avoimiksi. Sosiaali- ja terveysvaliokunta totesi terveydenhuoltolakiesitystä käsitellessään (StVM 40/2010) saamansa selvityksen perusteella, että järjestämissuunnitelma ei ole sairaanhoitopiirin jäsenkuntia oikeudellisesti velvoittava. On selvää, että koska terveyskeskuskuntayhtymät ja yhteistoiminta-alueet eivät edes voi olla jäseninä sairaanhoitopiirissä, suunnitelma ei voi velvoittaa niitäkään. Järjestämissuunnitelma ei sisällä muutoksenhakukelpoista lopullista asiaratkaisua ainakaan siltä osin, kun varsinaisen palveluiden järjestämistä ja tuottamista koskevan ratkaisun tekeminen kuuluu muulle viranomaiselle kuin suunnitelman hyväksyvälle sairaanhoitopiirin toimielimelle. Lopullisina asiaratkaisuina muutoksenhakukelpoisia päätöksiä palveluiden järjestämisestä ja tuottamisesta tehdään siis sairaanhoitopiirin eri toimielinten lisäksi myös kunnissa ja yhteistoiminta-alueilla.

Eri asia on, että kun sairaanhoitopiirien jäsenkuntien edustajat ovat hyväksyneet suunnitelman sairaanhoitopiirin toimielimessä lain mukaisella määräenemmistöllä, suunnitelmalla on ilman muuta poliittista sitovuutta. Lisäksi suunnitelman sitovuutta on mahdollista ajatella myös niin, että koska siinä ”sovitaan”, miten sairaanhoitopiiri ja sen jäsenkunnat (sekä laatimiseen osallistuneet yhteistoiminta-alueet ja muut kuntien yhteistoimintaorganisaatiot soveltuvin osin) suoriutuvat niille lain tasolla säädetyistä velvollisuuksista sosiaali- ja terveydenhuollon palveluiden järjestämisessä ja tuottamisessa, suunnitelman tarkoituksena on koota yhteen ja koordinoida eri toimijoilla jo olevien velvoitteiden toteuttamista.

Järjestämissuunnitelman sisältö

Järjestämissuunnitelmassa on terveydenhuoltolain 34 §:n mukaan ”sovittava” laissa ja siihen liittyvässä valtioneuvoston asetuksessa luetelluista asioista. Kyse ei kuitenkaan oikeudellisesti ole sopimuksesta, vaan nimenomaan suunnitelmasta.

Terveydenhuoltolain 34 §:n mukaan suunnitelmassa on sovittava

• kuntien yhteistyöstä

• terveyden ja hyvinvoinnin edistämistä koskevista tavoitteista ja vastuutahoista

• terveydenhuollon palvelujen järjestämisestä

• päivystyspalveluista

• kuvantamispalveluista

• lääkinnällisen kuntoutuksen palveluista

• sekä tarvittavasta yhteistyöstä perusterveydenhuollon, erikoissairaanhoidon, sosiaalihuollon, lääkehuollon ja muiden toimijoiden kesken.

Terveydenhuollon järjestämissuunnitelmasta ja erikoissairaanhoidon järjestämissopimuksesta annetun valtioneuvoston asetuksen (337/2011) mukaan terveydenhuollon järjestämissuunnitelman ja erikoissairaanhoidon järjestämissopimuksen laatimisessa

• on otettava huomioon kuntien hyvinvointikertomusten tietoja ja muita tietoja
  • alueen väestön terveydestä ja hyvinvoinnista,
  • palvelutarpeesta sekä
  • palvelujen toteuttamisesta,
  • laadusta ja
  • toimivuudesta.

Järjestämissuunnitelmassa (jäljempänä suunnitelmassa) on sovittava, miten

• väestön perusterveydenhuollon palvelujen tarvetta,

• työterveyshuollon palvelujen tarvetta,

• erikoisaloittaista palvelujen tarvetta ja näihin vaikuttavia tekijöitä arvioidaan ja

• seurataan alueella.

Suunnitelmassa on sovittava, miten

• sairaanhoitopiirin kuntayhtymän alueella vastataan väestön perusterveydenhuollon palvelujen tarpeeseen

Suunnitelmassa on sovittava

• kuntien tavoista toimia laaja-alaisessa yhteistyössä alueen väestön terveyden ja hyvinvoinnin edistämisen toteuttamiseksi.

Tähän liittyen on mahdollista esimerkiksi ottaa suunnitelmaan kirjauksia lakisääteisten seulontatutkimusten järjestämisestä tai kilpailuttamisesta.

Suunnitelmassa on yhteistyössä sovittava terveydenhuoltolain 3 §:n 2 kohdassa tarkoitettujen

• perusterveydenhuollon palvelujen järjestämisestä.

Suunnitelmassa on sovittava myös siitä, miten

• toteutetaan terveydenhuollon toimintayksikköjen tarvitsemat tukipalvelut, kuten taudinmääritykseen liittyvät palvelut, lääkehuolto, välinehuolto, kuljetus- ja varastointipalvelut

• tietojärjestelmien ja potilastietorekisterien toimivuus ja yhteiskäyttö sekä

• taudinmääritykseen liittyvien näytteiden säilyttäminen, niiden mahdollinen tutkimuskäyttö sekä niihin liittyvät käytännöt.

Suunnitelmassa on sovittava

• kuntien terveyskeskusten yhteistyöstä.

Suunnitelmassa on sovittava,

• kuinka kunnan järjestämisvastuulla olevat työterveyshuollon palvelut ja

• muut erityisosaamista vaativat perusterveydenhuollon tehtävät toteutetaan.

Suunnitelmassa on sovittava,

• miten alueen terveydenhuolto toimii yhteistyössä erityistilanteisiin varautumisessa.

Suunnitelmassa voidaan esimerkiksi ottaa käyttöön yhteinen rakenne varautumissuunnitelmien laatimiseen.

Suunnitelmassa on sovittava

• miten terveyskeskukset ja muut terveydenhuollon toimijat tekevät yhteistyötä alueella perusterveydenhuollon kehittämisessä ja sen tueksi tarvittavan arvioinnin ja tutkimuksen toteuttamisessa sekä

• yhtenäisten hoidon perusteiden toteuttamisessa ja niiden toteutumisen seurannassa.

Suunnitelmassa on sovittava

• yhteistyön tavoista laadunhallinnassa ja potilasturvallisuuden täytäntöönpanossa alueella.

Suunnitelmaan voidaan kirjata esimerkiksi yhteisiä laatumittareita tai yhteisiä menetelmiä potilasturvallisuuden raportoinnista.

Suunnitelmassa on sovittava terveydenhuoltolain 35 §:ssä tarkoitetun

• moniammatillisen perusterveydenhuollon yksikön toiminnasta, toimintamahdollisuuksista ja ohjauksesta.

Suunnitelmassa on sovittava

• perusterveydenhuollon yksikön vastuut ja tehtävät

  • järjestämissuunnitelman laatimisessa

  • palvelutarpeen arvioinnissa

  • palvelutarpeeseen vastaamisen seurannassa

  • koulutuksessa

  • kehittämistoiminnassa ja sen tueksi tarvittavassa tutkimustoiminnassa

  • sekä

  • perusterveydenhuollon, työterveyshuoltopalvelujen ja erikoissairaanhoidon yhteistyön toteuttamisessa.

Suunnitelmassa on sovittava

• miten hoitoketjut tai alueelliset hoitosuunnitelmat laaditaan yhteistyössä ja miten niiden toteutumista tuetaan ja seurataan,

• miten sairaanhoitopiirin kuntayhtymä vahvistaa terveyskeskusten toimintaa järjestämällä erikoisaloittaisia palveluja ja muuta tukea terveyskeskuksiin,

• miten palvelut toteutetaan ensisijaisesti avohoidossa ja siitä,

• miten terveyskeskus vastaa potilaan hoidon kokonaisuuden yhteensovittamisesta.

• Suunnitelmassa on sovittava

• miten päivystys ja muu kiireellinen sairaanhoito sairaanhoitopiirin alueella toteutetaan.

Päivystyspisteistä ja niiden työnjaosta sovittaessa on otettava huomioon

• alueen ensihoitopalvelu ja sen palvelutasopäätös,

• päivystyspisteiden väliset etäisyydet sekä

• väestön palvelutarve.

Osana päivystyksen kokonaisuutta on otettava huomioon

• mielenterveys- ja päihdeasiat sekä

• sosiaalipäivystyksen ja

• apteekkipäivystyksen järjestelyt alueella.

Suunnitelmassa on sovittava

• kuntien välisestä yhteistyöstä ja toimintakäytännöistä perusterveydenhuollon henkilöstön saatavuuden turvaamisessa.

Suunnitelmassa on sovittava

• riittävistä jatko- ja täydennyskoulutuksen edellytyksistä ja kuinka henkilöstön täydennyskoulutus sairaanhoitopiirin alueella toteutetaan.

Suunnitelmassa on sovittava

• kuinka terveydenhuollon toimintayksiköiden yhteistyö kuntien sosiaalihuollon ja muun toiminnan kanssa toteutetaan.

Suunnitelmassa on sovittava myös

• kuinka yhteistyö muiden viranomaisten, alueen sosiaali- ja terveydenhuollon yksityisten toimijoiden, kuten yksityisen työterveyshuollon ja lääkehuollon sekä järjestöjen kanssa toteutetaan.

Edellä oleva pitkä luettelo järjestämissuunnitelmaan sisältyvistä asioista tarkoittaa käytännössä sitä, että järjestämissuunnitelmasta tulee suurissa sairaanhoitopiireissä mittava ja laaja asiakirja. Sen huolellinen laatiminen tulee valmisteluun osallistuvien tahojen lukumäärästä ja muuttuvasta toimintaympäristöstä johtuen vaatimaan paljon työtä, kokouksia, neuvotteluja, paperia ja sopimuksia. Laki ja asetus määräävät terveydenhuollon järjestämissuunnitelmaa sisällön ja sen käsittelyssä noudatettavan menettelyn. Näitä lainsäädännössä asetettuja velvoitteita on noudatettava – mutta tässä yhteydessä on tärkeää pohtia lain kirjaimen lisäksi myös sitä, mitä hyvää järjestämissuunnitelmalla käytännössä voitaisiin saavuttaa.

Terveydenhuolto järjestetään nyt ja tulevaisuudessa yhä enemmän seudullisesti tai alueellisesti. Kunnan ja sen asukkaiden etu toteutuu näissä kunnan ja muiden toimijoiden välisen yhteistyön kautta. Myös suuret kunnat tarvitsevat yhteistoimintaa, yhteisiä toimintoja ja yhteisiä palveluja sairaanhoitopiirin tai osin erityisvastuualueen kuntien ja kuntayhtymien kanssa. Asukkaat käyttävät palveluja vastedes myös yli kuntarajojen: terveydenhuoltolain potilaan valinnanvapautta koskevat säännökset ovat avanneet mahdollisuuden käyttää myös muun kuin kotikunnan terveydenhuollon palveluita.

Valmistelijoiden ja päättäjien on huolehdittava omien alueidensa, seutujensa, kuntiensa ja kunnanosiensa väestöjen kannalta palvelujen ja palvelujärjestelmien toimivuudesta nyt ja vastedes. Terveydenhuollon järjestämissuunnitelman käsittelyyn ja hyväksymiseen on tästä näkökulmasta syytä panostaa myös poliittisesti.

Suuret muutokset ja talouden vaatimukset

Järjestämissuunnitelma valmistellaan suurten muutosten keskellä. Terveydenhuolto on kaikkien edellä mainittujen muutosten kohteena ja/tai tekijänä.

Paras-hankkeeseen liittyvä palvelurakenteiden uudistaminen on menossa hyvin monilla alueilla. Jo toteutetut tai tulossa olevat kuntauudistukset muuttavat myös terveydenhuollon rakenteita ja käytäntöjä. Monien kuntien erilaisten toimintojen, käytäntöjen, tietojärjestelmien, henkilöstön, palkkausjärjestelmien jne. yhdistämisessä samaan organisaatioon ja uudelleen järjestelyissä sekä toimipisteiden karsimisessa on erittäin paljon työtä.

Hallituksen käynnistämä suuri kuntauudistus vie kuntien johdolta ja päätöksentekijöiltä paljon aikaa ja energiaa.

Taantuva talous vaatii ensi vuonna ja lähivuosina myös kuntien ja kuntayhtymien sosiaali- ja terveydenhuoltoa säästämään tai leikkaamaan menojaan, parantamaan tuottavuuttaan, kilpailemaan henkilökunnasta ja parantamaan palvelujensa laatua.

Kuntien ja kuntayhtymien jokavuotinen hallinto, rullaavat neuvottelut, raportoinnit, suunnitelmat, talousarvioiden valmistelut, seurannat sekä edellä mainittuihin liittyvä päätöksenteko ja täytäntöönpano on hoidettava lakien, muiden säädösten, perussopimusten ja muiden sopimusten vaatimalla tavalla.

Vahvasti muuttuvissa toimintaympäristöissä kuntien ei ole mahdollista lähteä tyystin erilliseltä pohjalta rakentamaan terveydenhuoltolain järjestämissuunnitelman mukaista uutta yhteistyörakennetta. Järjestämissuunnitelma ja sen ainesten on synnyttävä kaikkien edellä mainittujen rinnalla ja ohessa. Järjestämissuunnitelman erillinen valmisteluprosessi kuormittaisi liikaa ja tukahduttaisi suurten muutosten valmistelua ja läpivientiä.

Kuntaliiton käsityksen mukaan järjestämissuunnitelma tulee organisoida ja tehdä muuttuvissa toimintaympäristöissä siten, että sen tekeminen ei hallinnollisesti sotke tai estä mm. palvelurakenteiden uudistamista, kuntauudistusta ja sopeutumista vallitsevaan taloudelliseen tilanteeseen.

SUOMEN KUNTALIITTO

Kari Nenonen
varatoimitusjohtaja

Sami Uotinen
va johtaja, sosiaali- ja terveysasiat