Kansaneläkelain muutosten vaikutuksia
30.12.1999 vahvistettiin muutoksia kansaneläkelakiin, eräisiin muihin eläkelakeihin sekä tapaturmavakuutuslakiin.
Kansaneläkelain 43 §:n nojalla laitos- ja perhehoidossa olevan asiakkaan eläke on voitu maksaa hoidon ajalta siitä perittävien maksujen korvaamista varten kunnalliselle lautakunnalle tai kuntainliitolle, joka järjestää hoidon.
Tätä säännöstä on muutettu siten, että eläkelaitoksen on kunnan vaatimuksesta maksettava hänelle tuleva eläke laitoshoidon tai -huollon taikka perhehoidon ajalta kunnalle käytettäväksi sosiaali- ja terveydenhuollon asiakasmaksuista annetun lain (734/1992) 14 §:ssä tarkoitetulla tavalla.
Kansaneläkelain 44 §:n nojalla eläkelaitos on voinut päättää, että eläke maksetaan eläkkeensaajan ja hänen omaistensa huoltoon käytettäväksi eläkkeensaajan asuinkunnan sosiaalilautakunnalle tai sopivalle henkilölle, jos eläkkeen maksamista eläkkeensaajalle itselleen ei voida pitää tarkoitustaan vastaavana hänen elämäntapojensa, sairautensa tai muun erityisen syyn vuoksi eikä hänelle ole määrätty holhoojaa.
Tätä säännöstä on muutettu mm. niin, että yllä mainitussa tilanteessa eläkelaitos voi eläkkeensaajan suostumuksella päättää, että eläke maksetaan eläkkeensaajan asuinkunnan sosiaalihuoltolain (710/1982) 6 §:n 1 momentissa tarkoitetulle toimielimelle käytettäväksi eläkkeensaajan ja hänen omaistensa huoltoon.
Vastaavia menettelyjä sovelletaan mm. työntekijän eläkelain (1331/99) ja tapaturmavakuutuksen (1329/99) osalta.
1.1.2000 jälkeenkin eläke maksetaan edelleen nykyiselle nostajalle, kunnes eläkelaitos saa ilmoituksen edunvalvojasta tai muusta eläkkeen nostajasta.
Lisätiedot:
Heli Sahala, puh. (09) 771 2303
Outi Raitoaho, puh. (09) 771 2472
Eevaliisa Virnes, puh. (09) 771 2364
Sinikka Huhtala, puh. (09) 771 2644
Liite:
Laki kansaneläkelain muuttamisesta (1368/99)
Kansaneläkelain 43 § ja 44 §:n muutosten (1368/99) vaikutukset laitoshuoltoon ja sosiaalitoimen hoitamaan eläkkeiden välitykseen 1.1.2000 alkaen
Kansaneläkelain muutosten vaikutuksia
Muutosten taustaa
Kansaneläkelain, työntekijäin eläkelain, tapaturmavakuutuslain sekä eräiden muiden lakien muutoksen taustana on niiden saattaminen vastaamaan voimassa olevaa holhoustoimen lainsäädäntöä.
Uudistetun holhouslainsäädännön mukaan henkilölle voidaan määrätä edunvalvoja, vaikka hänen toimintakelpoisuuttaan ei ole rajoitettu taloudellisten asioiden hoidossa. Holhoustoimesta annetun lain 31 §:n mukaan saatava, joka kuuluu edunvalvojan hoidettavana olevaan omaisuuteen, voidaan suorittaa vain edunvalvojalle tai hänen osoittamalleen päämiehen tilille. Suoritus on kuitenkin pätevä, vaikka se olisi tehty päämiehelle, jos velallinen ei tiennyt eikä hänen olosuhteet huomioon ottaen pitänyt tietää, että suorituksen vastaanottaminen kuului edunvalvojalle.
Edunvalvojan määrääminen
Laki holhoustoimesta (142/99) sisältää säännökset siitä, milloin henkilölle voidaan ja tulee määrätä edunvalvoja. Edellytyksenä on täysi-ikäisen henkilön kohdalla, että hän sairauden, henkisen toiminnan häiriintymisen, heikentyneen terveydentilan tai muun vastaavan syyn vuoksi on kykenemätön valvomaan etuaan taikka huolehtimaan itseään tai varallisuuttaan koskevista asioista, jotka vaativat hoitoa. Vastoin henkilön omaa tahtoa edunvalvoja voidaan määrätä, jos vastustamiselle ei henkilön tila ja edunvalvonnan tarpeen huomioon ottaen ole riittävää aihetta.
Hakemuksen edunvalvojan määräämiseksi voi tehdä holhousviranomainen tai se, jonka edun valvomisesta on kyse tai hänen edunvalvojansa, vanhempansa, aviopuolisonsa, lapsensa tai muu läheisensä. Hakemus tehdään toimivaltaiselle käräjäoikeudelle.
Jos sosiaaliviranomaiset havaitsevat edunvalvojan tarpeen, tulee heidän tehdä holhousviranomaiselle esitys, että asiakkaalle määrätään edunvalvoja huolehtimaan hänen taloudellisista asioistaan. Holhousviranomaisen on tarvittaessa tehtävä toimivaltaiselle käräjäoikeudelle hakemus edunvalvojan määräämiseksi.
Jos sosiaalitoimistojen ns. välitystiliasiakkaina on henkilöitä, joilla on myös varallisuutta tai joille kertyy säästöjä sosiaaliviranomaisten hoitaessa heidän raha-asioitaan, tulee selvittää, onko tarpeen ryhtyä toimenpiteisiin edunvalvojan määräämiseksi.
Laitoshoidossa olevien etuuksien perintä
Uudistetun kansaneläkelain 43 §:n mukaan, jos kunta on järjestänyt eläkkeeseen oikeutetulle laitoshoitoa tai -huoltoa taikka perhehoitoa, eläkelaitoksen on kunnan vaatimuksesta maksettava hänelle tuleva eläke
laitoshoidon tai -huollon taikka perhehoidon ajalta kunnalle käytettäväksi sosiaali- ja terveydenhuollon asiakasmaksuista annetun lain (734/1992) 14 §:ssä tarkoitetulla tavalla.
Säännöksen perusteella on siis edelleen mahdollista periä laitos- tai perhehoidossa olevan asiakkaan eläke kunnalle asiakasmaksulain nojalla.
L sosiaali- ja terveydenhuollon asiakasmaksuista 14 §:
"Milloin kunta on järjestänyt henkilölle laitoshoitoa tai -huoltoa taikka perhehoitoa, voi kunta periä ja nostaa hänelle tulevat eläkkeet, elinkorot, elatusavut, avustukset tai muut jatkuvat taikka kertakaikkiset tulot, korvaukset ja saamiset siltä ajalta, jonka laitoshoito tai perhehoito kestää. Kunta voi periä ja nostaa edellä mainitut tulot, korvaukset ja saatavat sen estämättä, mitä muussa laissa säädetään sekä käyttää niitä hoidosta, huolenpidosta tai huollosta määrätyn maksun korvaamiseen ottaen kuitenkin huomioon, mitä sellaisten varojen käyttämisestä muulla lailla tai asetuksella säädetään."
Eläke maksetaan kunnalle vain sillä edellytyksellä, että se on ilmoittanut eläkelaitokselle viimeistään kaksi viikkoa ennen eläkkeen maksupäivää oikeudestaan mainittuun eläkkeeseen.
Periessään asiakkaan eläkkeen hoitomaksuihin, kunta myös vastaa laissa säädettyjen käyttövarojen toimittamisesta asiakkaan käyttöön.
Sosiaalitoimistojen eläkkeen välityksen asiakkaat (välitystiliasiakkaat)
Tähän saakka on ollut mahdollista periä eläke toistaiseksi sosiaaliviranomaisille asiakkaan tahdosta riippumatta käytettäväksi asiakkaan menoihin ja elantoon, jos eläkkeen maksamista eläkkeensaajalle itselleen ei voida pitää tarkoitustaan vastaavana hänen elämäntapojensa, sairautensa tai muun erityisen syyn vuoksi eikä hänelle ole määrätty holhoojaa.
Tämä on yleensä edellyttänyt sitä, että asiakas tai hänen perheensä on toistuvasti hakenut toimeentulotukea, vaikka tulojen pitäisi riittää elämiseen ja tässä yhteydessä on todettu asiakkaan kykenemättömyys huolehtia raha-asioistaan.
Esityksen eläkkeen maksamisesta sosiaalilautakunnalle tai vastaavalle toimielimelle voi tehdä eläkkeensaaja itse, hänen puolisonsa, muu omaisensa tai henkilö, joka hänestä pääasiallisesti huolehtii, taikka kunnan asianomainen monijäseninen toimielin.
1.1.2000 alkaen ei eläkelaitoksissa enää tehdä näitä päätöksiä vastoin eläkkeensaajan tahtoa. Sen sijaan vuoden 1999 lopussa sosiaalilautakunnille maksettujen eläkkeiden maksatus niille jatkuu entisellään, kunnes eläkelaitos saa ilmoituksen mahdollisesta muusta eläkkeen nostajasta.
Eläkkeen siirtomenettelyn kirjallisen luonteen vuoksi asiakkaan suostumus on aina saatava kirjallisena. Sen sijaan suostumukseen ei tarvita erikseen todistajien nimiä. Asiakas voi milloin tahansa perua suostumuksensa, minkä jälkeen eläke maksetaan hänelle itselleen. Tämä muutos merkinnee ns. välitystilien muuttumista poikkeustilanteissa käytettäväksi menettelyksi.
Eläkkeen perintää harkittaessa tulee selvittää, onko asiakkaalla tarvetta edunvalvojan määräämiseen joko pelkästään taloudellisten asioidensa hoitamisessa tai muutoinkin vai onko asiakkaan edun mukaista ja muutoin tarkoituksenmukaista, että sosiaalitoimi auttaa häntä rahankäytössä. Tilannetta on arvioitava asiakkaan edun, oikeusturvan ja menettelyn tarkoituksenmukaisuuden kannalta.
Kansaneläkelain 44 §:ssä edellytetään lisäksi, että eläkettä ei vastoin eläkkeensaajan nimenomaista suostumusta saa käyttää muuhun kuin sen kuukauden aikana annettavaan huoltoon, jolta eläkettä maksetaan. Näin ollen sosiaalitoimen tehtävä on ainoastaan huolehtia eläkkeen riittävyydestä kuukauden ajan. Jos asiakkaan eläkkeestä osa jätetään käyttämättä hänen elantoonsa esim. tarkoituksena säästää jotakin hankintaa varten, tulee tästä selkeästi sopia ja kirjata tämä sopimus asiakkaan asiakirjoihin.
Yksityishenkilö eläkkeensaajan eläkkeen nostajana
Kansaneläkelain 44 §:n nojalla eläke on, samoin perustein kuin sosiaalilautakunnalle, voitu maksaa eläkkeensaajan puolisolle tai muulle sopivalle henkilölle vastaanottajaksi esitetyn suostumuksella, sen jälkeen kun sosiaalilautakuntaa on kuultu.
Usein kyseessä on ollut lähiomainen, joka käytännössä huolehtii eläkkeensaajan hoidosta ja asioista. Menettely on käytännössä ollut vaihtoehtona edunvalvojan määräämiselle. 1.1.2000 alkaen tämä menettelytapa on kumottu.
Siirtymäsäännökset
Jos eläke lainmuutosten tullessa voimaan (1.1.2000) maksetaan edunvalvojalle (holhoojalle, uskotulle miehelle) taikka muulle kansaneläkelain 43 tai 44 §:ssä tarkoitetulle, eläkkeen maksamista tälle jatketaan, kunnes eläkelaitokselle on ilmoitettu muusta edunvalvojasta tai tahosta, jolla on oikeus nostaa eläkkeensaajan eläke.
Näin ollen vuoden vaihteessa maksussa olleiden eläkkeiden maksu kunnalle, omaiselle tai muulle henkilölle taikka hoidon järjestävälle kuntayhtymälle jatkuu toistaiseksi.
Toimeentulotuen takaisinperintä
odotettavissa olevasta etuudesta
Kansaneläkelain 44 § 2 momentin perusteella sosiaalilautakunta on voinut periä eläkkeen toimeentulotuen korvaukseksi vain siltä ajalta kuin toimeentulotukea on myönnetty odotettavissa olevaa eläkettä vastaavasti ja eläke maksetaan myöhemmin juuri tältä ajalta.
Tältä osin säännös on kumottu.
Takaisinperintä odotettavissa olevasta etuudesta tulee jatkossa tehdä toimeentulotukilain 23 §:n nojalla.
Muut eläkkeet sekä tapaturmavakuutuksen etuudet
Samaan aikaan kansaneläkelain muutosten kanssa on käsitelty eräiden muiden lakien muutoksia.
Kansaneläkelain 43–44 §:iin on viittaukset seuraavissa laeissa:
laki eläkkeensaajan asumistuesta
rintamasotilaseläkelaki
vammaistukilaki.
Kansaneläkelain 44 §:ään on viittaus lisäksi laissa Kansaneläkelaitoksen järjestämästä kuntoutuksesta.
Sisällöllisesti kansaneläkelain 43 §:ää vastaavat säännökset on kirjattu tapaturmavakuutuslain 61 a § 3–4 momenttiin, työntekijän eläkelain 19 c § 5 momenttin, merimieseläkelain 28 c §:n 5 momenttiin.
Sisällöllisesti kansaneläkelain 44 §:ää vastaavat säännökset on kirjattu tapaturmavakuutuslain 47 § 5 momenttiin, työntekijän eläkelain 19 b § 4 momenttiin, merimieseläkelain 28 b §:n 4 momenttiin.
Viittaukset kahdessa työntekijäin eläkelain 19 §:ään on lisäksi maatalousyrittäjien sukupolvenvaihdoseläkkeestä annetussa laissa, maatalousyrittäjien luopumiskorvauksesta ja luopumistuesta annetuissa laeissa.
Näiden säännösten perusteella kunta voi periä asiakkaan työeläkkeen sekä tapaturmavakuutuksen nojalla maksettavat korvaukset hänen ja hänen perheensä elantoon käytettäviksi siten kuin kansaneläkkeen perimisen osalta on selvitetty.
SUOMEN KUNTALIITTO
Pekka Alanen
varatoimitusjohtaja
Tuula Taskula
sosiaali- ja terveystoimen päällikkö