Yleiskirje 16/80/2001, A. Valli-Lintu/eg, 10.8.2001

Suositus vesihuollon sopimusehdoiksi sekä yleisiksi toimitusehdoiksi

Yleiskirje 16/80/2001, A. Valli-Lintu/eg, 10.8.2001. 

Suomen Kuntaliitto on yhteistyössä Vesi- ja viemärilaitosyhdistyksen ja Kuluttajaviraston kanssa valmistellut suositukset liittymis- ja käyttösopimusmallien ehdoista sekä yleisistä toimitusehdoista. Tämän yleiskirjeen tarkoituksena on käydä läpi tarkemmin nämä suositukset sekä ne vesihuoltolain säännökset, jotka liittyvät suosituksen ehtoihin. Erityisesti on pyritty käymään läpi sellaisia säännöksiä, joihin liittyy vesihuoltolain kuluttajasuojasäännöksiä tai joihin Kuluttajavirasto on valmistelutyössä kiinnittänyt huomiota.

Koska vesihuoltolaki koskee ainoastaan asutuksen ja siihen rinnastuvan elinkeino- ja vapaa-ajantoiminnan vesihuoltoa, sopimusmallit ja yleiset toimitusehdot on laadittu vain näiden tarpeita vastaavaksi.   

Yleiskirjeeseen ei ole liitetty itse sopimuslomakemalleja, mutta niitä voi tilata Printel Oy:stä puh (09) 829 4600 sekä syyskuussa Edita Oyj:stä puh. 0204 5005 tai www.edita.fi/netmarket. Lomaketoimittajilla on tilattavissa ainakin seuraavia tuotteita: sopimuslomake kiinteistön liittämisestä vesihuoltolaitokseen ja vesihuoltopalvelujen käytöstä (kääntöpuolella sopimusehdot) ja hakemus/lausuntolomake vesihuoltolaitokseen liittämisestä ja vesihuoltopalvelujen käytöstä ja yleiset toimitusehdot.

 

Lomaketoimittajat pyrkivät siihen, että lomakkeet olisivat saatavissa myös sähköisesti. Kuntaliitto tekee ruotsinkieliset lomakkeet, jotka on saatavissa Kuntaliitosta syksyn aikana.

 

Kuntakoulutus Oy ja Vesi- ja viemärilaitosyhdistys järjestävät syksyllä koulutusta suosituksista ja yleisistä toimitusehdoista.

Tämä yleiskirje pyydetään toimittamaan tekniselle lautakunnalle, vesi- ja viemärilaitokselle, ja rakennuslautakunnalle. 
 

Lisätietoja:
Auli Valli-Lintu, puh (09) 771 2308
Karl-Erik Blomgren, puh (09) 771 2559
Jussi Kauppi, puh (09) 771 2560  

 

Liitteet:

Suositus sopimusehdoiksi
Suositus yleisiksi toimitusehdoiksi
 

Yleistä
 

Suomen Kuntaliitto on yhteistyössä Vesi- ja viemärilaitosyhdistyksen ja Kuluttajaviraston kanssa valmistellut suositukset liittymis- ja käyttösopimusmallien ehdoista sekä yleisistä toimitusehdoista. Tämän yleiskirjeen tarkoituksena on käydä läpi tarkemmin nämä suositukset sekä ne vesihuoltolain säännökset, jotka liittyvät suosituksen ehtoihin. Erityisesti on pyritty käymään läpi sellaisia säännöksiä, joihin liittyy vesihuoltolain kuluttajasuojasäännöksiä tai joihin Kuluttajavirasto on valmistelutyössä kiinnittänyt huomiota.

Yleiskirjeeseen ei ole liitetty itse sopimuslomakemalleja, mutta niitä voi tilata Printel Oy:stä puh (09) 829 4600 sekä syyskuussa Edita Oyj:stä puh. 0204 5005 tai www.edita.fi/netmarket. Lomaketoimittajilla on tilattavissa ainakin seuraavia tuotteita:  

  • sopimuslomake kiinteistön liittämisestä vesihuoltolaitokseen ja vesihuoltopalvelujen käytöstä (kääntöpuolella sopimusehdot) ja
  • hakemus/lausuntolomake vesihuoltolaitokseen liittämisestä ja vesihuoltopalvelujen käytöstä ja
  • yleiset toimitusehdot.

 

Lomaketoimittajat pyrkivät siihen, että lomakkeet olisivat saatavissa myös sähköisesti. Kuntaliitto tekee ruotsinkieliset lomakkeet, jotka on saatavissa Kuntaliitosta syksyn aikana.

Vesihuoltolaki koskee ainoastaan asutuksen ja siihen rinnastuvan elinkeino- ja vapaa-ajantoiminnan vesihuoltoa, joten sopimusmallit ja yleiset toimitusehdot on laadittu vain näiden tarpeita vastaavaksi. Muun elinkeinotoiminnan vesihuoltoa vesihuoltolaki ei koske. Sopimusmalleja tai suosituksen mukaisia sopimusehtoja ja toimitusehtoja ei pitäisi myöskään suoraan käyttää tällaiseen toimintaan. Tällaisen toiminnan vesihuollosta ei ole olemassa vielä suositusta sopimusehdoista eikä yleisistä toimitusehdoista.

Suositusten ja lomakkeiden käyttöönotto 

Valmistellut uudet sopimusmallit sekä yleiset toimitusehdot ovat vain suosituksia. Laitoksien tulee käydä läpi lomakkeet ehdot ennen niiden käyttöönottoa. Laitos voi muokata niitä toimintaansa soveltuviksi. Omien säännösten kirjoittamisessa on kuitenkin syytä muistaa, että laissa on säännök- siä, joista ei voi sopia kuluttajan vahingoksi toisin. Lisäksi on syytä huomata, että sopimusehtojen muuttaminen on vesihuoltolain mukaan huomattavasti vaikeampaa kuin aiemmin.

Vanhoja sopimuksia ei uuden lain perusteella tarvitse välttämättä uusia. Tässä yhteydessä laitoksilla on hyvä mahdollisuus tarkistaa, onko sopimukset tehty asianmukaisesti ja onko niissä sovittu lain edellyttämistä seikoista. Uudet sopimusehdot ja yleiset toimitusehdot tulee kuitenkin lähettää asiakkaille. Ne voidaan lähettää tavallisella kirjeellä tai esim. laskun yhteydessä. Mikäli asiakas ei hyväksy uusia sopimusehtoja, tulee tämän reagoida.

Vesihuoltolain siirtymäsäännöksen mukaan yleiset määräykset ovat voimassa yleisinä toimitusehtoina kaksi vuotta lain voimaantulon jälkeen eli 28.2.2003 saakka. Koska osa yleisistä määräyksistä on vastoin vesihuoltolain pakottavia säännöksiä ja koska uudet sopimusmallit ja malli yleisiksi toimitusehdoiksi muodostavat kokonaisuuden, tulisi pyrkiä siihen, että uudet sopimusmallit ja yleiset toimitusehdot otettaisiin laitoksissa käyttöön yhtä aikaa.

Koska vesihuoltolaki edellyttää, että liittymis- ja käyttösopimukset tulee tehdä kirjallisesti tai sähköisesti, tulee laitoksen saattaa vanhat suulliset sopimukset lain mukaisiksi. Tässä yhteydessä voidaan tarkistaa ja ajantasaistaa myös sopimusehtoja.

Molemmat lomaketoimittajat ovat tehneet lomakkeensa siten, että liittymis- ja käyttösopimus on samalla lomakkeella. Normaalitapauksissahan liittyjä on myös samalla käyttäjä. Lomakkeita täytettäessä on syytä huomata, että myös sopimusehdoissa on kaksi kohtaa, jotka laitoksen tulee täyttää sopimusta tehtäessä. Laitoksen tulee valita, ottaako se käyttöön tonttijohtojen rakentamista koskevan 10 a vai b §:n ja 13 §:ään tulee merkitä kuinka monta kertaa asiakkaan tulee toimittaa vesimittarilukemat.

Yleistä vesihuoltosopimuksista 

Vesihuoltolaki koskee ainoastaan asutuksen ja siihen rinnastuvaan elinkeino- ja vapaa-ajantoiminnan vesihuoltoa, joten suositukset on laadittu myös vain näiden tarpeita vastaavaksi. Mikäli kysymys on muun elinkeinotoiminnan vesihuollosta, ei vesihuoltolakia sovelleta. Suosituksia ei siten pitäisi suoraan ottaa käyttöön tällaisen toiminnan vesihuoltopalveluista sovittaessa.

Uuden vesihuoltolain mukaiset talousveden toimittamista, jäteveden johtamista sekä huleveden ja perustusten kuivatusvesien johtamista koskevat sopimukset ovat yksityisoikeudellisia, joten niistä johtuvat riidat käsitellään käräjäoikeuksissa. Laissa ei ole vanhoja sopimuksia koskevia siirtymäsäännöksiä, joten myös vanhat sopimukset ovat yksityisoikeudellisia.

Uuden vesihuoltolain sopimusjärjestelmä perustuu kahden sopimuksen mallille eli kiinteistön liittämisestä tehdään liittymissopimus ja vesihuoltopalvelujen varsinaisesta toimittamisesta ja käytöstä käyttösopimus. Kahden sopimuksenmalli on vesihuoltolaissa mukanaan tuoma uutuus. Aikaisemmin lainsäädännön perusteella ei ole eroteltu käyttö- ja liittymissopimuksia.

Vesihuoltolain 21 §:n mukaan liittymis- ja käyttösopimus tulee tehdä kirjallisesti tai sähköisesti siten, ettei sopimuksen sisältöä voida yksipuolisesti muuttaa ja siten, että sopimus on kummankin saatavilla. Hallituksen esityksen perustelujen mukaan mahdollisuudella sopia sähköisesti ministeriö halusi varautua EU:n direktiiviin sähköisestä kaupankäynnistä. Mikäli vesihuoltolaitos toimii osana kuntaa, koskee sitä jo laki sähköisestä asioinnista hallinnosta. Lain mukaan kunnan tulee mahdollisuuksien mukaan tarjota mahdollisuutta lähettää tietoja sähköpostitse ja faksilla. Mikäli sähköisen allekirjoituksen varmennusjärjestelmää ei ole kunnassa käytössä, ei sopimusta voi solmia pelkästään sähköpostitse, vaan sopimusta on täydennettävä normaalein allekirjoituksin.

Yleistä yleisistä toimitusehdoista 

Yleiset toimitusehdot korvaavat aikaisemmat yleiset määräykset. Yleisiä toimitusehtoja valvoo kuluttajasuojanäkökulmasta kuluttaja-asiamies.

Vesihuoltolain siirtymäsäännöksen mukaan yleiset määräykset ovat voimassa yleisinä toimitusehtoina kaksi vuotta lain voimaantulon jälkeen eli 28.2.2003 saakka. Koska osa yleisistä määräyksistä on vastoin vesihuoltolain säännöksiä, joista lain mukaan ei voi sopia toisin, ja koska uudet suositukset sopimusehdoiksi ja yleisiksi toimitusehdoiksi muodostavat kokonaisuuden, tulisi pyrkiä siihen, että uudet sopimusehdot ja yleiset toimitusehdot otettaisiin laitoksissa käyttöön yhtä aikaa.

Yleiskirjeeseen liitetyt yleiset toimitusehdot ovat vain suositus yleisiksi toimitusehdoiksi. Kunkin laitoksen tulisi siten käydä läpi suositus sekä tarpeen vaatiessa muokata suosituksen ehtoja oman laitoksen tarpeita ja käytäntöä vastaavaksi. Koska kuluttaja-asiamies valvoo yleisiä toimitusehtoja ja koska vesihuoltolaki sisältää säännöksiä, joista ei voi sopia kuluttajan vahingoksi toisin, omien ehtojen muokkaamisessa tulisi olla varovaisia.

Liittymissopimus 

Liittymissopimuksella tarkoitetaan sopimusta, jossa sovitaan kiinteistön liittämisestä vesihuoltoon. Liittymissopimus voi koskea talousvettä, jätevettä ja hule- ja perustusten kuivatusvettä tai vain jotakin näistä.

Liittymissopimuksen on oikeutettu tekemään kiinteistön omistaja tai omistajan vertainen haltija. Omistajan vertaisena haltijana pidetään kiinteistön maanvuokralaista, muttei huoneenvuokralaista, vaikka tällä olisi huoneenvuokrasopimuksen perusteella oikeus käyttää koko kiinteistöä.

Koska vesihuoltolain 21 § lähtee siitä, että "kiinteistö" on liitettävä, tarkoittaa tämä sitä, että lähtökohtana liittymisoikeudelle on yksi liittymä/kiinteistö. Täten vesihuoltolaitos ei ole velvollinen tekemään erillisiä liittymissopimuksia esim. rivitalon eri huoneistojen kanssa tai tonttia koskevien hallintajakosopimuksien perusteella.

Mikäli vesihuoltolaitos jostain syystä haluaa kuitenkin ryhtyä rakentamaan erillisiä liittymiä tontin tai rakennuksien eri osille esim. rivitalojen eri huoneistoille, ei tämä lain perusteella ole kiellettyä. Tällöin on kuitenkin muistettava, että kaikkia asiakkaita tulee kohdella tasapuolisesti. Täten yhdelle kiinteistölle ajateltu poikkeusjärjestely voi tarkoittaa, että laitos on velvollinen muidenkin kohdalla tekemään erilliset liittymissopimukset.

Käyttösopimus

Käyttösopimuksella sovitaan talousveden toimittamisesta, jäteveden ja hule- perustusten kuivatusvesien poisjohtamisesta. Käyttösopimuksen solmiminen edellyttää liittymissopimuksen voimassaoloa.

Vesihuoltolain 21 §:n perustelujen mukaan käyttösopimuksen tehnyt voi olla eri kuin liittymissopimuksen tehnyt. Käyttösopimuksen voi tehdä halutessaan myös se, joka hallitsee laitoksen verkkoon liitettyä kiinteistöä tai rakennusta huoneenvuokrasopimuksen perusteella. Vuokralaisen ei kuitenkaan ole pakko tehdä omaa käyttösopimusta, vaan käyttösopimus voi olla vuokranantajankin nimissä, jolloin vuokranantaja perii vesihuoltomaksut vuokralaiselta huoneenvuokrasopimuksen perusteella. Vuokralaisen mahdollisuus tehdä liittyjän suostumuksella oma käyttösopimus on vesihuoltolain mukanaan tuoma uutuus.

Lähtökohtana käyttösopimuksien tekemisessä on yksi käyttösopimus/liittymä. Laki ei siis edellytä, että laitoksen tulisi tehdä huoneistokohtaisia käyttösopimuksia.

Sopimusehtosuosituksen 3 §:ssä edellytetään, että kiinteistöllä on aina voimassa käyttösopimus. Se, että liittymää kohden on aina voimassa joku käyttösopimus on tärkeää sen vuoksi, että voidaan periä esim. vuotojen perusteella syntyneet käyttömaksut ja hulevedestä perittävät maksut.

Mikäli muu kuin liittyjä haluaa tehdä oman käyttösopimuksen tarvitsee hän sopimusehtosuosituksen 4 §:n mukaan liittyjän kirjallisen suostumuksen. Lisäksi suosituksessa edellytetään, että liittyjä on tällöin suorittanut liittymismaksun ja muut kiinteistön liittämiseen liittyvät erääntyneet maksut esim. liittämismaksut ja tonttijohdon rakentamismaksut. Liittymismaksun ei siis tarvitse välttämättä olla erääntynyt. Laitoksella on oikeus kieltäytyä tekemästä muun kuin liittyjän kanssa käyttösopimusta, jos liittyjällä on kiinteistön liittymissopimusrästejä tai liittämisestä johtuvia maksurästejä. Liittyjän käyttösopimusrästien perusteella laitos ei kuitenkaan voine kieltäytyä vuokralaisen kanssa tehtävästä omasta käyttösopimuksesta.

Kirjallinen suostumus oman käyttösopimuksen tekemiseen voidaan antaa joko erillisellä suostumuskaavakkeella tai esim. huoneenvuokrasopimuksessa.

Jos muu kuin liittyjä tekee käyttösopimuksen, liittyjän käyttösopimus siirtyy "hyllylle" odottamaan sitä, että vuokralaisen käyttösopimus lakkaa olemasta voimassa. Liittyjän ei siis tarvitse irtisanoa tai purkaa omaa käyttösopimustaan. Kun vuokralaisen käyttösopimus lakkaa olemasta voimassa, sovelletaan taas liittyjän tekemää käyttösopimusta. Liittyjän käyttösopimuksen palautumisesta voimaan on laitoksen informoitava liittyjää välittömästi.

Sopimuksien yhteys ja siirto 

Koska vesihuoltolaki perustuu kahden sopimuksen mallille, on lähtökohtana se, että kukin sopimuksentekijä vastaa tekemänsä sopimuksen mukaisista velvoitteista. Mikäli täten liittymissopimuksen ja käyttösopimuksen tekevät ovat eri tahoja, eivät he vastaa toisen sopimuksen mukaisten velvoitteiden täyttämisestä. Liittymissopimuksen tehnyt ei siten vastaa toisen tekemän käyttösopimuksen maksamattomista käyttömaksuista.

Koska liittymissopimus voidaan sanoa irti ainoastaan laissa mainituissa harvoissa tapauksissa, liittymissopimus siirretään normaalitapauksissa kiinteistön vaihtaessa omistajaa tai haltijaa. Sopimuksen siirtoa koskevat sopimusehtosuosituksen 11 § sekä yleisen toimitusehtosuosituksen 3.9 kohta. Niiden mukaan liittyjän tulee ilmoittaa laitokselle kiinteistön luovutuksesta. Laitoksen on hyväksyttävä siirto ennen kuin siirronsaajasta tulee sopimuksen osapuoli. Siirron hyväksyminen edellyttää, että liittymismaksu on maksettu ja sopimuksen mukaiset ehdot täytetty tai että uusi liittyjä ottaa em. velvoitteista vastattavakseen. Mikäli liittyjä on siis laiminlyönyt liittymissopimuksesta johtuvat velvoitteensa, ei siirtoa hyväksytä, jos uusi siirronsaaja ei nimenomaisesti ota vastattavakseen laiminlyönneistä ja rästeistä. Muussa tapauksessa luovutuksensaaja katsotaan uudeksi liittyjäksi, jonka kanssa tehdään uusi liittymissopimus ja jolta velotaan uusi liittymismaksu. Täten siirronsaaja ei saa parempaa oikeutta kuin, mitä oli luovuttajalla.

Käyttösopimuksen osalta tulkinta on toisenlainen. Vesihuoltolaissa ei ole säännöksiä asiakkaan oikeudesta sanoa käyttösopimus irti. Täten lähtökohtana on, että kiinteistön uusi omistaja tai haltija voi aina tehdä halutessaan uuden käyttösopimuksen eikä vanhan omistajan tai haltijan ole välttämättä siirrettävä käyttösopimustaan uudelle omistajalle tai haltijalle. Normaalitapauksissa, joissa ei ole maksamattomia käyttömaksuja, sopimus siirretään. Mikäli maksurästejä kuitenkin on, kuluttaja-asiamiehen ja ministeriön kantojen mukaan sopimusehdoissa ei voida kuitenkaan edellyttää, että uusi käyttäjä olisi velvollinen suorittamaan vanhan käyttösopimuksen perusteella maksamatta olevat saatavat. Mikäli uusi omistaja tai haltija siis tekee uuden käyttösopimuksen eikä vanhaa sopimusta siirretä, ei hän ole vastuussa vanhan käyttösopimuksen laiminlyönneistä.

Vaikka siirtotilanteissa uusi käyttäjä voikin aloittaa puhtaalta pöydältä, ei tämä tarkoita sitä, että vanha vapautuisi vastuusta. Sopimusehtosuosituksen 14 §:n mukaan sopimuksen tehnyt asiakas on aina vastuussa siirrosta huolimattakin vesimittarin lukemiseen saakka kertyneistä maksuista.

Sopimukset ja maksut 

Sopimusehtosuosituksen 5 §:n mukaan liittymissopimuksen perusteella liittyjä olisi velvollinen maksamaan liittymismaksun ja käyttösopimuksen perusteella perittäisiin perus- ja käyttömaksu. Perusmaksu on suosituksessa sidottu käyttösopimukseen, koska on katsottu helpommaksi se, että käyttösopimuksen tehnyt maksaa kaikki juoksevat maksut eli joudutaan lähettämään vain yksi lasku. Perusmaksu voidaan sitoa myös liittymissopimukseen. Tällöin on kuitenkin syytä huomata, ettei palvelua voida vesihuolto-lain mukaan keskeyttää, jos käyttösopimuksen tehnyt on maksanut käyttömaksut mutta liittyjä, joka on toinen taho, ei ole maksanut perusmaksuja.

Koska vesihuoltolaissa ei ole enää säännöksiä lisäliittymismaksun maksuvelvollisuudesta, on sopimusehtosuosituksen 5 §:ään otettu säännös lisäliittymismaksun perimismahdollisuudesta. Lisäliittymismaksusta sinänsä säädetään taksassa, mutta sopimusehdoissa tulee varautua lisäliittymismaksun perimisoikeuteen.

Toimitusehtosuosituksen 4. lukuun on otettu vain muutamia maksuja koskevia säännöksiä. Lähinnä suosituksessa on viitattu taksaan ja hinnastoon. Maksujen muuttamista koskevassa kohdassa on käsitelty sopimuksen muuttamista koskevat säännökset, jotka käsitellään tässä yleiskirjeessä myöhemmin.

Sopimusehtojen muuttaminen

Vesihuoltolain sopimusehtojen muuttamista koskeva 23 §:n säännös on pakottavaa oikeutta eli laki sisältää kaikki ne perusteet, joilla vesihuoltolaitos voi muuttaa sopimuksien ehtoja. Lain säännökset on suoraan kirjoitettu toimitusehtosuosituksen 3.4 kohtaan.

Lain 23 §:n ja toimitusehtosuosituksen 3.4 kohdan mukaan sopimusehtoja voidaan muuttaa vain

  1. sopimusehdoissa yksilöidyillä perusteilla edellyttäen, ettei sopimuksen sisältö ei kokonaisuutena olennaisesti muutu,
  2. lainsäädännön muutoksen tai viranomaisen siihen perustuvan päätöksen perusteella,
  3. muusta erityisestä syystä olosuhteiden olennaisesti muututtua,
  4. oikeus tehdä vähäisiä muutoksia, joilla ei ole vaikutusta sopimuksen keskeiseen sisältöön.

 

Sopimusehtojen muuttamisesta, muutoksen perusteista ja muutoksien voimaantulosta tulee lain mukaan tiedottaa hyvissä ajoin ennen niiden voimaantuloa. Toimitusehtosuosituksen 1.2. mukaan toimitusehtojen muuttamisesta tulee ilmoittaa asiakkaalle vähintään 3 kuukautta ennen uusien ehtojen voimaantuloa. Suosituksen 3.4 kohdassa näyttäisi olevan tämän kanssa ristiriidassa oleva säännös, jonka mukaan, jos muutoksen perusteena on joku muu kuin lainsäädännön tai viranomaismääräyksien muuttuminen, muutos voi tulla voimaan korkeintaan kuukauden kuluttua ilmoituksen lähettämisestä. Säännöksiä tulee tulkita siten, että sopimuslomakkeen kääntöpuolella olevat uudet sopimusehdot voivat tulla voimaan kuukauden kuluttua siitä, kun ne on lähetetty asiakkaalle, mutta uudet yleiset toimitusehdot voivat tulla voimaan vasta kolmen kuukauden kuluttua.

Sopimusehtojen muuttamista koskevat säännökset koskevat niin varsinaisia sopimusehtoja kuin yleisiä toimitusehtoja. Laitoksella ei siis ole enää niin suurta oikeutta yksipuolisesti muuttaa sopimusehtoja niin kuin aiemmin voitiin tehdä muuttamalla yleisiä määräyksiä.

Maksujen muuttamista koskevat säännökset on otettu toimitusehtosuosituksen 4.2 kohtaan. Maksujen muuttaminenkin on sopimusehtojen muuttamista, joten sopimuksen muuttamista koskevia perusteita sovelletaan myös maksuihin. Toimitusehtosuosituksen mukaan maksujen muutoksista tulee ilmoittaa kuukausi ennen uusien maksujen voimaantuloa.

Sopimuksien irtisanominen
 

Vesihuoltolain sopimuksien irtisanomista koskevat säännökset ovat laitoksen osalta pakottavaa oikeutta vaikka tästä ei ole laissa nimenomaisesti näin mainittukaan. Täten vesihuoltolaitos ei voi laajentaa sopimuksissa oikeuttaan sanoa irti liittymis- tai käyttösopimus. Asiakkaan oikeuksia irtisanoa sopimus voidaan ainakin käyttösopimuksen osalta sopimusteitse laajentaa tai kaventaa.

Vesihuoltolain sopimuksen irtisanomista koskevat säännökset on otettu yleisten toimitusehtojen 3.5 kohtaan. Laitos voi sanoa irti liittymissopimuksen vain, jos sopimuksen pitäminen voimassa on kiinteistön vedenkulutuksen tai kiinteistöltä viemäriin johdettavan jäteveden, huleveden tai perustusten kuivatusveden laadun tai määrän olennaisen muuttumisen vuoksi kohtuutonta. Tämä säännös on voimassa niin toiminta-alueen sisä- kuin ulkopuolella. Laitos ei voi siten sopia, että sillä olisi laajempi oikeus sanoa sopimus irti, jos kiinteistö sijaitsee toiminta-alueen ulkopuolella. Laitoksella ei tietysti ole velvollisuutta solmia toiminta-alueen ulkopuolella olevan kanssa vesihuoltosopimusta. Säännös tarkoittaa myös sitä, ettei laitos voi sanoa liittymissopimusta irti, jos ainoastaan alueen vesihuollon määrässä tai laadussa tapahtuu muutoksia tai jos muutokset ovat ainoastaan vähäisiä. Säännös edellyttää olennaisia muutoksia yksittäisen kiinteistön osalta. Laitoksen on syytä ottaa tämä huomioon sopimuksia tehtäessä alueilla, joissa vesihuoltopalveluiden tarve voi oleellisesti vähentyä.

Koska vesihuoltolaki lähtee siitä, että toiminta-alueen kiinteistöillä on liittymisvelvollisuus, liittyjä saa irtisanoa liittymissopimuksen toiminta-alueella vain, jos hän on saanut ympäristönsuojeluviranomaisilta vapautuksen vesihuoltolain 11 §:n perusteella. Koska liittymisvelvollisuutta ei ole toiminta-alueen ulkopuolella, tällaisen liittyjän, ei siis laitoksen, irtisanomisoikeudesta, voidaan sopia sopimuksessa toisinkin. Yleiseen toimitusehtosuositukseen ei ole otettu erityissäännöksiä tällaisen liittyjän varalta, joten asiaan on syytä kiinnittää sopimusta laadittaessa erityistä huomiota. Jos tällainen kiinteistö liitetään myöhemmin laitoksen toiminta-alueeseen, ei tällaisia erityissäännöksiä kuitenkaan voi tämän jälkeen soveltaa.

Vesihuoltolaitos voi irtisanoa käyttösopimuksen, jos vesihuollon palvelu on keskeytetty vesihuoltolaissa säädetyillä perusteilla ja sopimuksen voimassapitäminen on kohtuutonta. Palvelun keskeyttämistä koskevat säädökset on otettu myös yleisten toimitusehtojen 3.10 kohtaan, joka on käsitelty tässä yleiskirjeessä seuraavaksi.

Asiakkaan oikeutta sanoa irti käyttösopimus ei ole säädelty lainkaan vesihuoltolaissa. Sopimusehtosuosituksen 3 §:ssä edellytetään, että asiakkaalla on oltava aina voimassa käyttösopimus. Asiakkaalla ei siten olisi oikeutta sanoa irti käyttösopimusta, jos hänellä on voimassa liittymissopimus. Jos asiakkaalla on oikeus sanoa irti liittymissopimus, on hänellä oikeus irtisanoa luonnollisesti myös käyttösopimus. Mikäli käyttösopimuksen on tehnyt muu kuin liittyjä, on hänellä toimitusehtosopimuksen 3.5 kohdan mukaan lisäksi oikeus sanoa sopimuksensa irti, kun hänen hallintaoikeus päättyy.

Sopimusehtosuosituksen 6 §:n mukaan, mikäli asiakkaalla on oikeus sanoa irti sopimus tai keskeyttää palvelu, asiakkaan tulee viimeistään kaksi viikkoa ennen haluttua sopimuksen päättymisajankohtaa tai keskeytyksen ajankohtaa ilmoittaa tästä kirjallisesti.

Palvelun keskeyttäminen
 

Laitoksen oikeus keskeyttämiseen

Palvelun keskeyttämisestä on säädetty vesihuoltolain 26 § :ssä. Säännös on pakottavaa oikeutta kuluttajan osalta eli kuluttajan lain mukaisia oikeuksia ei sopimusteitse heikentää Lain säännöksiä on pyritty toimitusehtosuosituksen 3.10 kohdassa täsmentämään markka- ja aikamäärin.

Toimitusehtosuosituksen 3.10 kohdan mukaan vesihuoltopalvelu voidaan keskeyttää, jos  

  1. asiakas ei kirjallisesta huomautuksista huolimatta huolehdi siitä, että kvv-laitteistot ovat yl. toimitusehtojen ja muiden säädösten edellyttämässä kunnossa eikä laitoksen asettamassa kohtuullisessa ajassa huolehdi sellaisten puutteiden poistamisesta, jotka vahingoittavat tai voivat vahingoittaa laitoksen laitteita tai voivat vaikuttaa haitallisesti veden laatuun tai paineisiin,
  2. asiakas anastaa tai yrittää anastaa vettä, murtaa luvatta sinetin tai käyttää vettä sopimuksen vastaisesti tai laitoksen kirjallisesta huomautuksesta huolimatta on ilman laitoksen lupaa jakanut tonttivesijohtonsa kautta vettä kolmannelle tai johtanut kolmannen viemärivesiä oikeudettomasti tonttiviemäreihin,
  3. asiakas kirjallisesta muistutuksesta huolimatta olennaisesti laiminlyö maksuvelvollisuutensa. Jos asiakas on kuluttaja tai kysymys on asuinkäytössä oleva pienkiinteistö, on laiminlyödyn yhden tai useamman maksun oltava vähintään 170 euroa tai jos vanhimman maksamatta olevan laskun eräpäivästä on kulunut vähintään kolme kuukautta,
  4. asiakas muulla tavoin olennaisesti rikkoo tai laiminlyö lainsäädännöstä, lainsäädännön perusteella annetuista viranomaismääräyksistä tai sopimuksesta johtuvat velvoitteensa,
  5. muu asiakas kuin kuluttaja on asetettu konkurssiin ja laitoksella on saatavia konkurssipesästä tai kiinteistö on ulosmittauksesta liittyjän veloista eikä vakuutta maksujen suorittamisesta ole annettu.

Edellä 3 kohdassa mainittuja markka- tai aikamääriä ei tule alentaa. Määrät on sovittu yhdessä kuluttaja-asiamiehen kanssa.

Vesihuoltolain 26 §:ssä olevat keskeyttämistä koskevat määräajat on otettu myös toimitusehtosuosituksen 3.10 kohtaan. Vaikka laki mahdollistaisi sen, että muun asiakkaan kuin kuluttajan palvelun keskeyttämisestä voitaisiin sopia toisinkin, suosituksessa ei ole kuin yksi muita kuin kuluttajia koskeva säännös. Tarkoitus on ollut, että kuluttajaa ja muuta asiakasta koskevat keskeyttämissäännökset olisivat mahdollisimman samanlaiset.

Toimitusehtosuosituksen 3.10 kohdan mukaan laitoksella on oikeus keskeyttää vesihuoltopalvelu aikaisintaan viiden viikon kuluttua siitä, kun laitos on ilmoittanut asiakkaalle laiminlyönnistä ja keskeyttämisuhasta. Jos toiminta aiheuttaa välitöntä vaaraa tai huomattavaa haittaa laitoksen käytölle, terveydelle tai ympäristölle, laitoksella on oikeus välittömästi keskeyttää palvelu. Lisäksi toimitusehtosuositukseen on lisätty kohta, jonka mukaan laitoksella on välitön keskeyttämisoikeus, jos muu asiakas kuin kuluttaja on asetettu konkurssiin. Viimeksi mainittua perustetta ei löydy laista ja säännös voi siten koskea ainoastaan muita kuin kuluttaja-asiakkaita.

Toimitusehtosuosituksen 3.10 kohtaan on kirjoitettu laissa kuluttajia koskeva erityissäännös, jonka mukaan, jos kuluttajan maksun laiminlyönti johtuu maksuvaikeuksista, joihin hän on joutunut vakavan sairauden, työttömyyden tai muun niihin rinnastettavan erityisen seikan vuoksi pääasiassa ilman omaa syytään, palvelu voidaan keskeyttää aikaisintaan kymmenen viikon kuluttua keskeyttämisuhan ilmoittamisesta. Asiakkaan on itse vedottava ns. sosiaaliseen suoritusesteeseen.

Koska jäljempänä laskutusta koskevien toimitusehtojen mukaan (6.3 kohta) mukaan karhukirje voidaan lähettää aikaisintaan kaksi viikkoa eräpäivän jälkeen, tarkoittaa tämä käytännössä sitä, että keskeyttäminen voidaan normaalitapauksissa tehdä aikaisintaan 7 tai 12 viikon kuluttua eräpäivästä. Keskeyttämisuhan sisältävässä kirjeessä tulee käydä ilmi selvästi, minä päivänä palvelu keskeytetään. Keskeyttämiseen riittää yksi maksumuistutus.

Palvelun keskeyttämistä koskevien säännöksien osalta on huomattava lisäksi, että laitoksella on oikeus irtisanoa käyttösopimus vain, jos palvelu on keskeytetty lain keskeyttämisperusteilla ja sopimuksen voimassapitäminen olisi laitoksen kannalta kohtuutonta.

Asiakkaan oikeus keskeyttämiseen 

Vesihuoltolaissa ei ole säädelty millään tavoin asiakkaan oikeus pyytää tai saada palvelunsa keskeytettyä. Toimitusehtosuosituksen 3.10 kohtaan on otettu myös säännökset asiakkaan oikeudesta saada palvelunsa keskeytettyä.

Liittäminen

Liittymissopimuksessa sovitaan 

  • liittämiskohdista ja -korkeuksista
  • vesijohdon painetasosta
  • viemärien padotuskorkeuksista ja
  • liittymismaksusta ja sen eräpäivistä.

 

Liittämiskohta ja -korkeus sekä padotuskorkeus

Vesihuoltolain 12§:n mukaan kiinteistön liittymispisteen tulee sijaita kiinteistön välittömässä läheisyydessä. Vesihuoltolain voimaan tullessa kumoutuivat aiemmin terveydensuojeluasetuksessa olleet määräykset liittymiskohdan enimmäisetäisyyksistä (20 m). Lisäksi uusien yleisten toimitusehtojen voimaantullessa kumoutuvat aiemmin yleisissä määräyksissä olleet metrimäärät (suositus 15 m ja 100 m). Laissa tai muussakaan säädöksessä ei siten ole enää säädetty mitään metrimäärää. Laissa ei myöskään määritellä erilaista liittämiskohdan etäisyyttä toiminta-alueella ja toiminta-alueen ulkopuolella.

Vesihuoltolain 36 §:n mukaan ministeriöllä on oikeus säätää asetuksella enimmäisetäisyyksistä. Tällä hetkellä ministeriö ei suunnittele asiasta asetusta.

Vaikka terveydensuojeluasetuksessa enimmäismetrimääriä koskevat säädökset kumoutuivat vesihuoltolain voimaantullessa, katsomme, että vesihuoltolain tarkoittamaa mainintaa välittömässä läheisyydessä tulee tulkita aiempien asetuksen ja yleisien määräyksien sisältämien metrimäärien mukaan. Toimitusehtosuosituksen 2.4 kohdan mukaan asiakas, joka haluaa liittyä toiminta-alueen ulkopuolelta, olisi edelleen velvollinen kustantamaan tarvitsemansa yhteyden laitoksen vesijohtoon ja viemäriin. Tällöin liittymiskohdan voi määrätä kauemmaksikin kuin, mitä em. metrimäärät edellyttäisivät.

Liittymissopimuksessa tulisi sopia myös padotuskorkeuksista. Sen varalta, ettei sopimuksessa ole sovittu padotuskorkeuksista, on toimitusehtosuosituksen 3.2 kohtaan otettu rakentamismääräyskokoelma D 1 :ssä olevat padotuskorkeudet.

Tonttivesijohto ja -viemäri

Sopimusehtosuosituksen 8 §:n mukaan asiakkaan tulee esittää kvv-laitteistojen suunnitelmat laitoksen tarkastettavaksi ennen laitteistojen asentamista.

Tonttivesijohdon ja ?viemärin rakentamisesta on sopimusehtosuositukseen otettu kaksi vaihtoehtoista säännöstä. Säännökset eroavat siinä, kuka suorittaa työt muualla kuin liittyjän kiinteistöllä. Sopimusehtosuosituksen 10 b §:n mukaan työt suorittaa laitos ja 10 a §:n mukaan liittyjä huolehtii koko tonttivesijohdon ja -viemärin rakentamistöistä. Suosituksen 10 b §:n perusteella laitoksella on oikeus laskuttaa asiakasta asiakkaan kiinteistön ulkopuolella tehdyistä maanrakennustöistä.

Sopimusehtojen 10 a ja b §:iin on vaikuttanut Kilpailuviraston kanta, jonka mukaan asiakkaalla tulee olla aina oikeus tehdä maanrakennustyöt omalla kiinteistöllään sekä hankkia tonttivesijohto ja -viemärijohto.

Laitoksella on oikeus määrätä tonttijohtojen aine, koko ja sijoitus. Itse liittämistyön suorittaa sopimusehtojen mukaan aina laitos. Laitoksen tulee valita sopimusehdoista jompikumpi. Sopimusehtoja ei voi enää kirjoittaa siten, ettei asiakas voisi suorittaa omalla kiinteistöllään maanrakennustöitä tai hankkia tonttijohtoja. Laitos voi tietysti tarjota näitä palveluja asiakkaalle mutta asiakkaalla on oltava valinnanvapaus.

Sopimusehtosuosituksen 10 b § on aiemman Kaupunkiliiton vanhan suosituksen mukainen. Se soveltuu erityisesti silloin, kun liittämiskohta on muualla kuin liittyjän kiinteistöllä. Ehto on suunniteltu siten, että se helpottaisi liittämiskohdan siirtämistä tontin rajalle.

Mittaus

Mittausta koskee toimitusehtosuosituksen 5. luku. Suosituksen 5.3 kohdan mukaan asiakas olisi pääsääntöisesti velvollinen varaamaan vesimittarille viranomaisohjeen mukaan rakennetun, lämpimän ja lattiakaivolla varustetun tilan. Erityisestä syystä tästä voitaisiin kuitenkin poiketa.

Vesimittarin luentaa koskevan suosituksen 5.4 kohdan mukaan laitos voisi lukea mittarin tarpeen mukaan. Suosituksena olisi luenta1-4 vuoden välein. Asiakkaalla olisi sopimusehtosuosituksen 13 §:n sekä toimitusehtosuosituksen 5.4 kohdan mukaan velvollisuus toimittaa mittarin lukemat. Sopimusehtojen 13 §:ään tulee täydentää, kuinka usein asiakkaan on toimitettava vesimittarilukemat.

Mittaustarkkuudesta on toimitusehtosuositukseen otettu säännös, jonka mukaan poikkeama voi olla korkeintaan + 5 % , jollei viranomaismääräyksistä muuta johdu. Laitoksella olisi 5.8 kohdan mukaan velvollisuus tarkistaa vesimittarit määrävälein sekä asiakkaan kirjallisesta pyynnöstä. Mikäli asiakkaan tilaamassa tarkistuksessa vesimittari näyttää oikein, asiakas on velvollinen suorittamaan tarkistusmaksun.

Laskutus

Laskun sisältö, eräpäivä, viivästyskorko

Toimitusehtosuosituksen 6. luku koskee laskutusta. Suosituksen mukaan laskutus voi perustua joko arvioon tai mittaukseen. Laskusta on käytävä ilmi 

  • kulutus- ja yksikköhintatiedot,
  • laskutuskausi ja
  • erillistoimenpiteiden maksut.

Mikäli laskutus perustuu arvioon, laitoksen tulee asiakkaan pyynnöstä tarkistaa arviolaskutus, jos olosuhteissa tapahtuu olennainen muutos tai siihen on muutoin perusteltua syytä.

Sopimusehtosuosituksen 13 §:ssä on jätetty auki se, kuinka monta kertaa asiakkaan on toimitettava vesimittarin lukematiedot. Laitoksen tulee täydentää tämä osa lomakkeen kääntöpuolella oleviin sopimusehtoihin. Toimitusehtosuosituksen 5.4 kohdan mukaan laitos sitoutuu lukemaan vesimittarit 1-4 vuoden välein tai tarpeen mukaan. Laitoksen luentaväliä määrättäessä on syytä ottaa huomioon saatavien vanhentumissäädökset. Kuluttajasaatavan vanhentumisaika on kolme vuotta.  

Toimitusehtosuosituksen 6.1 kohdan mukaan laitos laskuttaa vähintään kerran vuodessa ja laskun lähettämis- ja eräpäivän välissä on oltava vähintään kolme viikkoa. Muiden kuin kuluttaja-asiakkaan osalta voidaan sopia siitä, että eräpäivä voi olla aikaisemminkin kuin kolmen viikon kuluttua. Tästä on sopimuksessa kuitenkin nimenomaisesti sovittava.

 

Laskun lähettämis- ja eräpäivän välistä aikaa määrättäessä on syytä huomata kuluttajasaatavan osalta korkolain säännökset. Mikäli eräpäivää ja laskun suuruutta ei ole ennalta määrätty, korkolain mukaan viivästyskoron maksuvelvollisuus alkaa vasta 30 päivän kuluttua laskun lähettämispäivästä. Mikäli laskun summa tai eräpäivä ei ole kuluttajan tiedossa etukäteen ja lähettämis- ja eräpäivän väliin jää siis suosituksen 6.2 kohdan mukaisesti vain kolme viikkoa, ei viivästyskorkoa voida laskea vielä eräpäivän jälkeisestä päivästä vaan vasta 30 päivän kuluttua laskun lähettämispäivästä. Mikäli eräpäivä ja viivästyskorko halutaan kytkeä kuluttajasaatavankin osalta, tulee joko laskun lähettämis- ja eräpäivän väliin jäädä 30 päivää tai edellisessä laskussa jo ilmoittaa, mikä on seuraavan laskun eräpäivä sekä summa. Suosituksessa ei ole tehty kuluttajan ja muun asiakkaan osalta eroa. Muiden kuin kuluttajien viivästyskoron laskemisen aloittamispäivästä voidaan sopimuksessa sopia toisinkin.

Viivästyskorko määräytyy korkolain 4 §:n 3 mom:n mukaan eli tällä hetkellä viivästyskorko on 11 %. Myös jätevesimaksun viivästyskorko on nyt sama kuin muidenkin maksujen.  

Maksun laiminlyönti 

 

Toimitusehtosuosituksen maksun laiminlyöntiä koskeva 6.3 kohta on tehty perintälakia ja perintälain perusteella kuluttaja-asiamiehen antamia hyvää perintätapaa koskevia ohjeita vastaaviksi.

 

Laitoksen tulee lähettää asiakkaalle vähintään kaksi maksumuistutusta ennen saatavien siirtämistä perintään ja ensimmäinen maksumuistutus voidaan lähettää aikaisintaan kahden viikon kuluttua eräpäivästä. Vaatimus kahdesta maksumuistutuksesta ja aikaraja perustuvat kuluttaja-asiamiehen antamiin perintäohjeisiin. Ehdotetuista säännöksistä ei tulisi poiketa ainakaan siinä tapauksessa, että kysymyksessä on saatavan perintä kuluttajalta.

Laitoksella on toimitusehtosuosituksen mukaan oikeus periä maksumuistutuksen perimisestä hinnastossa määrätyn maksun.

 

Hyvitys, lisävelvoitus ja saatavien vanhentuminen

 

Toimitusehtosuosituksen 6.4 kohdan mukaan laskutus-, mittausvirheestä tai mittarin luentavirheen perusteella laitoksella on oikeus lisäveloitukseen ja asiakkaalla hyvitykseen. Hyvitykselle tai lisäveloitukselle ei suoriteta korkoa.

Saatavien vanhentumissäännökseen on vaikuttanut kuluttajasuojalain vanhentumissäännös sekä se, että kaikki maksut, myös jätevesimaksu, ovat yksityisoikeudellisia. KSL 12 luvun 1 e §:n mukaan kuluttajasaatava vanhentuu kolmessa vuodessa vesihuoltopalvelun toimittamisesta tai saatavan erääntymisestä. Vanhentumisesta ei voida siten kuluttajan osalta sopia toisin. Muiden kuin kuluttajien saatavien vanhentumisajasta voidaan sopia toisin. Täten yleiseen toimitusehtosuositukseenkin on otettu säännös, jonka mukaan laitoksella on oikeus vaatia lisäveloitusta kolmen vuoden ajalta laskutus-, mittaus- tai mittarin luentavirheen johdosta. Suosituksessa ei ole eroteltu saatavia kuluttajalta ja muita saatavia, vaan on katsottu, että on helpompi soveltaa samaa vanhentumissäädöstä olipa kyseessä sitten kuluttaja tai muu asiakas. 

 

Asiakkaan oikeudesta vaatia hyvitystä ei ole säädöstä kuluttajasuojalaissa. Kuluttaja-asiamies on kuitenkin katsonut, että asiakkaalla tulee olla oikeus vaatia em. virheestä hyvitystä kymmenen vuoden ajalta edellyttäen, että hän pystyy esittämään virheen syntymisajankohdan ja sen vaikutuksen. Säädös on kuluttaja-asiamiehen kannan mukainen. 

 

Vakuus 

Vesihuoltopalvelu on välttämättömyyspalvelu ja lähtökohtana on, ettei vakuutta tulisi vaatia, jollei siihen ole erityistä perustetta. Kuluttajan osalta vaaditaan lisäksi erityisen painavaa perustetta.

 

Toimitusehtosuositukseenkin 6.5 kohdassa esitetyissä vakuussäädöksissä on eroteltu oikeus vaatia vakuutta kuluttajalta sekä muulta asiakkaalta. Varsinkin kuluttajan osalta vakuussäännöksissä tulisi pidättäytyä suosituksessa esitettyihin, jotka kuluttaja-asiamies on hyväksynyt. Muun kuin kuluttajan tehdessä sopimuksen laitoksella on oikeus vaatia vakuutta tai ennakkomaksua sopimukseen perustuvien saatavien maksusta.

Ennakkomaksulla tarkoitetaan maksua, josta kuitataan seuraavia laskuja. Vakuudella taas sellaista vakuutta, joka on laitoksen käytettävissä, jos asiakas laiminlyö maksun oikea-aikaisen suorittamisen. Vakuutta voidaan vaatia niin sopimusta tehtäessä kuin sopimuksen voimassaoloaikana. Toimitusehtosuosituksen mukaan vakuus voi olla vähintään kolmen kuukauden tai enintään yhden vuoden arvioitu käyttömaksu. Vakuudelle ei makseta korkoa.  

Kuluttajan osalta erityisenä painavana syynä, jonka vuoksi laitos voi vaatia vakuutta pidetään sitä, että

 

  • laitos on erottanut asiakkaan verkosta ja/ tai purkanut sopimuksen maksuihin kohdistuvan laiminlyönnin vuoksi,
  • laitoksella on kuluttajalta erääntyneitä vesihuoltomaksuja, joiden määrää voidaan pitää olennaisena,
  • kuluttajan luottotiedoissa ilmenee, että kuluttaja on ilmeisesti kyvytön suoriutumaan sopimukseen perustuvasta maksuvelvollisuudestaan.

Laitoksen tulee palauttaa vakuus välittömästi sopimuksen päätyttyä. Vakuus tulee sopimuksen voimassa ollessa palauttaa muulle asiakkaalle kuin kuluttajalle viimeistään kahden ja kuluttajalle yhden vuoden kuluttua vakuuden antamisesta. Mikäli laiminlyönnit kuitenkin jatkuvat on laitoksella oikeus vaatia uusi vakuus. 
 

Vakuuden luovuttamisen sijasta laitos ja asiakas voivat sopia ennakkolaskutuksen käyttöönotosta. Tämänkin käyttöönottoon tulee kuitenkin erityisiä perusteita, joiden tulee lisäksi olla kuluttajan osalta painavia.

 

Laitoksen vastuu toiminnasta

Laitoksen toiminta  

Laitoksen toimintaa koskevassa toimitusehtojen 7.1 kohdassa laitos sitoutuu 

  • toimimaan lakien sekä niiden pohjalta annettavien viranomaismääräyksien mukaisesti sekä yleisesti hyväksyttävää käytäntöä vastaavasti
  • rajoittamaan vesihuollon katkoksia ja
  • toimittamaan yli 24 tuntia kestävien vedentoimituskatkoksien aikana tilapäisen vesipisteen. 

Laitoksen velvollisuudesta toimittaa yli 24 tuntia kestävien vedentoimituskatkoksien aika tilapäisiä vesipisteitä ei tulisi laitoksissa lyhentää. Kuluttaja-asiamies on katsonut aikarajan laitoksen vähimmäisvelvoitteeksi.   

Virhekäsite

Vesihuoltolain 27 §:ssä on määritelty vesihuollon virhe. Virhekäsite on tärkeä, koska vain virheen perusteella laitos on velvollinen suorittamaan vahingonkorvausta sekä myöntämään hinnanalennuksia.

Vesihuollossa on virhe, kun

  • veden laatu tai toimitustapa tai vesihuoltolaitoksen palvelu ei vastaa sitä, mitä sopimuksen tai säädösten perusteella voidaan edellyttää ja
  • vesihuolto on yhtäjaksoisesti tai toistuvasti keskeytynyt, jollei keskeytystä voida pitää sen syyn tai olosuhteiden perusteella vähäisenä.

Virhekäsitteestä ei voi sopia kuluttajan vahingoksi toisin.

Virhekäsitettä on yritetty määritellä tarkemmin yleisissä toimitusehdoissa. Toimitusehtosuosituksen 7.2. kohdan mukaan virhe olisi kysymyksessä myös silloin, kun liitostyön, veden toimittamisen tai viemäriveden vastaanoton aloittaminen viivästyy. Virheenä ei yleensä pidettäisi sitä, jos vesihuoltopalvelu on keskeytynyt

  • ylivoimaisen esteen vuoksi (7.3),
  • ihmishenkeä, terveyttä tai omaisuutta uhkaavan vaaran vuoksi (7.3),
  • tilapäisesti laitoksesta riippumattoman tai asiakkaan tai kolmannen tahon aiheuttaman syyn vuoksi (7.4) ja
  • tilapäisesti huoltotyön vuoksi (7.5). 

Tällaisenkin syyn johdosta kysymys voi olla virheestä niissä tapauksissa, joissa laitos ei ryhdy mahdollisimman pian toimenpiteisiin keskeytyksen rajoittamiseksi. Laitoksen tulee 7.6 kohdan mukaan tiedottaa keskeytyksistä viipymättä sekä ennakkoon tiedossa olevista korjaustöistä hyvissä ajoin. Laaja-alaisista korjaustöistä voidaan ilmoittaa lehdissä mutta suppeista tulee ilmoittaa asiakaskohtaisesti.

 

Hinnanalennus 
 

Vesihuoltolakiin otettiin säädökset laitoksen tuotevastuusta eli oikeudesta hinnanalennukseen sekä vahingonkorvaukseen. Vesihuoltolain mukaan asiakkaalla on oikeus virhettä vastaavaan hinnanalennukseen. Hinnanalennus siis edellyttää aina, että kysymys on laitoksen virheeksi katsottavasta menettelystä. Jos syynä on vesihuollon keskeytys, minimi korvaus on kahden viikon vuotuista perusmaksua vastaava määrä. Vaatimus hinnanalennuksesta on tehtävä laitokselle kohtuullisessa ajassa.

Mikäli laitoksella ei ole käytössä perusmaksua, ei tämä tarkoita, ettei hinnanalennusta tarvitsisi lainkaan myöntää. Tällöin hinnanalennus on myönnettävä esim. alan perusmaksutason mukaisesti. 

 

Vesihuoltolain säännökset on kirjattu suoraan yleisten toimitusehtojen suosituksen 7.2 kohtaan. Hinnanalennuksesta ei voi sopia toisin, jos kysymys on kuluttaja-asiakkaasta. 

Vahingonkorvaus 
 

Vahingonkorvausvastuun syntyminen edellyttää, että laitoksen palvelussa on laissa määritelty virhe.

Vesihuoltolain 28 § säätelee laitoksen vahingonkorvausvelvollisuutta. Säännökset on kirjoitettu toimitusehtosuosituksen 7.7 kohdaksi. Säännökset ovat kuluttajan osalta pakottavaa oikeutta eli kuluttajan vahingonkorvausoikeutta ei voida laissa säädetystä heikentää.  

 

Toimitusehtosuosituksessa ei ole otettu muita kuin kuluttaja-asiakkaita koskevia omia säännöksiä, vaan säännökset ovat sama olipa asiakas kuluttaja tai joku muu asiakas. Laitos voi muiden kuin kuluttajan osalta kaventaa omin sopimusehdoin vahingonkorvausvelvollisuuttaan.

Laitoksen korvausvastuu vaihtelee vahingon laadun mukaan. Mikäli kysymys on henkilö- tai esinevahingosta tai taloudellisesta vahingosta, laitoksella on korostuneeseen huolellisuusvelvollisuuteen perustuva vastuu. Korostunut huolellisuusvelvollisuus tarkoittaa sitä, että laitoksen tulee näyttää (todistustaakka) vahingon aiheutuneen täysin laitoksesta riippumattomasta syystä. Laitoksen korvausvastuu on siten laaja. Esinevahingossa laitoksen korvausvastuuta on kuitenkin rajoitettu vain sellaisiin esineisiin, joita käytetään tai jotka on tarkoitettu yksityiseen käyttöön.

  

Välillisestä vahingosta laitos vastaa vain, jos laitoksen syyksi voidaan lukea tuottamusta eli laitos on aiheuttanut vahingon huolimattomuudellaan tai laiminlyönnillään. Laitoksen vastuu välillisestä vahingosta on siten suppeampi kuin henkilö-, esinevahingosta sekä taloudellisesta vahingosta. Välillisenä vahinkona pidetään vesihuoltolain mukaan

  • ansionmenetystä, joka aiheutuu virheestä tai siitä johtuvista toimenpiteistä,
  • vahinkoa, joka aiheutuu muuhun sopimukseen perustuvasta velvoitteesta,
  • vesihuollon palvelujen käyttöön perustuvan hyödyn olennaista menetystä , josta ei aiheudu suoranaista taloudellista vahinkoa, tai muuta siihen rinnastettavaa olennaista haittaa tai
  • muuta samankaltaista vaikeasti ennakoitavaa vahinkoa.

 

Asiakkaalla on toimitusehtosuosituksen 7.8 kohdan mukaan velvollisuus ryhtyä toimenpiteisiin vahingon välttämiseksi ja rajoittamiseksi. Mikäli asiakas laiminlyö velvollisuutensa, ei laitoksella ole korvausvelvollisuutta.

 

Kiinteistön vesihuoltolaitteistot 

Vesihuoltolain 13 §:n mukaan vesihuoltolaitoksen verkostoon liitettävän kiinteistön omistaja tai haltija vastaa kiinteistön vesihuoltolaitteistosta liittämiskohtaan saakka. Laitteisto tulee suunnitella, sijoittaa ja rakentaa niin, että se on yhteensopiva vesihuoltolaitoksen laitteiston kanssa. Kiinteistön vesihuoltolaitteisto tulee pitää sellaisessa kunnossa ja sitä tulee käyttää siten, ettei siitä aiheudu vaaraa tai haittaa vesihuoltolaitoksen laitteiston käytölle eikä terveydelle tai ympäristölle.

  

Toimitusehtosuosituksen 8. luvussa esitetään mm. ne asiat, joiden tarkoituksena on turvata, etteivät verkostoon liitetyn kiinteistön vesi- ja viemärilaitteistot aiheuta terveydellistä tai muuta vesihuoltolain tarkoittamaa vaaraa tai haittaa vesihuoltolaitoksen toiminnalle. Niillä halutaan myös varmistaa, että kiinteistöllä olevia vesihuoltolaitteistoja voitaisiin tarkastaa ja valvoa mahdollisimman tehokkaasti.  

 

Vesihuoltolaitos tarkastaa laitteistoja lähinnä laitoksen intressin vuoksi. Tätä tarkastustoimintaa ei pidä sekoittaa rakennuslainsäädännön nojalla tapahtuvaan tarkastustoimintaan. Kunnan vesihuoltolaitoksen viranhaltija voi tehdä rakennuslainsäädännön tarkoittaman laitteistojen tarkastuksen vain, jos kunnan johtosäännöissä on näin määrätty.

 

Luvun kohdassa 8.4 käsitellään tonttijohtojen muutostöitä. Yleensä on sekä vesihuoltolaitoksen että liittyjän etu, että vanhoja johtoja uusitaan silloin, kun katu vesihuoltotöiden tai jostakin muusta syystä kaivetaan auki. Tässä kohdassa esitetty kustannusjakotaulukko on myös Kuluttajaviraston hyväksymä, joten sitä on syytä soveltaa niin pitkälle kuin mahdollista. Kustannusten jakoperusteena on se, että laitos kokonaan tai pääosin korvaa uuden tai uudehkon tonttijohdon saneeraus- tai muutostyöt, kun taas liittyjä itse pääosin tai kokonaan vastaa kustannuksista, kun kiinteistön vanha, ehkä muutenkin uusimisvuorossa oleva johto, uusitaan tai siirretään.

  

Sammutusvesilaitteistot 

Vesihuoltolaki ei säätele millään tavoin sammutusveden toimittamista koskevia sopimuksia. Toimitusehtosuosituksen 9. kohtaan kirjoitetut säännökset pohjautuvat vallitsevaan käytäntöön.

 

Sammutusveden toimittamisesta tehdään aina erillinen sopimus. Sopimusta tehtäessä on syytä muistaa, että sopimukset ovat sitovia.  

 

Asiakkaan kiinteistön käyttö 
 

Vesihuoltolain 17 §:n mukaan vesihuoltolaitoksen edustajalla on oikeus liikkua asiakkaan kiinteistöllä ja tehdä siellä vesihuoltoa koskevia tarpeellisia toimenpiteitä. 

 

Toimitusehtosuosituksen 10 luvussa on säädetty tarkemmin laitoksen oikeudesta sijoittaa johtoja, laitteita ja merkkikilpiä asiakkaan kiinteistölle sekä tuulettaa yleistä viemäriä. Kohdan 10.1. mukaan em. sijoittaminen edellyttää asiakkaan kuulemista sekä sitä, että ne aiheuttavat mahdollisimman vähän haittaa. Kohdan 10.3 mukaan asiakkaan tulee päästää laitoksen edustaja tiloihinsa asennus-, tarkastustoimia varten sekä muita laitoksen kannalta tarpeellisia toimia varten.

 

Erimielisyydet 
 

Toimitusehtosuosituksen 11. luku vastaa vesihuoltolain säädöksiä. Laitoksen ja asiakkaan väliset erimielisyydet ratkaistaan käräjäoikeudessa ja pääsääntönä on, että kanne on nostettava kiinteistön sijaintikunnan käräjäoikeudessa. Kuluttaja voi kuitenkin nostaa kanteen Suomessa myös sijaitsevan oman kotipaikkansa käräjäoikeudessa. Lisäksi kuluttaja voi saattaa asian kuluttajavalituslautakunnan ratkaistavaksi. Muiden kuin kuluttajan osalta voidaan oikeuspaikasta sopia sopimuksessa toisinkin.

 

SUOMEN KUNTALIITTO

 

Timo Kietäväinen, varatoimitusjohtaja
Jussi Kauppi, yhdyskuntatekniikan päällikkö

tags