Kilpailuviraston asfalttikartellista markkinaoikeudelle tekemä esitys ja siihen liittyvät mahdolliset toimenpiteet

​Suomen Kuntaliitto on 5.4.2004 tiedottanut, että Kuntaliitossa selvitetään parhaillaan mihin toimiin kilpailuviraston asfalttikartellista markkinaoikeudelle tekemän esityksen perusteella on syytä ryhtyä.

Tässä yleiskirjeessä käsitellään lyhyesti kilpailuviraston 31.3.2004 tekemää esitystä markkinaoikeudelle rikkomusmaksun määräämisestä eräille asfalttialalla toimiville yrityksille. Erityisesti käsitellään sitä, mihin välittömiin toimenpiteisiin Kuntaliitto suosittaa kuntien ja kuntayhtymien tässä vaiheessa ryhtyvän omien etujensa ja oikeuksiensa valvomiseksi kilpailuviraston esityksen johdosta.

Tässä vaiheessa oikeuden ja edun turvaamisen välittömät toimenpiteet koskevat kuntien ja kuntayhtymien mahdollisen vahingonkorvaussaatavan/perusteettoman edun palautuksen vanhentumisen katkaisutoimenpiteitä ja vahingonkorvauksen määrän alustavaa selvittelyä.

Kirjeen oheen on liitetty malli vanhentumisen katkaisuilmoituksesta.

Suomen Kuntaliiton käsityksen mukaan kiireisimmät vanhentumisen katkaisutoimet koskevat vuonna 1994 Lemminkäinen Oyj:n, Skanska Asfaltti Oy:n tai sen hankkimien yhtiöiden eli Asfaltti-Tekra Oy:n tai Sata-Asfaltti Oy:n kanssa 2.5.1994 tai sen jälkeen tehtyjä asfalttiurakkasopimuksia. Niihin perustuvat mahdolliset vahingonkorvaussaatavat uhkaavat vanhentua 10 vuoden kuluessa kunkin urakkasopimuksen allekirjoituspäivästä.

Lisätietoja
Lakimies Pirkka-Petri Lebedeff, puh. (09) 771 2773
Johtava lakimies Antero Oksanen, puh. (09) 771 2454

Liite

Vahingonkorvausvelan/perusteettoman edun palautuksen vanhentumisen katkaisuilmoitus

Kilpailuviraston asfalttikartellista markkinaoikeudelle tekemä esitys ja siihen liittyvät mahdolliset toimenpiteet

Kilpailuviraston esitys markkinaoikeudelle kilpailunrikkomusmaksun määräämisestä eräille asfalttialalla toimiville yrityksille

Kilpailuvirasto on 31.3.2004 tekemällään päätöksellä (dnro 1198/61/01) esittänyt, että markkinaoikeus toteaisi:

1. Lemminkäinen Oyj:n syyllistyneen ainakin ajalla 2.5.1994–11.2.2002 kilpailunrajoituslain 5 §:n ja 6 §:n vastaiseen toimintaan ja määräisi sille seuraamusmaksun.

2. Valtatie Oy:n syyllistyneen ainakin ajalla 1.1.1995–11.2.2002 kilpailunrajoituslain 5 §:n ja 6 §:n vastaiseen toimintaan ja määräisi sille seuraamusmaksun.

3. Skanska Asfaltti Oy:n tai sen hankkimien yritysten eli Asfaltti-Tekra Oy:n ja Sata-Asfaltti Oy:n syyllistyneen ainakin ajalla 2.5.1994–11.2.2002 kilpailunrajoituslain 5 §:n ja 6 §:n vastaiseen toimintaan ja määräisi sille seuraamusmaksun.

4. Interasfaltti Oy:n syyllistyneen ainakin ajalla 7.7.1997–11.2.2002 kilpailunrajoituslain 5 §:n ja 6 §:n vastaiseen toimintaan ja määräisi NCC Roads Oy:lle seuraamusmaksun.

5. SA-Capital Oy:n (aikaisemmin Savatie Oy) syyllistyneen ainakin ajalla 1.5.1995–15.2.2002 kilpailunrajoituslain 5 §:n ja 6 §:n vastaiseen toimintaan ja määräisi sille seuraamusmaksun.

6. Lohjan Rudus Oy:n hankkimien yhtiöiden eli Espoon Asfaltti Oy:n, Asfalttineliö Oy:n ja Asfalttipiste Oy:n syyllistyneen ainakin ajalla 1.1.1997–16.10.2000 kilpailunrajoituslain 5 §:n ja 6 §:n vastaiseen toimintaan ja määräisi Rudus Asfaltille Oy:lle seuraamusmaksun.

7. Super Asfaltti Oy:n syyllistyneen ainakin ajalla 16.4.1998–7.7.2001 kilpailunrajoituslain 5 §:n ja 6 §:n vastaiseen toimintaan ja määräisi sille seuraamusmaksun.

8. Asfalttiliitto ry:n syyllistyneen vuonna 1997 kilpailunrajoituslain 6 §:n vastaiseen toimintaan ja määräisi sille seuraamusmaksun.

Kilpailuvirasto on päätöksestä tarkemmin ilmenevien todistajienkertomusten, asiakirjojen, nauhoitusten ja taloudellisien analyysien perusteella katsonut, että edellä mainitut yhtiöt ovat jakaneet Suomen asfalttimarkkinat ja että jako olisi suoritettu usein eri tavoin, muun muassa työmäärien, asiakkaiden ja maantieteellisten alueiden perusteella. Kilpailuviraston käsityksen mukaan edellä mainitut yhtiöt ovat markkinajaon toteuttamiseksi ja ylläpitämiseksi syyllistyneet useisiin muihinkin kilpailunrajoituslain kieltämiin rikkomuksiin. Kilpailuviraston käsityksen mukaan markkinoiden jaon lisäksi edellä mainitut yhtiöt olisivat:

• Soveltaneet sopimusta tai muuta järjestelyä, jonka mukaan tarjouskilpailussa jotkut yritykset luopuivat tarjouksen tekemisestä, joiden oli annettava korkeampi tai alempi tarjous kuin toisten tai tarjoushinta muutoin perustui tarjoajien yhteistoimintaan.

• Luoneet valvontajärjestelmän, jolla sovituissa markkinaosuuksissa pysymistä seurattiin ja poikkeamat jako-osuuksissa tasattiin siten, että kartellin jäsenten ei kannattanut tehdä töitä yli oman osuutensa ja toisaalta ne saivat hyvityksen saamatta jääneestä osuudesta, mikä kannusti yrityksiä pysymään kartellissa.

• Organisoineet kartellin yritysten johtotasolla ja johtohenkilöt ovat aktiivisesti osallistuneet kartellin toimintaan.

• Keskustelleet asfalttimassan hinnoista, hinnoitteluperiaatteista ja myyntiehdoista kartellin ulkopuolisille yrityksille alan toimijärjestössä Asfalttiliitossa ja pyrkineet soveltamaan kartellin ulkopuolisille yrityksille korkeampaa asfalttimassan hintaa ja niiden toimintaa rajoittavia myyntiehtoja sekä hankaloittaneet massan ostoa, mikäli yritys tarjoaisi kartelleille kuuluvia urakoita.

• Asettaneet kartellin jäsenille tuotannonrajoituksia määrittelemällä sallitun vuosittaisen tonnimäärän, jonka jäsenet saivat tehdä ja rajoittaneet pienten kartellissa mukana olevien yritysten toimintaa asentamalla urakoiden kokoa rajoittavia ehtoja massanmyyntisopimuksiin.

• Estäneet ja hankaloittaneet uusien yrittäjien tuloa alalle.

• Vaihtaneet keskenään liikesalaisuuksiksi luokiteltavia tietoja.

Kilpailuviraston käsityksen mukaan yhtiöt ovat tällä toiminnallaan syyllistyneet kilpailunrajoituslain 5 §:ssä kiellettyyn tarjouskartelliin ja 6 §:ssä kiellettyihin markkinoiden jakoon, hintakartelliin, tuotannon rajoittamiseen ja tietojen vaihtoon sekä EY:n perustamissopimuksen 81 artiklan 1 kohdan mukaiseen kiellettyyn markkinoiden jakoon, hintakartelliin, tarjouskartelliin, tuotannon rajoittamiseen ja tietojen vaihtoon.

Yhtiöiden käsitys kilpailuviraston esityksestä

Julkisuudessa olleiden tietojen perusteella kilpailunrajoituslain vastaisesta toiminnasta epäillyt yhtiöt ovat kiistäneet kilpailuviraston väitteet kilpailunrajoituslain vastaisesta toiminnasta.

Kilpailuviraston esityksen tuomioistuinkäsittelystä

Kilpailuvirasto esittää, että markkinaoikeus toteaisi esityksessä mainittujen yhtiöiden syyllistyneen kilpailunrajoituslain 5 §:n ja 6 §:n vastaiseen toimintaan ja määräisi kilpailunrajoituslaissa tarkoitetun seuraamusmaksun yhtiöille.

Markkinaoikeus toimii asiassa ensiasteen tuomioistuimena.

Esityksen kohteena olevilla yhtiöillä on oikeus antaa tuomioistuimena toimivalle markkinaoikeudelle vastineensa kilpailuviraston esitykseen. Markkinaoikeus päättää, onko asfalttialalla mahdollisesti toimittu kilpailulainsäädännön vastaisesti ja jos, niin missä määrin. Samassa yhteydessä markkinaoikeus päättää mahdollisista seuraamusmaksuista. Markkinaoikeuden antaman päätöksen jälkeen asianosaiset saavat hakea muutosta valittamalla päätöksestä korkeimpaan hallinto-oikeuteen.

Asian luonne ja laajuus huomioon ottaen on todennäköistä, että asian käsittelyyn markkinaoikeudessa ja korkeimmassa hallinto-oikeudessa voi kulua useampi vuosi ennen kuin asiasta saadaan lainvoimainen päätös.

Markkinaoikeus ei käsittele lainkaan lainvastaisella kilpailunrajoituksella mahdollisesti aiheutuneen vahingon korvausvastuuta. Vahingonkorvausvelvollisuutta koskevat riita-asiat kuuluvat siviilituomioistuinten toimivaltaan (käräjäoikeus). Lisäksi vahingonkorvausvelvollisuutta koskevat asiat tulevat vireille käräjäoikeuteen ainoastaan vahingonkärsijän omasta aloitteesta vahingonkorvauskanteella (haastehakemuksella) käräjäoikeudessa.

Oikeuksien ja etuuksien turvaamistoimenpiteisiin ryhtymisestä

Suomen Kuntaliiton käsityksen mukaan kuntien ja kuntayhtymien on syytä ryhtyä jo tässä vaiheessa omien oikeuksiensa ja etuuksiensa turvaamistoimenpiteisiin kilpailuviraston esityksessä mainittuja yhtiöitä kohtaan, vaikka kilpailuviraston näkemyksen oikeellisuutta ei ole vielä selvitetty markkinaoikeudessa.

Tässä vaiheessa oikeuden ja edun turvaamiseen liittyvät toimenpiteet koskevat lähinnä kuntien ja kuntayhtymien mahdollisen vahingonkorvaussaatavan/perusteettoman edun palautuksen vanhentumisen katkaisutoimenpiteitä sekä vahingonkorvauksen/perusteettoman edun palautuksen määrän alustavaa selvittelyä.

Vanhentumisajoista

Kilpailunrajoituksella aiheutuneen vahingon korvausvastuun vanhentumiseen sovelletaan useita eri vanhentumisaikoja. Vanhentumista tulee arvioida kilpailunrajoituksesta annetun lain erityistä vanhentumista koskevan säännöksen ja yleistä vanhentumista koskevien säännöksien perusteella.

Säännöksien soveltamisen riippuu siitä, milloin vahingon aiheuttanut kilpailunrajoituslain vastainen teko on tapahtunut.

a) Kilpailunrajoituksista annetusta laista ja korvauskanteen nostamisen määräajasta

Kilpailunrajoituslain 18 a §:ssä on säännös kilpailunrajoituksella aiheutetun vahingon korvausvelvollisuudesta. Säännöksen mukaan elinkeinonharjoittaja, joka tahallaan tai huolimattomuudesta rikkoo lain 4–7 §:ssä säädettyä kieltoa, on velvollinen korvaamaan toiselle elinkeinonharjoittajalle aiheuttamansa vahingon. Vahingonkorvaus käsittää korvauksen kuluista, hinnan erosta, saamatta jääneestä voitosta sekä muusta välittömästä tai taloudellisesta vahingosta, jota kilpailunrajoituksesta on aiheutunut. Elinkeinonharjoittajan käsite on määritelty kilpailunrajoituslain 3 §:n 1 momentissa.

Kilpailunrajoituslain 18 a §:n 3 momentissa on säädetty korvauksen vanhenemisesta. Säännöksen mukaan oikeus korvaukseen vanhenee, jollei korvauskannetta ole pantu vireille viiden vuoden kuluessa siitä, kun elinkeinonharjoittaja sai tiedon tai hänen olisi pitänyt saada tieto vahingon ilmenemisestä.

Kilpailunrajoituslain 18 a § on tullut voimaan 1.10.1998. Voimaantulosäännöksen mukaan 18 a §:ää sovelletaan lain voimaantulon jälkeen toteutettuihin kilpailunrajoituksiin. Voimaantulosäännöksen johdosta kilpailunrajoituslain 18 a §:ssä mainittua vahingonkorvaussäännöstä ei voida suoraan soveltaa ennen 1.10.1998 tapahtuneisiin kilpailunrajoituslain vastaisiin toimiin.

Ennen 1.10.1998 tapahtuneisiin kilpailunrajoituslain vastaisiin toimenpiteisiin liittyvä vahingonkorvausvastuu arvioidaan ilman edellä mainittua vahingonkorvaussäännöstä (kilpailunrajoituslain 18 a §). Myöskään korvaussaatavan vanhentumista ei ratkaista pelkästään kyseisen säännöksen vaan muulla perusteella.

b) Vahingonkorvaussaatavan/perusteettoman edun palautuksen vanhentumisesta

Ennen 1.1.2004 voimaan tullutta velan vanhentumisesta annettua lakia (15.8.2003/728) vahingonkorvaussaatavan/perusteettoman edun palautuksen yleinen vanhentumisaika on ollut 10 vuotta. Vakiintuneen oikeuskäytännön perusteella on katsottu, että sopimussuhteessa vahingonkorvauksen vanhentuminen on alkanut pääsääntöisesti sopimuksentekohetkestä. Muussa kuin sopimussuhteeseen perustuvassa vahingonkorvauksessa vahingonkorvauksen vanhentuminen on alkanut vahingon tapahtumisesta lukien (VahL 7 luku 2 §).

c) Velan vanhentumista koskevan lain mukainen vanhentumisaika

1.1.2004 voimaan tulleen velan vanhentumista koskevan lain 4 §:n mukaan velka vanhentuu 3 vuoden kuluttua 5-7 §:ssä tarkoitetusta ajankohdasta, jollei vanhentumista ole sitä ennen katkaistu. Velan vanhentumista koskevan lain 21 §:n voimaantulo- ja siirtymäsäännöksen mukaan kyseistä lakia sovelletaan myös velkaan, jonka oikeusperuste on syntynyt ennen tämän lain voimaantuloa. Velka vanhentuu kuitenkin velan vanhentumista annetun lain nojalla aikaisintaan 3 vuoden kuluttua lainvoimaantulosta, jollei kyseinen velka myös aikaisemmin voimassa olleiden säännösten mukaan vanhentuisi tätä ennen.

Vanhentumisen katkaisemisesta

Kilpailuviraston esityksen mukaan Lemminkäinen Oyj:n ja Skanska Asfaltti Oy:n tai sen hankkimat yhtiöt eli Asfaltti-Tekra Oy:n ja Sata-Asfaltti Oy:n ovat syyllistyneet ainakin 2.5.1994 lukien kilpailunrajoituslain vastaiseen toimintaan. Tämän vuoksi Suomen Kuntaliitto suosittaa, että kunnat ja kuntayhtymät ryhtyisivät näiden yhtiöiden osalta välittömästi toimenpiteisiin vahingonkorvausvelan/Perusteettoman edun palautuksen vanhentumisen katkaisemiseksi. Sopimussuhteessa 10 vuoden vanhentumisaika alkaa kulua erikseen kukin urakkasopimuksen allekirjoituspäivästä lukien.

Vanhentumisen katkaisuilmoitus on tehtävä ennen kuin 10 vuotta on kulunut kunkin erillisen urakkasopimuksen allekirjoituspäivästä uhalla, että muutoin kyseiseen sopimukseen liittyvä vahingonkorvaussaatava/perusteettoman edun palautussaatava vanhentuu. Vanhentumisen katkaisuilmoituksilla voidaan estää se, että mahdollinen vahingonkorvaussaatava/perusteettoman edun palautus ei vanhene ennen kuin saadaan markkinaoikeuden päätös siitä, ovatko kilpailuviraston esityksessä mainitut yhtiöt menetelleet kilpailurajoituslain vastaiseen toimintaan ja ennen kuin on olemassa riittävät perusteet arvioida ja tarvittaessa saattaa vahingonkorvausta/perusteettoman edun palautusta koskeva kanne vireille yhtiöiden kotipaikan käräjäoikeuteen.

Vastaavan periaatteen mukaisesti vanhentumisen katkaisuilmoitukset tulee tehdä myös Valtatie Oy:n, SA-Capital Oy:n (aikaisemmin Savatie Oy) 30.4.1995 jälkeen tehtyjen urakkasopimusten osalta, Lohjan Rudus Oy:n hankkimien yhtiöiden eli Espoon Asfaltti Oy:n, Asfalttineliö Oy:n ja Asfalttipiste Oy:n 31.12.1996 jälkeen tehtyjen urakkasopimusten osalta, Interasfaltti Oy:n 6.7.1997 jälkeen tehtyjen urakkasopimusten osalta sekä Superasfaltti Oy:n 15.4.1998 jälkeen tehtyjen urakkasopimusten osalta ennen kuin niiden osalta vastaava 10 vuoden vanhentumisaika ehtii kulua umpeen. Kyseisten yhtiöiden osalta vanhentumisen katkaisutoimet eivät ole välttämättä niin kiireellisiä kuin Lemminkäinen Oyj:n ja Skanska Asfaltti Oy:n tai sen hankkimien yritysten eli Asfaltti- Tekra Oy:n ja Sata- Asfaltti Oy:n, koska kilpailuvirasto on katsonut niiden osallistuneen kilpailurajoituslain vastaiseen toimintaan myöhäisemmästä ajankohdasta kuin 2.5.1994. Kilpailuviraston näkemys kilpailunrajoituslain vastaisen toiminnan alkamisajankohdasta ilmenee kunkin yhtiön osalta erikseen kilpailuviraston markkinaoikeudelle tekemästä esityksestä (kts. yleiskirje s. 2).

Vanhentumisen katkaisuilmoituksen muodollisista ja sisällöllisistä vaatimuksista

Vanhentumisen katkaisuilmoituksen tulee täyttää 1.1.2004 voimaan tulleen velan vanhentumisesta annetun lain (19.8.2003/728) edellyttämät muodolliset ja sisällölliset vaatimukset.

Velan vanhentumisesta annetun lain 10 §:n 2 momentin mukaan vanhentumisen katkaiseminen edellyttää, että velka yksilöidään katkaisutoimessa. Jos kysymys on vahingonkorvauksesta tai hyvityksestä, velkojan tekemästä muistutuksesta on käytävä ilmi velan peruste ja määrä kohtuudella vaadittavalla tavalla, jolleivät ne ole velallisen tiedossa.

Velan vanhentumisilmoituksen tekijänä tulee olla velkoja, koska vanhentumisen katkaisemisessa on kysymys velka- tai vastuusuhteen osapuolten välisistä toimenpiteistä. Katkaisuvaikutus syntyy vastapuolen saadessa tiedon katkaisutoimesta. Koska ratkaiseva hetki on katkaisuilmoituksen tiedoksisaantiajankohta, sen on tapahduttava ennen vanhentumisajan umpeutumista riippumatta esimerkiksi muistutuksen sisältävän asiakirjan tai muun tallenteen päiväyksestä tai lähettämishetkestä. Vanhentumisen katkaisuilmoituksen on tapahduttava todisteellisesti ja todistustaakka vanhentumisen katkaisemisesta on velkojalla. Jos vastapuolia on useita on katkaisutoimi on saatettava tiedoksi kullekin erikseen.

Malli vanhentumisen katkaisuilmoituksesta

Yleiskirjeen liitteenä on malli vanhentumisen katkaisuilmoituksesta, jota kunnat ja kuntayhtymät voivat harkintansa mukaan käyttää apuna vanhentumisen katkaisuilmoituksen laatimisessa

Vanhentumisilmoituksessa on yksilöitävä, mihin yhtiöön katkaisutoimi on kohdistettu, mitä urakkasopimuksia se koskee ja mikä on arvioitu vahingon määrä kunkin yksittäisen urakkasopimuksen osalta.

Kunnan ja kuntayhtymän tulee parhaan kykynsä ja etunsa mukaan arvioida sille aiheutuneen vahingon määrä yhtiö/urakkasopimuskohtaisesti ja ilmoittaa se yksilöidysti vanhentumisen katkaisuilmoituksessa. Kilpailuvirasto on esityksessään todennut, että siinä mainitut yhtiöt ovat kartellin avulla pitäneet tekemiensä urakoiden hintatasoa keskimäärin vähintäänkin 10 % korkeammalla tasolla normaaliin kilpailutilanteeseen verrattuna. Kunnilla ja kuntayhtymillä on katkaisuilmoituksen tiedoksiannon jälkeen tarvittaessa mahdollisuus pienentää tekemäänsä arvioita aiheutuneen vahingon määrästä, jos siihen ilmenee myöhemmin aihetta.

Katkaisuilmoituksen tiedoksiannosta

Vanhentumisen katkaisuilmoitus tulee antaa todisteellisesti tiedoksi. Edellytystä ei täytä katkaisuilmoituksen lähettäminen kirjeellä.

Tarvittaessa katkaisuilmoituksen tiedoksiannon suorittamisessa kunnat ja kuntayhtymät voivat käyttää apuna tiedoksiannon kohteena olevan yhtiön kotipaikan käräjäoikeutta. Tällöin tiedoksiannosta huolehtivat viran puolesta käräjäoikeuden palveluksessa olevat haastemiehet. (Haastemieslaki 3 §).

Suomen Kuntaliitossa vireillä olevat toimet

Kuntaliitossa parhaillaan selvitetään, mihin toimenpiteisiin kilpailuviraston markkinaoikeudelle tekemän esityksen perusteella voidaan ryhtyä. Selvitystä tehdään yhteistyössä liikenne- ja viestintäministeriön kanssa, joka edustaa valtiota yhtenä asfalttiyhtiöiden asiakasryhmänä. Selvityksissä pyritään arvioimaan muun muassa vahingonkorvauskanteiden menestymismahdollisuuksia ja valmistautumista mahdollisiin oikeustoimiin. Selvitystyön edetessä Kuntaliitto tulee tiedottamaan niistä erikseen.

SUOMEN KUNTALIITTO

Risto Parjanne
toimitusjohtaja

Kari Prättälä
lakiasiain päällikkö