Yleiskirje 8/80/2010, Sinikka Huhtala/aha, 17.5.2010

Työterveyshuollon kustannusten korvattavuus laajenee sairaanhoitopiiriltä hankittuihin tutkimuskustannuksiin sekä maatalousyrittäjien työterveyshuoltoon liittyviä asioita

Työterveyshuoltolain 7 §:ää on muutettu niin, että työterveyshuollon palvelujen tuottajat voivat hankkia työterveyshuoltoon kuuluvia laboratorio- ja kuvantamispalveluita, kliinisfysiologisia tutkimuksia sekä kliinisiä neurofysiologisia tutkimuksia myös kunnallisen sairaanhoitopiirin toimintayksiköltä tai yksityisestä terveydenhuollosta annetussa laissa (152/1990) tarkoitetulta terveydenhuollon toimintayksiköltä.


Edellä mainittu lainsäädäntömuutos tarkoittaa sitä, että myös kunta- ja kuntayhtymätyönantaja saa sairausvakuutuslain mukaisen korvauksen täysimääräisesti työterveyshuollon kustannuksiin, vaikka tutkimukset on teetetty sairaanhoitopiirin kuntayhtymän omistamassa toimintayksikössä tai sen liikelaitoksessa.

Yleiskirjeessä kerrotaan lisäksi maatalousyrittäjien kustannusten korvaamiseen vaikuttavista asioista.

Laki tuli voimaan 1.1.2010.

Lisätiedot:
Sinikka Huhtala, puh. 09 771 2644, 050 584 6002
Anneli Heinonen, kirjanpito, puh. 09 771 2168, 050 548 0036

Asiakirjalähteet
Laki työterveyshuoltolain 7 §:n muuttamisesta, 1271/2009
Hallituksen esitys eduskunnalle laiksi työterveyshuoltolain 7 §:n muuttamisesta, HE 260/2009 vp
Sosiaali- ja terveysvaliokunnan mietintö, StVM 52/2009 vp
Eduskunnan vastaus hallitukselle, EV 250/2009 vp
Sairausvakuutuslaki 1224/2004
Valtioneuvoston asetus sairausvakuutuslaissa tarkoitettujen työterveyshuollon korvausten laskennallisten enimmäismäärien määrittelemisestä 1338/2004
Maatalousyrittäjien tapaturmavakuutuslaki 1026/1981
Laki maatalousyrittäjien tapaturmavakuutuslain 22 §:n muuttamisesta 818/2008
Laki maatalousyrittäjien tapaturmavakuutuslain muuttamisesta 1003/2009
Laki maatalousyrittäjän eläkelain 114 ja 115 §:n muuttamisesta 1004/2009
Laki maatalousyrittäjän eläkelain voimaanpanosta annetun lain 1 §:n muuttamisesta 1005/2009
Laki maatalousyrittäjien työterveyshuollon eräiden kustannusten korvaamisesta valtion varoista 859/2008
Laki maatalousyrittäjien työterveyshuollon eräiden kustannusten korvaamisesta valtion varoista annetun lain 1 ja 2 §:n muuttamisesta 817/2008 
Valtioneuvoston asetus maatalousyrittäjien työterveyshuollon eräiden kustannusten korvaamisesta valtion varoista annetun asetuksen kumoamisesta 1133/2008
Liikenne- ja työtapaturmapotilaiden hoidon täyskustannusvastuu vahingon aiheuttamista hoidon kustannuksista kunnalliselle palvelun tuottajalle 1.1.2005. Kuntaliiton yleiskirje 31/80/2004, 22.12.2004
Muutoksia liikenne- ja tapaturmapotilaiden hoidon ilmoittamiseen ja täyskustannusmaksun hoitamiseen liittyviin asioihin, Kuntaliiton yleiskirje 13/80/2005, 5.7.2005
Kansanterveyslain muutos lisää hallinnon järjestämisen vaihtoehtoja työterveyshuollon palvelujen järjestämisessä, Kuntaliiton yleiskirje 9/80/2006, 9.6.2006
Työterveyshuoltolaki, Opas työterveyshuoltolain soveltajille, Sosiaali- ja terveysministeriön oppaita 2004:12

 

 

 

Johdanto

Työterveyshuoltolain täsmentäminen tuli ajankohtaiseksi sen vuoksi, että kuntatyönantajat menettivät sairausvakuutuslain mukaiset korvaukset lähinnä laboratorio- ja kuvantamistutkimuksista aiheutuvista kustannuksista silloin, kun työterveyshuoltoon kuuluvia palveluita oli hankittu sairaanhoitopiiriltä. Perusteena on ollut se, ettei sairaanhoitopiiri eikä sen liikelaitos ole työterveyshuoltolaissa tarkoitettu palvelun tuottaja.

Laboratorio- ja kuvantamispalveluita sinänsä ei ole pidetty tarpeettomina eikä myöskään sairaanhoitopiirin laboratorio- ja kuvantamistoimintaa riittämättömänä.

Tämän epäkohdan poistamiseksi on tehty työterveyshuoltolakiin muutos, jonka perusteella työterveyshuoltolain 7 §:n 1 momentissa tarkoitetut työterveyshuoltopalvelujen tuottajat voivat hankkia työterveyshuoltoon kuuluvia laboratorio- ja kuvantamispalveluita myös sairaanhoitopiiriltä tai sen toimintayksiköltä menettämättä tällä perusteella sairausvakuutus-lain mukaista korvausta.

Työterveyshuoltolaissa säädetään työterveyshuoltopalveluiden tuottajat

Työterveyshuoltolaissa säädetään siitä, millä tavoin työnantajan on järjestettävä ja kustannettava työntekijöilleen työterveyshuoltolain 12 ja 14 §:ssä säädetyt palvelut, jotta ne täyttäisivät työnantajalle säädetyt velvoitteet niin, että palvelujen tuottamisesta aiheutuneisiin kustannuksiin suoritettaisiin myös sairausvakuutuslain mukainen korvaus. Työterveyshuoltolain 7 §:n 1 momentin mukaan työnantaja voi järjestää työterveyshuoltolaissa säädetyt työterveyspalvelut seuraavasti:

  1. hankkimalla tarvitsemansa palvelut kansanterveyslaissa (66/1972) tarkoitetulta terveyskeskukselta;

  2. järjestämällä tarvitsemansa työterveyshuoltopalvelut itse tai yhdessä toisten työnantajien kanssa; tai

  3. hankkimalla tarvitsemansa palvelut muulta työterveyshuoltopalvelujen tuottamiseen oikeutetulta toimintayksiköltä tai henkilöltä.

 

Työterveyshuoltolain 7 §:n muutos

Työterveyshuolto tarvitsee toiminnassaan laboratorio- ja kuvantamistutkimuksia. Kansaneläkelaitos on katsonut, että sairaanhoitopiiri ei ole työterveyshuoltolain 7 §:ssä tarkoitettu palveluntuottaja. Tämän perusteella on kunta- ja kuntayhtymätyönantajan työterveyshuollon korvaushakemuksesta hylätty laboratorio- ja kuvantamistutkimuksista ja muista työterveyshuollon ammattihenkilön tai asiantuntijan määräämistä tutkimuksista aiheutuneet kustannukset sillä perusteella, että tutkimuspalvelut on ostettu kunnalliselta sairaanhoitopiiriltä, siitä huolimatta että kuntatyönantajat ovat sairaanhoitopiirin omistajia ja maksajia.

Edellä mainitun epäkohdan poistamiseksi työterveyshuoltolakia on muutettu siten, että sen 7 §:ään on lisätty 2 momentti, jonka perusteella

työterveyshuollon palvelujen tuottaja, josta on säädetty työterveyshuoltolain 7 §:n 1 momentissa, voi hankkia työterveyshuoltoon kuuluvat laboratorio- ja kuvantamispalvelut, kliinisfysiologiset tutkimukset sekä kliiniset neurofysiologiset tutkimukset myös sairaanhoitopiirin toimintayksiköltä tai yksityisestä terveydenhuollosta annetussa laissa (152/1990) tarkoitetulta terveydenhuollon toimintayksiköltä.

Lain muutoksen jälkeen sairaanhoitopiiriltä tai sen liikelaitokselta ostettuihin tutkimuskustannuksiin tullaan suorittamaan sairausvakuutuskorvaus normaalisti myös kuntatyönantajalle.

Työterveyshuoltolain 7 §:n muutoksen voimaantulo

Työterveyshuoltolain muutos tuli voimaan 1.1.2010.

Työterveyshuollon järjestämiseen, korvauksiin ja terveyskeskusten velvoitteisiin ja toimintaan liittyviä asioita

Kansanterveyslain velvoitteet työterveyshuollossa

Kansanterveyslain 14 §:n 1 momentin 7) kohdassa on terveyskeskusta ylläpitävälle kunnalle ja kuntayhtymälle säädetty velvollisuus tuottaa työterveyshuoltolain 12 §:ssä säädettyjä lakisääteisiä työterveyshuoltopalveluita terveyskeskuksen toiminta-alueella toimiville työnantajille, jos nämä haluavat ostaa työnantajan lakisääteisiin velvollisuuksiin kuuluvat työterveyshuoltopalvelut työntekijöilleen terveyskeskukselta. Tämän lisäksi terveyskeskus voi järjestää työnantajan työntekijöille työterveyshuoltolain 14 §:ssä tarkoitettuja sairaanhoito- ja muita työterveyshuoltopalveluja kansanterveyslain 15 §:n 4 momentin perusteella.

Kansanterveyslain 14 §:n 1 momentin 8) kohdan mukaan terveyskeskusta ylläpitävän kunnan tai kuntayhtymän tulee järjestää alueellaan toimiville yrittäjille ja muille omaa työtään tekeville henkilöille työterveyshuoltolain 12 §:ssä ja sen nojalla annetuissa säännöksissä tai määräyksissä tarkoitettua työterveyshuoltoa.

Kansanterveyslaissa säädettyjen tehtävien siirrosta

Vuoden 2006 alusta kansanterveyslain 5 ja 6 §:iin tehtyjen muutosten jälkeen kansanterveyslain 14 §:n 1 momentissa säädetyistä tehtävistä ympäristöterveydenhuollon lisäksi voidaan myös työterveyshuolto antaa muun kunnan, kuntayhtymän tai lautakunnan tehtäväksi. Lainmuutoksen perusteella terveyskeskusta ylläpitävä kunta tai kuntayhtymä voi hoitaa työterveyshuollon tehtävät itse tai alueellisesti yhteistyössä muiden kuntien tai kuntayhtymien kanssa. Lainmuutokset tulivat voimaan 1.1.2006. Asiasta on lähetty Kuntaliiton yleiskirje 9.6.2006, 9/80/2006.

Lainmuutokset ovat mahdollistaneet uudet järjestelyt työterveyshuollon toimintojen järjestelyssä. Tehtävien siirtoja tukevat myös kuntalakiin tulleet säännökset kunnallisesta liikelaitoksesta (10 a luku), jotka ovat tulleet voimaan 15.5.2007.

Sekä kansanterveyslain että kuntalain muutosten jälkeen kuntaorganisaatiossa tehtäviä on organisoitu kunnallisen liikelaitoksen muotoon. Tämän lisäksi velvollisuudet työterveyshuollon palveluiden tuottamiseen ja järjestämiseen on siirretty perustettavan osakeyhtiön, yhdistyksen tms. hoidettavaksi. Pääsääntöisesti perustetut yksityisoikeudelliset organisaatiot ovat kuntien ja kuntayhtymien omistamia. Mahdollista on myös se, että organisaatiossa omistajana on myöskin yksityistä pääomaa ja/tai omistusta.

Kuntatyönantajan tulee arvioida ja selvittää kilpailuttamisvelvollisuus jokaisessa tilanteessa erikseen.

Kunnallisen terveydenhuollon palvelujen järjestämisestä

Laki sosiaali- ja terveydenhuollon suunnittelusta ja valtionavustuksesta annetun (1706/2009) lain 4 § 1 momentin 4 kohdan nojalla kunta ja kuntayhtymä voivat järjestää sosiaali- ja terveydenhuollon alaan kuuluvat tehtävät, joita ovat myös kansanterveyslain nojalla tuotettavat ja järjestettävät työterveyshuoltopalvelut:

  1. hoitamalla toiminnan itse;

  2. sopimuksin yhdessä muun kunnan tai muiden kuntien kanssa;

  3. olemalla jäsenenä toimintaa hoitavassa kuntayhtymässä;

  4. hankkimalla palveluja valtiolta, toiselta kunnalta, kuntayhtymältä tai muulta julkiselta taikka yksityiseltä palvelujen tuottajalta; taikka

  5. antamalla palvelunkäyttäjälle palvelusetelin, jolla kunta sitoutuu maksamaan palvelun käyttäjän kunnan hyväksymältä yksityiseltä palvelujen tuottajalta hankkimat palvelut kunnan päätöksellä asetettuun setelin arvoon asti.

Edellä olevan perusteella kunta- ja kuntayhtymä voivat tuottaa ja järjestää lakisääteiset sosiaali- ja terveydenhuollon palvelut useammalla eri tavalla. Tämän lisäksi kansanterveyslaissa terveyskeskuksen sosiaali- ja terveydenhuollon palveluiden tuottamisvelvollisuus ja järjestämistehtävä voidaan antaa muun kuin kansanterveystyöstä vastaavan luottamustoimielimen tai organisaation tehtäväksi kuten edellä on kuvattu 1.1.2006 voimaantullutta kansanterveyslain muutosta.

Sosiaali- ja terveydenhuollon asiakasmaksulainsäädäntö

Sosiaali- ja terveydenhuollon asiakasmaksuista annetun lain (734/1992) 8 §:n perusteella terveyskeskuksen tuottamista kansanterveyslain 14 §:n 1 momentin 7 kohdassa ja 14 a §:n 1 momentin 2 kohdassa tarkoitetuista työterveyshuoltopalveluista tai terveyskeskuksen työnantajalle järjestämistä kansanterveyslain 15 §:n 4 momentissa tarkoitetuista sairaanhoito- ja muista terveydenhuoltopalveluista työnantaja on velvollinen suorittamaan terveyskeskukselle asiakasmaksuasetuksella (912/1992) säädettävien perusteiden mukaan määräytyvät maksut ja korvaukset terveydenhuollon eri toimenpiteistä ja toiminnoista.

Samoin terveyskeskuksen järjestämästä kansanterveyslain 14 §:n 1 momentin 8 kohdassa tarkoitetusta työterveyshuollosta yrittäjä tai muu omaa työtään tekevä on velvollinen suorittamaan terveyskeskukselle asetuksella säädettävien perusteiden mukaan määräytyvät maksut ja korvaukset terveydenhuollon eri toimenpiteistä ja toiminnoista.

Asiakasmaksulain 8 §:n 3 momentin nojalla maksujen ja korvausten perusteet on asetuksella määrättävä sellaisiksi, että maksut ja korvaukset peittävät kunnalle keskimäärin aiheutuvat todelliset kustannukset.

Sosiaali- ja terveydenhuollon asiakasmaksuasetuksen (912/1992) 16 §:n mukaan terveyskeskuksen tuottamista kansanterveyslain 14 §:n 1 momentin 7 kohdassa ja 14 a §:n 1 momentin 2 kohdassa tarkoitetuista työterveyshuoltopalveluista ja kansanterveyslain 15 §:n 4 momentissa tarkoitetuista sairaanhoito- ja muista terveydenhuoltopalveluista työnantaja on velvollinen suorittamaan maksut tai korvaukset, joiden suuruuden terveyskeskusta ylläpitävä kunta tai kuntayhtymä päättää. Sama koskee asiakasmaksuasetuksen 16 §:n 3 momentin mukaan soveltuvin osin yrittäjää hänen ostaessaan terveyskeskukselta kansanterveyslain 14 §:n 1 momentin 8 kohdan tarkoittamia työterveyshuoltopalveluita.

Asiakasmaksuasetuksen 16 §:n mukaan maksujen perusteina käytetään hyvän työterveyshuoltokäytännön toteuttamisesta aiheutuvia tarpeellisia ja kohtuullisia kustannuksia. Tällaisia kustannuksia ovat henkilöstön palkkakustannukset, niistä maksetut pakolliset palkkasivukustannukset, muut työterveyshuollon toteuttamisesta aiheutuneet käyttökustannukset sekä työterveyshuollon järjestämiseksi välttämättömän laitteiston ja kaluston hankkimisesta aiheutuneet kustannukset.

Työterveyshuollon palveluista määrättävät maksut määrätään samoin perustein kaikille työnantajille ja yrittäjille. Maksut vahvistetaan siinä luottamustoimielimessä, jolle maksujen vahvistaminen johtosäännön mukaan kuuluu.

Työnantajilta ja yrittäjiltä on siten perittävä työterveyshuollosta aiheutuneet kustannukset täysimääräisesti, jollei muusta ole päätetty tai päätetä. Työterveyshuollon kustannuksiin sisältyy olennaisena osana työterveyshuollon ammattihenkilöiden ja asiantuntijoiden määräämistä tutkimuksista aiheutuvat kustannukset.

Yrittäjien ja maatalousyrittäjien sekä muuta omaa työtä tekevien työterveyshuollon kustannusten korvaamisesta

Maatalousyrittäjän työterveyshuoltoon kuuluva tilakäynti tai työpaikkaselvitys

Maatalousyrittäjien työterveyshuollon eräiden kustannusten korvaamisesta on säädetty oma laki (859/1984). Sen mukaan maatalousyrittäjän tilakäynti tai työpaikkaselvitys oli maksuton vain silloin, jos palvelun tuottajana oli terveyskeskusta ylläpitävä kunta tai kuntayhtymä. Vuoden 2009 alusta voimaan tulleen lain 1 §:n (817/2008) muutoksen mukaan tilakäynnistä tai työpaikkaselvityksestä aiheutuneet kustannukset korvataan maatalousyrittäjälle valtion varoista riippumatta palvelun tuottajasta. Menettely on muutoin sama: valtion korvauksesta vähennetään se määrä, joka korvataan sairausvakuutuslain nojalla. Valtion varoista maksettava korvaus voi kuitenkin olla enintään Kansaneläkelaitoksen vuosittain vahvistaman vuosittaisen yrittäjäkohtaisen enimmäismäärän perusteena oleva kustannus, josta on vähennetty sairausvakuutuslain mukainen korvaus.

Edellä mainitun lain muutoksen jälkeen tilakäynnistä tai työpaikkaselvityksestä aiheutuneet kustannukset korvataan maatalousyrittäjälle samoin perustein riippumatta palvelun tuottajasta. Edellytyksenä on, että maatalousyrittäjä hankkii työterveyshuoltoon liittyvän tilakäynnin tai työpaikkaselvityksen työterveyshuoltopalveluiden tuottamiseen oikeutetulta palvelun tuottajalta, jotka on säädetty työterveyshuoltolain 7 §:n 1 momentissa.

Sen sijaan korvausten hakumenettely on erilainen, riippuen palvelun tuottajatahosta. Hakumenettelyä selostetaan jäljempänä.

Korvauksen hakeminen työterveyshuollon kustannuksista

Terveyskeskus palvelun tuottajana

Jos yrittäjä tai maatalousyrittäjä tekee työterveyshuoltosopimuksen terveyskeskusta ylläpitävän kunnan tai kuntayhtymän kanssa, laskuttaa terveyskeskus maatalousyrittäjältä oma-vastuuosuudet ja hakee jäljelle jäävistä kustannuksista korvausta Kelalta tilitysmenettelyä käyttäen.

Jos työterveyshuollon palveluiden tuottajana on terveyskeskusta ylläpitävä kunta tai kuntayhtymä, maatalousyrittäjän tilakäynnistä tai työpaikkaselvityksistä aiheutuneet kustannukset korvataan kunnalle tai kuntayhtymälle sen tekemän tilityksen perusteella. Edellä kerrotuin rajoituksin.

Tilitysmenettely koskee myös kunnan ostopalvelusopimukseen (STVOL 1706/2009, 4 § ja Työterveyshuoltolain soveltamisopas, 7 §) perustuvaa yrittäjien ja maatalousyrittäjien työ-terveyshuollon järjestämistä silloin, kun terveyskeskusta ylläpitävä kunta tai kuntayhtymä ostopalvelusopimukseen ja työterveyshuoltosopimukseen perustuen laskuttaa omavastuu-osuudet.

Jos terveyskeskus käyttää ostosopimukseen perustuen maatalouden asiantuntijan palveluita, laskuttaa maatalouden asiantuntija terveyskeskusta, joka tekee tilityksen Kansaneläke-laitokselle edellä kuvatun mukaisesti.

Kunnan oikeus valtion korvaukseen ja sairausvakuutuslain mukaiseen korvaukseen työterveyshuollosta

Terveyskeskusta ylläpitävällä kunnalla on oikeus saada Kansaneläkelaitokselta korvausta työterveyshuoltopalvelujen kustannuksista, jos palvelut on järjestetty yrittäjälle tai muulle omaa työtään tekevälle kansanterveyslain 14 §:n 1 momentin 8 kohdan mukaisesti. Korvausta suoritetaan enintään se määrä, jonka Kansaneläkelaitos olisi velvollinen suorittamaan vastaavana korvauksena edellä tarkoitetulle yrittäjälle tai muulle omaa työtään tekevälle.

Terveyskeskusta ylläpitävän kunnan ja kuntayhtymän on annettava Kansaneläkelaitokselle tilitys sairausvakuutuslain 13 luvun 8 §:ssä tarkoitetuista työterveyshuollon kustannuksista kuuden kuukauden kuluessa siitä, kun työterveyshuoltopalvelut on annettu sairausvakuutuslain 15 luvun 5 §:n 2 momentin nojalla. Sairausvakuutuslain 13 luvun 8 §:ssä säädetään yrittäjien ja muuta omaa työtä tekevien oikeudesta sairausvakuutuslain mukaiseen korvaukseen työterveyshuollon kustannuksista.

Tämä tilitysmenettely ei siis koske yrittäjiä, maatalousyrittäjää tai muuta omaa työtään tekeviä silloin, kun palvelut ostetaan muulta työterveyspalvelujen tuottamiseen oikeutetulta taholta kuin terveyskeskukselta.

Kela maksaa hyväksytyt korvaukset terveyskeskusta ylläpitävälle kunnalle ja kuntayhtymälle. Kela tekee kustannusten korvaamisesta ratkaisun ja antaa siitä valituskelpoisen päätöksen.

Jos Kansaneläkelaitos ei korvaa aiheutunutta kustannusta täysimääräisesti, työterveyspalvelujen tuottajan tulee laskuttaa erotus yrittäjältä ja maatalousyrittäjältä, jollei nimenomaisesti ole tehty päätöstä luopua asukasmaksulainsäädännön perusteella vahvistettujen maksujen perimisestä joiltakin osin.

Palvelun tuottajana muu kuin terveyskeskus

Jos maatalousyrittäjä hankkii tilakäynnin tai työpaikkaselvityksen ja työterveyshuoltopalvelut muulta palvelun tuottajalta kuin terveyskeskukselta, hän maksaa palvelun tuottajan määräämät maksut täysimääräisesti palvelun tuottajalle. Jos yksityinen palvelujen tuottaja käyttää esimerkiksi maatalouden asiantuntijan palveluita, laskuttaa maatalouden asiantuntija yksityistä palvelujen tuottajaa, joka laskuttaa palveluista yrittäjää sekä antaa täytetyn hakulomakkeen yrittäjälle korvauksen hakemista varten. Maatalousyrittäjä joutuu tekemään määräaikaan sidotun korvaushakemuksen saadakseen aiheutuneisiin kustannuksiin valtion ja sairausvakuutuslain mukaisen korvauksen.

Yrittäjän ja maatalousyrittäjän korvaushakemus tehdään palvelujen tuottajan täyttämällä ja yrittäjän täydentämällä Kelan lomakkeilla. Hakemukseen liitetään kopio maksukuitista.

Hakuaika on sairausvakuutuslain 15 luvun 5 §:n 1 momentin mukaan kuusi kuukautta kustannusten maksamisesta.

Kela maksaa korvaukset suoraan yrittäjälle ja maatalousyrittäjälle. Kela tekee kustannusten korvaamisesta ratkaisun ja antaa siitä valituskelpoisen päätöksen korvausten hakijalle.

Tätä hakumenettelyä on siis toistaiseksi noudatettava myös silloin, kun työterveyshuoltopalvelujen tuottajana on kuntien ja kuntayhtymien kokonaan tai osittain omistama osakeyhtiö tai muu kuntaorganisaation ulkopuolella toimiva työterveyshuoltopalvelujen tuottaja.

Maatalousyrittäjän näkökulmasta menettely on hankala. Koska korvausten hakumenettely hankaloituu entisestä kunnallisen työterveyshuollon uudelleen järjestelyjen vuoksi, saattaisi olla perusteltua harkita sitä, että maatalousyrittäjä tekee työterveyshuoltosopimuksen aina kunnan tai kuntayhtymän kanssa, siihen asti kunnes lainsäädäntöä tältä osin muutetaan. 

Yhteenveto edellä olevasta

Korvausten hakumenettely on siis erilainen riippuen siitä, onko yrittäjä ja maatalousyrittäjä tehnyt sopimuksen terveyskeskusta ylläpitävän kunnan tai kuntayhtymän kanssa vai työterveyshuoltolain 7 §:n 1 momentissa tarkoitettujen muiden työterveyshuoltopalvelujen tuottajan kanssa. Valtion korvaus ja sairausvakuutuslain mukainen korvaus määräytyvät kummassakin vaihtoehdossa samoin perustein ja ovat siten samansuuruisia ja riippumattomia palvelun tuottajasta.

Kunnallisten palveluiden järjestäminen ostopalveluna
Terveyskeskusta ylläpitävä kunta tai kuntayhtymä voi hankkia palveluita myös yksityiseltä palveluntuottajalta sosiaali- ja terveydenhuollon suunnittelusta ja valtionavustuksesta annetun lain (1706/2009) 4 §:n 4 kohdan nojalla. Tällä perusteella terveyskeskus voi ostaa työterveyshuoltoon liittyville yrittäjien ja maatalousyrittäjien sekä muuta omaa työtätekevien tarvitsemat työterveyshuollon palvelut kokonaisuudessaan myös yksityiseltä palvelun tuottajalta. Näissä tilanteissa sopimukset tehdään terveyskeskusta ylläpitävän kunnan ja kuntayhtymän kanssa.

 

Maatalousyrittäjien työterveyshuolto ja lakisääteinen tapaturmavakuutus

Työterveyshuoltolaki koskee maatalousyrittäjää, joka on velvollinen ottamaan maatalousyrittäjän eläkelaissa (1280/2006) säädettyä vähimmäiseläketurvaa vastaavan työeläkevakuutuksen (MYEL) tai on ottanut sen vapaaehtoisena. Pakolliseen MYEL-vakuutukseen liittyy automaattisesti myös pakollinen maatalousyrittäjien tapaturmavakuutuslain (1026/2001) mukainen työtapaturmavakuutus (MATA). Vapaaehtoisesti MYEL-vakuutetulla myös tapaturmavakuutuksen ottaminen on vapaaehtoista. Lakisääteisessä työtapaturmavakuutuksessa sovellettavasta täyskustannusmaksusta on lähetetty Kuntaliiton yleiskirjeet, jotka ovat tämän yleiskirjeen asiakirjalähteenä.

Maatalousyrittäjän maksettavaksi tulevaa työtapaturmavakuutuksen vakuutusmaksua alennetaan 20 prosentilla, jos maatalousyrittäjä on vakuutusmaksun kohdistumisvuotta edeltävän lokakuun 1 päivänä kuulunut työterveyshuoltolaissa tarkoitetun työterveyshuollon piiriin. Alennuksen saaminen edellyttää lisäksi, että työpaikkakäynnistä on edellä mainittuun ajankohtaan mennessä kulunut enintään neljä vuotta. Jos työterveyshuoltoon liittymisestä on kulunut enintään neljä vuotta ja työpaikkakäynnin suorittamisesta on sovittu, ja myöhemminkin, jos osoitetaan, että työpaikkakäyntiä ei ole maatalousyrittäjästä riippumattomasta syystä voitu suorittaa sanotussa ajassa, vakuutusmaksualennus säilyy sen vuoden loppuun asti, jonka kuluessa edellytykset alennuksen saamiselle päättyvät.

Melalla on oikeus maatalousyrittäjien tapaturmavakuutuslain 22 §:n nojalla saada maksutta työterveyshuoltolain 7 §:ssä tarkoitetuilta työterveyshuollon palvelujen tuottajilta vakuutusmaksujärjestelmän toimeenpanoa varten tarvittavat tiedot työterveyshuoltoon kuu-luvista maatalousyrittäjistä. Tiedot kirjataan Melan tilakäyntirekisteriin, joka on myös työterveyshuoltojen käytössä. Työterveyshuollon palvelujen tuottaja voi milloin tahansa tuoda näytölle tai tulostaa rekisteristä listan alueensa voimassa olevista työterveyshuoltosopimuksista kunnittain ja yrityksittäin. Listalta näkyvät sopimuksen tehneet henkilöt, liittymispäivät ja tilakäyntipäivät. Lista on käyttökelpoinen väline tarkistettaessa voimassaolevia sopimuksia ja suunniteltaessa tilakäyntejä.

Maatalousyrittäjien eläkelaitos voi selvittää maatalousyrittäjien työterveyshuollon tilakäyntirekisteriin rekisteröityjä maatalousyrittäjän eläkelain 144 §:ssä tarkoitettuja tietoja. Jos työpaikkakäyntiä ei ole toteutettu neljän vuoden kuluttua edellisestä työpaikkakäynnistä, Melalla tulee olla asian selvittämiseksi yhteydessä kyseisen työpaikkakäynnin toteuttamisesta vastaavaan työterveyshuoltolain 7 §:ssä tarkoitettuun työterveyshuollon palvelujen tuottajaan. Mela voi huolehtia työpaikkakäynnin toteuttamisesta maatalouden asiantuntijan suorittamana työpaikkakäyntinä, jos maatalousyrittäjän kanssa sopimuksen tehnyt työterveyshuollon palvelujen tuottaja antaa asiassa toimeksiannon.

Työpaikkakäynnin voi tehdä edellä mainituissa tilanteissa työterveyshuoltolain 3 §:n 5 kohdassa tarkoitettu maatalouden asiantuntija. Asiantuntija laatii työpaikkakäynnistä työolosuhdeselvityksen, joka toimitetaan sille työterveyshuollon palvelujen tuottajalle, jonka kanssa maatalousyrittäjä on tehnyt työterveyshuoltosopimuksen. Työpaikkakäyntiin sovelletaan myös, mitä maatalousyrittäjän eläkelain 144 §:ssä säädetään tietojen luovuttamisesta Melalle maatalousyrittäjien työterveyshuollon tilakäyntirekisteriin.

Maatalousyrittäjien eläkelain 144 §:n 2 momentin nojalla Melalla on oikeus 115 §:n 1 momentin 4 kohdassa mainitun tehtävän hoitamiseksi saada työterveyshuoltolain 7 §:ssä tarkoitetuilta työterveyshuollon palvelujen tuottajilta tieto tilakäynnillä havaituista keskeisistä työolojen terveysvaaroista ja toimenpide-ehdotuksista sekä niiden toteuttamisesta, jos maatalousyrittäjä, jonka tiedoista on kysymys, on antanut tietojen luovuttamiseen suostumuksensa. Suostumus säilytetään asiayhteydessä. Tietoja voidaan maatalousyrittäjän suostumuksella käyttää myös selvitettäessä maatalousyrittäjän ammatillista kuntoutusta koskevaa asiaa.

Melan tilakäyntirekisteriin kirjattavien terveydenvaarojen keräämisellä on tärkeä merkitys maatalousyrittäjien työterveys- ja turvallisuusinformaation suunnittelussa ja toteuttamisessa. Tiedot on tarkoitettu hyödyttämään myös suoraan työterveyshuollon palvelujen tuottajaa. Se voi käyttää tilakäynnin tuloksista rekisteriin valmiiksi muotoiltua työoloselvitys- ja suositukset -yhteenvetolomaketta omana arkistokappaleenaan ja myös antaa sen palautelomakkeena asiakkaalle.

Melalla on maatalousyrittäjien eläkelain 115 §:n nojalla seuraavia lakisääteisiä tehtäviä, joiden hoitamiseen tarvitaan tietoja työterveyshuollosta:

  1. ylläpitää maatalousyrittäjien työterveyshuollon tilakäyntirekisteriä tilakäyntien toteutumisen tehostamista ja seurantaa varten;

  2. edistää työterveyshuoltolaissa tarkoitettujen maatalouden asiantuntijoiden osallistumista työterveyshuollon toimintasuunnitelmien mukaisille tilakäynneille;

  3. pitää ja julkaista tilakäyntirekisterin tietojen perusteella tilastoja;

  4. laatia tilakäyntirekisterin tietojen perusteella selvityksiä maatalousyrittäjien työolojen terveysvaaroista ja toimenpiteistä, joilla terveysvaaroja voidaan ennaltaehkäistä; ja

  5. edistää maatalousyrittäjien työterveyshuoltotoiminnan tehokasta toteutumista ja tehdä ehdotuksia toiminnan kehittämisestä. (4.12.2009/1004)

Mela käynnistää vuoden 2010 aikana kampanjan MYEL-vakuutetuille maatalousyrittäjille työterveyshuoltoon liittymiseksi. Mela on julkaissut uuden maatalousyrittäjien työterveyshuoltoa käsittelevän esitteen "Liity työterveyshuoltoon", jota jaetaan maatalousyrittäjille maatalousnäyttelyissä, erilaisissa muissa tilaisuuksissa sekä postitse. Esitteessä kerrotaan lyhyesti työterveyshuollosta ja sen tarkoituksena on helpottaa työterveyshuoltoon liittymistä. Esitteessä on irrotettava lomake, johon maatalousyrittäjä kirjoittaa yhteystietonsa ja ilmaisee kiinnostuksensa liittyä joko julkiseen tai yksityiseen työterveyshuoltoon. Mela lähettää lomakkeen maatalousyrittäjän haluamalle työterveyshuollon palvelujen tuottajalle ja pyytää tätä ottamaan mahdollisimman nopeasti yhteyttä maatalousyrittäjään työterveyshuoltosopimuksen tekemistä varten. Esitteeseen voi tutustua Melan verkkosivuilla osoitteessa www.mela.fi > Lomakkeet, julkaisut ja esitteet > Yleinen työturvallisuus > Liity työterveyshuoltoon 3/2010.

 

Sairausvakuutuslaki

Sairausvakuutuslain 13 luvun 1 §:n mukaan työnantajalla on oikeus saada korvausta työterveyshuoltolaissa (1383/2001) työnantajan velvollisuudeksi säädetyn tai määrätyn työterveyshuollon järjestämisestä aiheutuneista tarpeellisista ja kohtuullisista kustannuksista (korvausluokka I).

Jos työnantaja on lakisääteisen työterveyshuollon lisäksi järjestänyt työntekijöilleen sairaanhoitoa ja muuta terveydenhuoltoa, työnantajalla on oikeus saada korvausta tästä aiheutuneista tarpeellisista ja kohtuullisista kustannuksista (korvausluokka II). Korvausta ei kuitenkaan suoriteta hammashuollosta.

Sama koskee soveltuvin osin yrittäjää sairasvakuutuslain 2 §:n perusteella.

Korvattavana toimintana pidetään sairausvakuutuslain 13 luvun 3 §:n nojalla työterveyshuoltolaissa tarkoitetun hyvän työterveyshuoltokäytännön mukaisen työterveyshuollon järjestämisestä aiheutuvia kustannuksia. Työnantajan järjestämisvelvollisuuteen kuuluvasta työterveyshuollon lisäksi järjestetystä sairaanhoito- ja muista terveydenhuoltopalveluista työnantajalle aiheutuneet kustannukset korvataan edellyttäen, että toiminta on toteutettu työterveyshuollon tarpeellisia voimavaroja käyttäen.

 

Sairausvakuutuslain nojalla korvattavat kustannukset

Hyväksyttävät kustannukset

Sairausvakuutuslain 13 luvun 7 §:n mukaan hyväksyttäviä kustannuksia ovat hyvän työterveyshuoltokäytännön toteuttamiseksi tarpeelliset ja kohtuulliset perustamis- ja käyttö-kustannukset.

Hyväksyttäviä perustamiskustannuksia ovat työterveyshuollon järjestämiseksi välttämättömän tutkimus-, hoito- ja toimistolaitteiston ja -kaluston sekä työterveyshuollon tietojärjestelmien hankkimisesta ja uusimisesta aiheutuneet kustannukset. Hyväksyttäviä perustamiskustannuksia eivät ole työterveysaseman tilojen rakennus-, hankinta-, korjaus-, eivätkä muut vastaavat kiinteistöön liittyvät kustannukset.

Hyväksyttäviä käyttökustannuksia ovat työterveyshuollossa toimivan henkilöstön palkkakustannukset, niistä maksetut pakolliset palkkasivukustannukset ja muut työterveyshuollon toteuttamiseksi tarpeelliset ja kohtuulliset kustannukset.

Hyväksyttäviä kustannuksia ovat myös työterveyshuoltolaissa tarkoitetun työterveyshuoltopalvelujen antamiseen oikeutetun terveydenhuollon toimintayksikön tai ammatinharjoittajan perimät sekä kansanterveyslaissa tarkoitetun terveyskeskuksen perimät sosiaali- ja terveydenhuollon asiakasmaksuista annetun lain tarkoittamat maksut edellyttäen, että ne vastaavat yllä todettuja työterveyshuollon järjestämisestä aiheutuneita hyväksyttäviä kustannuksia.

Sairausvakuutuslain nojalla hyväksyttävistä kustannuksista säädetään tarkemmin valtioneuvoston asetuksen (1338/2004) 4 a §:ssä (99/2006) seuraavasti:

Jos työterveyshuoltopalvelut on järjestetty työnantajan omalla tai työnantajien yhteisellä työterveysasemalla, hyväksyttäviä kustannuksia ovat sairausvakuutuslain 13 luvun 6 §:ssä tarkoitettujen voimavaratekijöiden käytöstä aiheutuneet tarpeelliset ja kohtuulliset työnantajan hakemusta koskevan tilikauden kirjanpitoon perustuvat perustamis- ja käyttökustannukset.

Perustamiskustannuksina hyväksyttävät työterveyshuollon tutkimus-, hoito- ja toimistolaitteiston ja kaluston sekä työterveyshuollon tietojärjestelmien hankinta- ja uusimiskustannukset korvataan niiden hankintavuotta koskevan tilikauden hakemuksessa. Jos mainitut hankinnat poistetaan työterveysaseman käytöstä ennen niiden kohtuullisena pidettävän käyttöiän päättymistä, vähennetään työnantajalle maksettavasta korvauksesta hankintojen käyttämättä jäävän osuuden mukainen kohtuullinen määrä.

Hyväksyttäviä käyttökustannuksia ovat työterveyshuoltoon välittömästi liittyvät:

    1. työterveyshuollon ammattihenkilöiden ja asiantuntijoiden sekä avustavan henkilökunnan ja toimisto- ja siivoushenkilökunnan palkkakustannukset sekä niistä maksetut lakisääteiset ja pakolliset palkan sivukustannukset;

    2. huoneisto- ja toimistokustannukset;

    3. tutkimus-, hoito- ja toimistolaitteiston ja kaluston käytöstä ja ylläpidosta aiheutuneet kustannukset sekä tutkimus- ja hoitovälineiden ja -tarvikkeiden kustannukset;

    4. työterveyshuollon tietojärjestelmien käytöstä ja ylläpidosta aiheutuneet kustannukset;

    5. työterveysasemalle tai valvottua ensiapua varten työpaikoille hankittujen ensiapuvälineiden kustannukset sekä työnantajan palveluksessa oleville henkilöille annetun ensiapukoulutuksen kustannukset; sekä

    6. muut työterveyshuollon toteuttamiseksi välttämättömät kustannukset.

Jos työterveyshuoltopalvelut on hankittu ostopalveluina kansanterveyslaissa (66/1972) tarkoitetulta terveyskeskukselta tai palvelujen antamiseen oikeutetulta terveydenhuollon palvelujen tuottajalta, hyväksyttäviä kustannuksia ovat edellä tarkoitettujen voimavaratekijöiden käytöstä perityt maksut ja palkkiot edellyttäen, että ne vastaavat asetuksen 4 a §:n 1 momentissa tarkoitettuja perustamis- ja käyttökustannuksia.

Kustannukset, jotka liittyvät muiden kuin työterveyshuollon ammattihenkilöiden ja asiantuntijoiden toimintaan, voidaan korvata yleis- tai perusmaksuina tai muina vastaavina maksuina edellyttäen, että ne vastaavat asetuksen 4 a §:n 1 momentissa tarkoitettuja perustamis- ja käyttökustannuksia, eikä kustannuksia ole sisällytetty muihin voimavaraperusteisiin maksuihin ja palkkioihin.

 

Työterveyshuollon palveluiden siirtäminen muulle organisaatiolle

Terveyskeskusta ylläpitävät kunnat ja kuntayhtymät ovat perustaneet kansanterveyslaissa kunnan terveyskeskuksen velvollisuudeksi säädetyn työterveyshuollon palveluiden tuottamista varten yksityisoikeudellisia organisaatioita.

Uusien toimintamuotojen suunnittelussa tulee ottaa huomioon myös sairausvakuutuslain säännökset. Tämän vuoksi on syytä olla jo asian valmisteluvaiheessa yhteydessä Kelaan, jotta työnantajille ja yrittäjille sekä maatalousyrittäjille aiheutuvien kustannusten korvaaminen sairausvakuutuslain säännösten mukaan sujuisi ongelmitta. Periaatteellisista korvausasioista neuvoja antaa Kelan terveys- ja toimeentuloturvaosaston työterveyshuoltoryhmä ja hakemusten käsittelyä koskevia tietoja saa korvaushakemuksia käsittelevistä yksiköistä; www.kela.fi.

Kansaneläkelaitos on lähettänyt ohjekirjeen 18.12.2008 työterveyshuollon palvelun tuottajille. Kirje koskee yrittäjän työterveyshuollon korvaamisen muutoksia, jotka liittyivät lakimuutoksiin, jotka tulivat voimaan 1.1.2009. Hallituksen esityksen (HE 133/2008) ja maatalousyrittäjien eräiden kustannusten korvaaminen valtion varoista (859/1984) annetun lain perusteella yrittäjien työterveyshuollon korvaamisessa noudatetaan edellä kuvattuja periaatteita.

 

Työterveyshuollon kustannusten ja toiminnan seuraaminen sekä tarkastusoikeus

Kansaneläkelaitoksella on oikeus saada työnantajalta, yrittäjältä tai muulta omaa työtään tekevältä sekä kunnalta ja kuntayhtymältä taikka muulta hakijalta ja palvelun tuottajalta tarvitsemiaan tietoja työterveyshuollon kustannuksista ja toiminnasta työterveyshuollon toteutumisen seuraamista varten. Lisäksi Kansaneläkelaitoksella on oikeus tarkastaa työnantajan tai muun hakijan järjestämään työterveyshuoltoon liittyvä kirjanpito.

 

Peruuttamatta ja käyttämättä jätetystä palvelusta perittävä maksu työterveyshuollossa

Sosiaali- ja terveydenhuollon asiakasmaksuasetuksen (912/1992) 25 §:ssä säädetään palvelun käyttäjälle määrättävästä asiakasmaksusta peruuttamatta ja käyttämättä jätetystä ajasta perittävästä maksusta ja sen määrästä. Maksun määrä on 33,80 euroa 1.1.2010 lukien. Maksun voi periä yli 15-vuotiailta.

Asiakasmaksulainsäädännössä ei ole nimenomaisesti säädetty maksun soveltumisesta työterveyshuollon palveluihin. Sen vuoksi asiasta tulisi sopia työnantajan ja terveyskeskusta ylläpitävän kunnan ja kuntayhtymän välisessä työterveyshuoltosopimuksessa. Maksun peruste voi olla sidottu asiakasmaksuasetuksen 25 §:ään tai muuhun etukäteen sovittuun kustannusperusteeseen. Maksun määräytymisestä työnantajan ja työntekijän välillä on myös sovittava etukäteen. Sovittuun tapaamiseen saapumatta jääminen voi johtua työntekijästä tai työnantajasta. Työntekijä voi unohtaa sovitun vastaanottoajan tai työnantaja voi työtilanteen vuoksi kieltää lähtemisen työpaikalta sovittuna aikana. Näitä eri tilanteita varten on perusteltua sopia mahdollisesti aiheuttamisperusteeseen sidottu maksu. Maksun perimättä jättämisestä on myös sovittava etukäteen. Tässä yhteydessä tulee sopia myös siitä, miten sovittu aika puolin ja toisin muutetaan tai peruutetaan.

Edellä olevaa voidaan soveltaa myös yrittäjän ja maatalousyrittäjien kanssa solmittuihin sopimuksiin.

 

Kirjanpito

Kuntatyönantajalle aiheutuvat työterveyshuollon kustannukset tulee näkyä kirjanpidossa menona. Tämä koskee sekä ulkoa ostettuja että kunnan omalta organisaatiolta hankittuja palveluja. Kunnan sisäinen palvelu erotetaan tilitunnisteella ”sisäinen”. Menot kohdennetaan henkilöstön lukumäärän tai todellisten aiheutuneiden menojen mukaan toimintayksiköille. Niitä ei siis kirjata yhteen kohtaan esimerkiksi Henkilöstöhallinto, vaan ne kohdennetaan aiheuttamisperiaatteella mahdollisimman oikein eri toiminnoille. Kohdentaminen eri toimintayksiköille on tärkeää mm. valtionosuuspohjaa varten ja muutoinkin yksikkökohtaisten kustannusten selvittämiseksi. Kirjausohje on seuraava:

4300–4499 Palvelujen ostot
4340–4490 Muiden palvelujen ostot
4430 Sosiaali- ja terveyspalvelut

Tarvittaessa voidaan käyttää vielä sosiaali- ja terveyspalvelujen alatiliä, esimerkiksi Työterveyshuollon palvelut.

Korvaukset Kansaneläkelaitokselta kunnalle tai kuntayhtymälle oman henkilöstön työterveyshuollon järjestämisestä kirjataan tilille

3300–3399 Tuet ja avustukset
3330 Muut tuet ja avustukset (muilta)

Työterveyshuollon yksikkö kirjaa työnantajilta ja yrittäjiltä perimänsä korvaukset työterveyshuollon palveluista:

3000–3199 Myyntituotot
...
3130–3199 Muut suoritteiden myyntituotot
3130 Työterveyshuollon myyntituotot

Tarvittaessa voidaan käyttää eri alatilejä.

Tililuettelomallissa on jo tätä varten varattu edellä mainittu oma tilinsä (maksut). Tiedot kerätään Kuntien talous- ja toimintatilaston taulussa 07: Eräitä tietoja kunnan/kuntayhtymän taloudesta -rivillä: Työterveyshuollon myyntitulot 253 2520.

SUOMEN KUNTALIITTO

Kari Nenonen
varatoimitusjohtaja

Jussi Merikallio
johtaja, sosiaali- ja terveysasiat

tags