Kuntien toiminta markkinoilla on perusteltua

Arto sulonen

Elinkeinoelämän edustajat ovat jo pitkään olleet aktiivisesti kuntien markkinaehtoisen toiminnan kimpussa. Aikaisemmin kritiikin kohteena oli kuntien omassa organisaatiossa tapahtuneen toiminnan kilpailullisesti parempi asema (mm. verotus ja konkurssisuoja). Kun kuntien toiminta markkinoilla on nyt mm. yhtiöittämisvelvollisuuden myötä saatu kilpailullisesti samaan asemaan muiden markkinatoimijoiden kanssa, arvostelun kohteeksi on otettu kuntien yleinen toimiala. On vaadittu, että kuntien yleistä toimialaa tulisi rajoittaa siten, että kunnat voisivat olla mukana markkinoilla tarjottavissa palveluissa vain todistetussa markkinapuutetilanteessa. Kuntien tulisi siten myydä valtaosa markkinoilla nykyään toimivista yhtiöistään kilpailijoille.

Kunnilla on yleisen toimialansa rajoissa ollut mahdollista toimia markkinoilla. Toimialan rajat perustuvat oikeuskäytäntöön, joka on kohtalaisen vanhaa. Kuntien toimialasääntelyn näkökulmasta lähtökohtana on ollut, että kuntien toimialaan ei kuulu puhtaasti kaupallinen ja teollinen toiminta.

EU- jäsenyyden myötä kilpailu ja valtiontukilainsäädäntö on tuonut kuntien markkinoilla toimimiseen rajoituksia. Tämä lainsäädäntö ei estä kuntia yleisen toimialansa rajoissa toimimaan markkinoilla, kunhan toiminta ei aiheuta kilpailuvääristymiä eikä sisällä kiellettyä valtiontukea. Tämä on pyritty turvaamaan lainsäädännössä mm. ottamalla kuntalakiin velvollisuus yhtiöittää markkinoilla tapahtuva toiminta ja kilpailulakiin säännökset kilpailun tasapuolisuuden turvaamisesta julkisen ja yksityisen elinkeinotoiminnan välillä. Kuntien markkinaehtoisen toiminnan yhtiöittämisvelvollisuuteen on tiettyjä poikkeuksia, mutta näissäkin tapauksissa toiminta on jatkossa eriytettävä kirjanpidollisesti, jotta hinnoittelun markkinaperusteisuus voidaan varmistaa.

Kilpailu- ja kuluttajavirasto valvoo kuntien ja niiden omistamien yhtiöiden toimintaa markkinoilla.

Arvioitaessa kuntien toimintaa markkinoilla kuntien yleisen toimialasääntelyn näkökulmasta tulee ottaa huomioon myös historia ja toimintaympäristön muutokset. Pääomien ja toimijoiden puutteessa kunnat ovat aikanaan käynnistäneet toimintoja, joita nykyään kiistattomasti pidetään kaupallisena tai teollisena toimintana. Paras esimerkki tästä ovat kuntien omistamat energiayhtiöt. Kuntien toimialasääntely mahdollistaa tällaisen toiminnan, kunhan toimitaan muiden energiayhtiöiden kanssa tasavertaisessa kilpailuasemassa.

Yhtiöittämisvelvollisuus toi kuntien markkinaehtoiseen toimintaan myös uuden näkökulman. Kuntien lähtökohtaisesti omia tarpeitaan varten perustamat yhtiöt saattoivat harjoittaa myös myyntiä ulkopuolelle. Yhtiöittämisvelvollisuuden myötä näissä tapauksissa tuli ratkaista, rajoitetaanko ulkopuolelle myyntiä vai mennäänkö aidosti markkinoille. Näin syntyi uusia kaupallista toimintaa harjoittavia kunnallisia yhtiöitä. Kouluesimerkki tästä on Palmian ravintolatoiminta.

Kuntaliiton vastaus elinkeinoelämän vaatimuksiin on selvä. Kunnan yleinen toimiala on yksi kunnallisen itsehallinnon kulmakivistä. Siihen perustuen kunnilla tulee olla jatkossakin oikeus harjoittaa taloudellista toimintaa yhtiömuodossa ja kilpailla muiden yritysten kanssa samoilla markkinoilla. EU-tason säätely suhtautuu neutraalisti julkiseen ja yksityiseen omistukseen. Sääntelyn tehtävänä on luoda neutraalit kilpailuolosuhteet julkisen ja yksityisen elinkeinotoiminnan välille.  

Kirjoittaja
Arto Sulonen

Kuntaliiton lakiasiain johtaja, joka on perehtynyt muun muassa kuntalakiin, kuntaliitoksiin ja hallinnon kehittämistehtäviin.

Hyvä ja asiallinen avaus. Älkää alkako antamaan periksi julkisen omaisuuden pois vyörytykselle muka kilpailun nimissä. Tosiasiahan on, sitä syvemmin ajatellen, että yksityinen talous kaipaa kaikkein vähiten juuri kilpailua ja pyrkii kaikin tavoin siitä irti kohti monopoli- tai ainakin oligopoliasemia, vaikka miten sitten "laillisuuden lipun alla".

Jos jotain kunnallista toimintaa, olkoon se vaikka sitten "yritystoimintaa" menetetään yksityisille niin silloin markkinoille astuu tuomariksi pyhä yksityisomaisuutta suojaava jättiläiskarhu ja sen kynsistä ei revitä hevillä mitään takaisin. Kaukana ovat ajat, jolloin yhteiseen etuun vedoten lunastettiin maita kohtuuhinnalla jaettavaksi asuinrakentamiseen tai perustettiin kunnille kuntatekniikan huoltovarikoita tai vaikka vain vanhuksille hoitotaloja. Nyt sitten, jos sallitte, yksityiset koettavat antaa vanhuksillekin "hoivaa", mikä tarkoittaa erityisesti kustannuksia aiheuttamattomia aineettomia hyväntahdon palveluja eli siis lämmintä kättä, hymyä ja kiiltäviä mainoksia hoitotalojen seinillä. Kuntien kiinteistöhuollolta koetetaan viedä työkalut, eli siis uusintamismäärärahat, jotta nekin toiminnot voitaisiin kuihduttaa. Tonttimaiden ansioton arvonnousu saatiin pysäytettyä maalaiskunnissa, mutta siihenkin auttoi oleellisesti väestönkasvun pysähtyminen. Nyt tonttibisnes on huumaavaa suuremmissa kaupungeissa, ja kunnat ovat menettäneet kyntensä pelastaa mitä pelastattavissa olisi, kun ovat antautuneet valheellisesti periksiantamisen mielialoihin. Tämä on tietysti myös poliittinen kysymys, vaikka sen pitäisi lävistää kaikkikin puolueet. Onhan tonttikeinotteluhan aiheuttamassa kohtuuttomia kustannuksia nuorille perheille eli kokonaisille uusille sukupolville vanhempien, kiinteistöjen arvonnoususta hyötyvien sukupolvien aiheettomasti ansaituksi eduksi.

Kaikkea yhteiskunnallisesti hyödyllistä toimintaa ei saa siten ns. markkinoistaa!

Lisää uusi kommentti

Puhdas teksti

  • HTML-merkit ovat kiellettyjä.
  • Rivit ja kappaleet päätetään automaattisesti.
  • Verkko- ja sähköpostiosoitteet muutetaan automaattisesti linkeiksi.