Kuntien toiminta markkinoilla on perusteltua

Elinkeinoelämän edustajat ovat jo pitkään olleet aktiivisesti kuntien markkinaehtoisen toiminnan kimpussa. Aikaisemmin kritiikin kohteena oli kuntien omassa organisaatiossa tapahtuneen toiminnan kilpailullisesti parempi asema (mm. verotus ja konkurssisuoja). Kun kuntien toiminta markkinoilla on nyt mm. yhtiöittämisvelvollisuuden myötä saatu kilpailullisesti samaan asemaan muiden markkinatoimijoiden kanssa, arvostelun kohteeksi on otettu kuntien yleinen toimiala. On vaadittu, että kuntien yleistä toimialaa tulisi rajoittaa siten, että kunnat voisivat olla mukana markkinoilla tarjottavissa palveluissa vain todistetussa markkinapuutetilanteessa. Kuntien tulisi siten myydä valtaosa markkinoilla nykyään toimivista yhtiöistään kilpailijoille.

Kunnilla on yleisen toimialansa rajoissa ollut mahdollista toimia markkinoilla. Toimialan rajat perustuvat oikeuskäytäntöön, joka on kohtalaisen vanhaa. Kuntien toimialasääntelyn näkökulmasta lähtökohtana on ollut, että kuntien toimialaan ei kuulu puhtaasti kaupallinen ja teollinen toiminta.

EU- jäsenyyden myötä kilpailu ja valtiontukilainsäädäntö on tuonut kuntien markkinoilla toimimiseen rajoituksia. Tämä lainsäädäntö ei estä kuntia yleisen toimialansa rajoissa toimimaan markkinoilla, kunhan toiminta ei aiheuta kilpailuvääristymiä eikä sisällä kiellettyä valtiontukea. Tämä on pyritty turvaamaan lainsäädännössä mm. ottamalla kuntalakiin velvollisuus yhtiöittää markkinoilla tapahtuva toiminta ja kilpailulakiin säännökset kilpailun tasapuolisuuden turvaamisesta julkisen ja yksityisen elinkeinotoiminnan välillä. Kuntien markkinaehtoisen toiminnan yhtiöittämisvelvollisuuteen on tiettyjä poikkeuksia, mutta näissäkin tapauksissa toiminta on jatkossa eriytettävä kirjanpidollisesti, jotta hinnoittelun markkinaperusteisuus voidaan varmistaa.

Kilpailu- ja kuluttajavirasto valvoo kuntien ja niiden omistamien yhtiöiden toimintaa markkinoilla.

Arvioitaessa kuntien toimintaa markkinoilla kuntien yleisen toimialasääntelyn näkökulmasta tulee ottaa huomioon myös historia ja toimintaympäristön muutokset. Pääomien ja toimijoiden puutteessa kunnat ovat aikanaan käynnistäneet toimintoja, joita nykyään kiistattomasti pidetään kaupallisena tai teollisena toimintana. Paras esimerkki tästä ovat kuntien omistamat energiayhtiöt. Kuntien toimialasääntely mahdollistaa tällaisen toiminnan, kunhan toimitaan muiden energiayhtiöiden kanssa tasavertaisessa kilpailuasemassa.

Yhtiöittämisvelvollisuus toi kuntien markkinaehtoiseen toimintaan myös uuden näkökulman. Kuntien lähtökohtaisesti omia tarpeitaan varten perustamat yhtiöt saattoivat harjoittaa myös myyntiä ulkopuolelle. Yhtiöittämisvelvollisuuden myötä näissä tapauksissa tuli ratkaista, rajoitetaanko ulkopuolelle myyntiä vai mennäänkö aidosti markkinoille. Näin syntyi uusia kaupallista toimintaa harjoittavia kunnallisia yhtiöitä. Kouluesimerkki tästä on Palmian ravintolatoiminta.

Kuntaliiton vastaus elinkeinoelämän vaatimuksiin on selvä. Kunnan yleinen toimiala on yksi kunnallisen itsehallinnon kulmakivistä. Siihen perustuen kunnilla tulee olla jatkossakin oikeus harjoittaa taloudellista toimintaa yhtiömuodossa ja kilpailla muiden yritysten kanssa samoilla markkinoilla. EU-tason säätely suhtautuu neutraalisti julkiseen ja yksityiseen omistukseen. Sääntelyn tehtävänä on luoda neutraalit kilpailuolosuhteet julkisen ja yksityisen elinkeinotoiminnan välille.